Ranskalais-ruotsalaisen pelinkehittäjä Lightbulb Crew’n tekemää Othercidea voisi kuvailla vaikkapa yhdistelmäksi XCOM-pelien taktista toimintaa ja Silent Hill -pelisarjan kauhuvisioita, johon on yhdistetty roguelike-pelien loputon kiertokulku. Vaikka pintapuolisesti tämä kuvaus olisi oikea, se ei kuitenkaan tekisi oikeutta Othercidelle, joka tutuista elementeistä huolimatta onnistuu tuntumaan oikeasti tuoreelta teokselta.

Otherciden tarinaa voisi kuvata esoteeriseksi, sillä se ei juurikaan suostu selittämään itseään. Peli nojaakin sen sijaan pikemminkin synkkään, visuaalisuuden luomaan tunnelmaan.

Pelaaja ohjastaa Tyttäriä, mystisen Äidin, ihmiskunnan suurimman soturin jälkeläisiä. Tytärten tehtävänä on saattaa loppuun Äidin aloittama taistelu Kärsimystä vastaan, joka yrittää murtautua ihmiskunnan kimppuun käyttämällä apunaan korruptoituneiden ihmisten kiduttamaa, kuolemattomuudella kirottua Lasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan täytyy Tyttärineen yrittää selviytyä useiden, pomotaisteluihin huipentuvien aikakausien läpi ja yrittää lopulta päihittää itse Kärsimys. Jokainen aikakausi jakautuu seitsemään eri päivään, joista viimeisenä pelaajan on kohdattava kunkin aikakauden pomo.

Ennen pomotaistoa täytyy jokaisena päivänä hyökätä Kärsimyksen kimppuun suorittamalla erilaisia tehtäviä, jotka antavat pelaajille lisää resursseja sekä antavat kokemuspisteitä niihin osallistuville Tyttärille.

Pelaajalle tarjotaan usein valinta usean eri vaikeustason tehtävän välillä, ja haastavammat hankkeet antavat tietysti parempia palkintoja. Valtaosa missioista on yksinkertaisia tapa kaikki viholliset -tyyppisiä, mutta muutamissa tehtävissä pelaaja voi joutua saattamaan kadotettua sielua turvaan tai pakenemaan kartalta.

Tehtäviä valitessa pelaaja ei joudu pelkästään puntaroimaan saatuja palkintoja vaan myös riskejä. Vaikka perusreissulla Tytärten kuoleminen on erittäin epätodennäköistä, loukkaantuminen on kuitenkin hyvin mahdollista. Tytärten parantaminen ei sitten olekaan mikään aivan läpihuutojuttu, sillä ainoa tapa palauttaa haavoittuneen Tyttären kestopisteitä on uhrata toinen yhtä korkealla tai korkeammalla tasolla oleva hahmo.

Usein korkean tason hahmon uhrausta parempi vaihtoehto voi olla jopa koko pelikerran luovuttaminen ja uudelleen alusta aloittaminen, sillä parhaat hahmot ja näiden kyvyt voivat olla oleellisia sen aikakauden pomon päihittämiseksi.

Koko syklin uudelleenaloitus ei ole kuitenkaan niin paha rasti kuin luulisi, sillä sen yhteydessä pelaaja saa apuja. Näihin kuuluu muun muassa mahdollisuus herättää aikaisemmin kuollut Tytär takaisin henkiin. Henkiinherättäminen onnistuu myös uhraamalla saattotehtävissä pelastettu kadotettu sielu, joka sopii hieman pelin synkkään goottihenkeen ja samalla tietenkin herättää pelaajassa myös tarkoituksellisesti kysymyksiä siitä, kuinka hyviä tyyppejä omat hahmot oikeastaan ovatkaan.

Pelin varsinainen taistelujärjestelmä on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Konfliktit käydään kohtuullisen pienillä kartoilla, joissa pelaajan ohjastamat Tyttäret voivat liikkua tai käyttää kykyjään. Toiminnot käyttävät joko toimintapisteitä tai joidenkin kykyjen kohdalla tietyn prosenttimäärän hahmon kestopisteistä, eli näiden kykyjen käyttö on jo itsessään hyvin riskaabelia.

Otherciden merkittävin osuus on kuitenkin sen dynaaminen aikajana, jossa pelaaja näkee koko ajan missä järjestyksessä sekä omat hahmot että viholliset toimivat ja mitä muita tapahtumia on mahdollisesti tulossa. Tämän vuorojärjestyksen määrittelevän aikajanan manipulointi ja taktinen hyväksikäyttö onkin yksi taistelujärjestelmän syvimmistä ulottuvuuksista.

