Italialainen Milestone on vastannut virallisista Motocross-peleistä jo muutaman vuoden ajan, mutta jälki on ollut ainakin toistaiseksi vähän keskeneräistä. Monster Energy Supercross 3 jatkaa harmillisesti leikkaamisen ja liimaamisen perinnettä, mutta ei silti ole täysin toivoton tapaus.

Edellisten osien tapaan kolmanteen monsterikrossiin on hankittu asianmukainen lisenssi. Mukana on satoja AMA-sarjan kuskeja eri sarjoista, sekä tietenkin ehdat ja oikeat moottoripyörät ajettavaksi.

Lisenssin ansiosta myös pelin uramuodon rakenne vastaa oikeaa pistelaskuineen muineen, mitä nyt tallin vaihtaminen ja välitavoitteiden suorittaminen on selkeästi pelimäistä. Vaikeustasoja löytyy viisi kappaletta ja simulaatioasetuksia pystyy säätämään riittävän kattavasti ja omalle pelitavalle sopivaksi.

Monster Energy Supercross 3 yrittää toisin sanoen jälleen kerran osua nopeatempoisen arcaden ja simulaation himoittuun välimaastoon. Ymmärrettävää, sillä harvalla on varaa aloittaa motocross-harrastusta tältä istumalta, vaikka laji sinänsä kiinnostaisikin.

Kun kerran kaikentasoisille pärrääjille on tarkoitus tarjota jotain, olisi otaksuttavaa, että viimeinkin Milestone olisi malttanut säätää tekoälyn ja vaikeustasot kohdilleen.

Mutta kun ei. Ennen pelin aloittamista tarjolla on melko onneton tutoriaalin irvikuva, jossa selitetään perusasiat ohjauksesta samalla, kun vastassa on Normal-vaikeustason tekoälykuskit. Jos tarkoituksena oli karkottaa uudet kuskit pelin parista heti kättelyssä, niin siinä onnistutaan komeasti. Jo nimittäin harjoittelussa tulee turpaan niin että rutisee, eikä armoa anneta yhtään.

Itse uraa varten heitin vaikeustason helpoimmalle mahdolliselle ja parin tunnin naama irvessä vääntämisen jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin lopulta voittamaan yhden kisan.

Tekoäly rankaisee pienistäkin virheistä välittömästi ja kun viimein tajuaa, että ideana ei ole kisata rehdisti, vaan kiilata ja kaataa kanssakisaajat pois tieltä, homma alkaa sujua miten kuten. Toki kannattaa muistaa, että tekoäly pelaa samalla tavalla, herrasmiessäännöt unohtaen.

Liian aggressiivisen tekoälyn ohella toiseksi solmukohdaksi muodostuu fysiikan mallinnus. Jälki on toki jo parempaa kuin vielä pari vuotta sitten, mutta vieläkään homma ei toimi aivan toivotulla tavalla.

Esteet joko kaatavat pelihahmon tai sitten eivät, täysin riippuen kuun ja tähtien asennosta. Vaikka pyörässä on painon tunnetta, mutkiin tuleminen on usein aivan täyttä arpapeliä ja millinkin vinossa lähtevä hyppy päätyy useimmiten katastrofiin.

Onneksi mukana on aikaa takaisin päin kelaava toiminto, sillä muuten peli olisi turhauttavuudessaan ennätyksellinen. Sormi saakin viettää aikaa kelausnapilla vähintään yhtä paljon kuin kaasulla.

Silti, kaikista ärräpäistä huolimatta motocrossin parissa on parhaimmillaan todella kivaa. Kun mutkiin oppii viimein jarruttamaan oikein ja kun hyppyjen painonsiirto alkaa pitkän harjoittelun jälkeen sujua, pelissä alkaa viimein olla jotain ideaa. Tai siis tasan siihen asti, kun umpiluupäinen tekoäly ajaa oikein ajoitetussa mutkassa miljoonaa kylkeen. Kelausnappi pelastaa yllättävän paljon, sillä muuten rälläämisen jättäisi iloisesti sikseen jo parin kilpailun jälkeen.

Ulkoisesti Monster Energy Supercross 3:n Switch-versio ei ole hääppöinen. Pelimoottorina on edelleen Unreal Enginen nelosversio, mikä toisaalta riittää sujuvaan ruudunpäivitykseen, mutta sen hintana peli näyttää tismalleen samalta kuin kolme-neljä vuotta sitten. Tietty sotkuisuus kuuluu toki lajiin, mutta edes vähän jotain krumeluuria paketti ehdottomasti kaipaisi.

Äänimaailman osalta on parempi, etten sano yhtään mitään.

Yhtä asiaa en edelleenkään Milestonen motocrosseista tajua: laji on tuotu onnistuneesti videopelimaailmaan jo 1980-luvulla, kun Nintendo julkaisi Excite Biken. Päteviä arcade-rälläyksiä on nähty myös sen jälkeen useita, vaikka nyt sitten Microsoftin yli 20 vuoden takainen Motocross Madness.

Miten näiden tekeminen voi olla näin vaikeaa?

Yhdistelmä olisi herttaisen helppo, ei muuta kuin ohjaus sujuvaksi, hyppyihin sujuvuutta ja tuntumaa ja päälle räyhäkkä kolikkopelikuorrutus. Tällä reseptillä on onnistuttu ennenkin, joten miten ihmeessä Milestone ei ota opikseen?

Niinpä varsin harmillisesti on todettava (Milestonen tapauksessa jälleen kerran), että Monster Energy Supercross 3 on täydellisen turha julkaisu. Monella tavalla kyseessä on tismalleen sama peli kuin ennenkin ja jos pelialustaksi ei välttämättä halua Switchiä tai Stadiaa, edellisvuosien versiot ajavat erittäin hyvin saman asian. Jos taas viimeisimmät kuskit, tallit ja radat on pakko saada pelattavaksi, tarjolla ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Pitkä pinna siis mukaan ja päristelemään!