Osalla pelaajan ohjastamista Tyttäristä on kykyjä, jotka työntävät vihollisia myöhemmäksi aikajanalla tai aikaistavat omien hahmojen toimintavuoroa. Jos hahmo myös käyttää alle puolet toimintapisteistään saa tämä toimia aiemmin aikajanalla. Pelaajan pitää punnita tarkkaan, kuinka paljon esimerkiksi toimintoja tekee omalla vuorollaan, ettei vahingossakaan jää epäedulliseen tilanteeseen ja joudu vihollisten kurmuutuksen kohteeksi.

Pelaajalla on käytössään pelin alussa kolme eri hahmoluokkaa, johon kaikki Tyttäret jakaantuvat, neljännen auetessa vielä myöhemmin pelissä. Pelaajan täytyy kyetä hallitsemaan jokaisen hahmoluokan erikoistaidot sekä aikajanan hallinta päihittääkseen pelin yhä vaikenevat pomot. Jokainen voitto pelin pomovihollisia vastaan tuntuu saavutukselta, sillä voitot on rakennettu lukemattomien kuolleiden pelihahmojen luomalle pohjalle.

Täysin epätoivoista taistelu ei kuitenkaan ole, vaikka kuoleminen tuleekin varmasti tutuksi pelin aikana. Kuten sanottua, kierroksen voi aina aloittaa uudestaan apujen kera, ja jokaisen pomon päihittäminen antaa pelaajalle mahdollisuuden hypätä tämän aikakauden yli. Aivan alkuasetelmista peliä ei siis tarvitse jokaisella yrityksellä aloittaa.

Tietenkin alusta pelaaminen voi antaa pelaajalle enemmän resursseja sekä mahdollisuuden kerätä Tyttärille kokemuspisteitä, mutta samalla myös riskit näiden kuolemisesta tai vahingoittumisesta kasvavat.

Tyttärien hahmoluokkien erikoistaitoja voi myös itsessään parantaa tehtävien aikana satunnaisesti saatavilla muistoilla, mutta nämä häviävät Tyttären kuollessa tai pelaajan aloittaessa syklin uudestaan. Jotkut parhaimmista muistoista voivat olla käänteentekeviä, joten kierroksen aloittaminen aiemmasta lisämuistojen keräämiseksi voi olla jopa hyödyllistä.

Otherciden erittäin toimivan aikajanamekaniikan lisäksi yksi sen ehdottomasti parhaista puolista on sen hieno grafiikka. Peli on pääasiassa toteutettu tyylikkäällä harmaasävytaiteella, jota korostetaan punaisella esimerkiksi pelaajan hahmojen tehdessä ja ottaessa vahinkoa. Visuaalinen tyyli tuo Dark Souls -pelisarjan lisäksi mieleen esimerkiksi Kingdom Death: Monster -lautapelin synkänpuhuvan tyylin.

Otherciden ehkä mainittavimmat negatiiviset puolet ovat sen rajoitettu vihollisvalikoima ja itseään toistavat kentät. Vaikka molemmat näyttävät erittäin tyylikkäiltä ja pelin hirviödesign varsinkin on mukavan groteskia, niin silti siihen olisi kaivannut hieman enemmän variaatiota.

Pc-version kanssa törmäsin välillä käyttöliittymän kanssa pieniin ongelmiin, sen lakatessa välillä reagoimasta valikkoihin ja valintoihin. Asia yleensä korjaantui päävalikkoon hyppäämällä ja siitä peliin palatessa, mutta ongelmaa esiintyi sekä hiirellä ja näppäimistöllä että peliohjaimella pelattaessa. Tämä pykiminen saadaan toivottavasti katoamaan paikkaustiedostolla.

Kokonaisuutena Othercide oli erittäin positiivinen yllätys. Sen visuaalinen ilme herätti heti huomion ja mielenkiinnon, mutta varsinaiseen koukkuun jäin sen erittäin toimivan pelimekaniikan sekä addiktiivisen vielä yksi yritys -toteutuksen vuoksi.

Peli on parhaiden roguelike-pelien tapaan myös erittäin haastava, mikä voi joillekin pelaajille olla negatiiviinen puoli mutta hienoisesta peligenreen kuuluvasta satunnaisuudesta huolimatta peli ei koskaan tuntunut epäreilulta.

Othercide on ehdottomasti tutustumisen arvoinen uutuus, jonka synkkä tulkinta taktiikkapeligenrestä kutsuu yrittämään yhä uudestaan ja uudestaan maailman pelastamista.