Viime vuonna ilmestynyt Resident Evil 2 -pelin remake oli hitti sekä kriitikkojen että fanien keskuudessa ja herätti mielenkiinnon myös muita pelisarjan vanhempia osia kohtaan. Nyt pelisarjan kolmas osa on saanut uusiokäsittelyn mutta onnistuuko se olemaan edeltäjänsä kaltainen täysosuma vai putoaako se samoihin sudenkuoppiin mistä alkuperäistä kritisoitiin?

Resident Evil -pelisarjaa voidaan massasuosionsa vuoksi pitkälti pitää modernin selviytymiskauhun kantaisänä ja vaikka se on uudistunut aika-ajoin, niin usein jatko-osista on nähtävissä kuitenkin aiempien osien vaikutukset. Näin on myös Resident Evil 3 -pelin uusioversion kanssa, joka jakaa tapahtumapaikkansa lisäksi myös pelimoottorinsa sekä pelimekaniikkansa RE2-remaken kanssa.

Resident Evil 3:n pääosassa on ensimmäisestä Residentistä tuttu S.T.A.R.S. -erikoisryhmän jäsen Jill Valentine, joka pelin alkaessa on viettänyt aikaa Raccoon Cityssä tutkimassa pahan Umbrella Corporationin toimia. Pelisarjaa yhtään tunteville ei liene yllätys, että asiat lähtevät lähes välittömästi raiteiltaan – myöhemmin jopa kirjaimellisesti – Jillin joutuessa hirvittävän bioasehyökkäyksen kohteeksi.

Jillin kuitenkin pelastaa pulasta uusi tuttavuus, Umbrellan leivissä oleva palkkasoturi Carlos Oliveira, jonka ryhmä on saanut tehtäväkseen evakuoida kaupungista mahdollisesti hengissä olevat siviilit. Vastuullisena poliisina Jill toki päätyy auttamaan Carlosia sekä tämän vähemmän iloisia veikkoja saadakseen siviilit turvaan ja tietenkin siinä samalla päästäkseen myös itse pois Raccoon Citystä ennen kuin on liian myöhäistä.

Kylläpäs sitä vedettiinkin huolella uusiksi!

Alkuperäistä Resident Evil 3:a pelanneille alku tuntuu hyvin erilaiselta, sillä nyt Jill päättää paeta Raccoon Citystä kakan osuessa tuulettimeen, ja varsinainen Nemesis-vihollinen kohdataan vasta hieman myöhemmin.

Se on kuitenkin ehkä yksi pelin pienemmistä muutoksista, sillä kokonaisuutena uusi Resident Evil 3 on hyvin erilainen kuin sille ensimmäiselle Playstationille ilmestynyt peli. Tämä pitää pelikokemuksen osittain hyvinkin tuoreena, mutta paikoitellen peli tuntuu menettäneen osan alkuperäisen pelin viehätyksestä.

Ehdottomasti isoin muutos uudessa versiossa on sen painottuminen runsaaseen toimintaan. Pelaaja saa jo varhaisessa vaiheessa käsiinsä haulikon ja uuden, entistä virtaviivaistetumman panosten luomismekaniikan vuoksi pelissä harvoin tulee pulaa ammuksista. Peli kompensoi tätä lisäämällä zombien ja muiden hirviöiden määrää, joten ammuttavaa pelissä riittää.

Aivan kuten Resident Evil 2 remakessa, myös Resident Evil 3:n zombiet ovat alkuperäisiin peleihin verrattuna varsinaisia luotisieniä, ja kalmon kaatamiseen menee usein tuhdisti kuulaa. Vaikka ampuminen onkin olan yli olevasta kuvakulmasta huomattavasti helpompaa, voi alkupuolella helposti paniikissa räiskiä helpostikin puoli lippaallista luoteja päin seiniä.

Tapahtumapaikoissakin on tapahtunut merkittäviä muutoksia, eikä edes tarina ole aivan samanlainen kuin alkuperäisessä. Tälläkin kertaa pelaaja kyllä pääsee vierailemaan samoissa maisemissa kuin mitä Resident Evil 2 -pelissä, joskin vain hetken ajan. Tämä onkin yksi pelin viehätyksestä, sillä se antaa hieman eri näkökulmaa RE2:n tapahtumiin.

Uusintapainoksessa pelaaja pääsee myös pelaamaan Carlosilla useammassakin kohtaa. Carlosillahan on tunnetusti aseenaan rynnäkkökivääri heti alusta alkaen.

Kolmas isompi muutos on perinteisten Resident Evil -pulmien poistuminen pelistä lähes kokonaan. Enää pelaajan ei tarvitse metsästää outoja vaakunan paloja tai muita pelisarjalle tyypillisiä kummia lukitusmekanismeja. Nämä pulmat eivät aina todellakaan ole olleet suosikkejani, mutta niiden poistuminen lähes kokonaan vie pelistä pois myös sarjalle kuuluvaa outoutta, ja myös lyhentää peliä.

Harmillisesti osittain pulmien poistuminen ja pelin painottuminen toiminallisempaan suuntaan ovat myös osittain vieneet tehoja pelin nimikkopahikselta Nemesikseltä. Pelissä on kyllä muutamia mainioita kohtauksia missä pelaajan pitää paeta Nemesistä, mutta myöhemmin massiivisen uhan sijaan hahmo alkaa tuntua enemmän vaan sitkeältä riesalta, josta on päästävä osaksi aikaa eroon. Peli yrittää kompensoida tätä näyttävillä välipätkillä ja hahmojen reaktioilla, mutta Nemesis tuntuu hieman menetetyltä mahdollisuudelta.

Nemesiksen uhkaa toki lieventää alkuperäiseen peliin verrattuna myös hahmojen ohjattavuus, joka on Resident Evil 2:n uusintapainoksen tapaan huomattavasti alkuperäistä tankkiohjausta jouhevampaa. Nykyisin hahmoilla on käytössään myös väistöliike - se vaatii hieman ajoitusta, mutta sen avulla pelaaja voi kokonaan väistää vastustajien tekemät hyökkäykset ja vastahyökkäämään itse.

Näistä bileistä ei noin vain lähdetä

Resident Evil 3:n todellinen houkutus on kuitenkin ilmaiseksi mukana tuleva Resident Evil: Resistance, epäsymmetrinen moninpeli viidelle pelaajalle. Neljä pelaajaa ohjaa biokokeita varten kaapattuja hahmoja, jotka yrittävät paeta Umbrellan koelaboratoriosta ennen ajan loppumista. Viides pelaaja on paha Mastermind-hahmo, jonka tehtävänä on tietenkin estää pelaajien pako.

Pakenevien hahmojen pelaaminen muistuttaa eniten normaalia Resident Evil -peliä, jota vain pelataan yhteistyössä kolmen muun ihmisen kanssa. Pelaajat voivat valita kuudesta eri hahmosta, joilla jokaisella on omat erityiskykynsä ja osaamisalueensa. Esimerkiksi Valerie pystyy parantamaan muita hahmoja, kun taas January voi hakkeroida kameroita, joilla pahishahmo seuraa pelaajia.

Resistancen kentät koostuvat kolmesta eri osasta, joissa jokaisessa koekaniinien täytyy avata pelisarjalle tyypilliseen tapaan hyvin oudoilla tavoilla lukossa oleva ovi päästäkseen etenemään. Kenttien välissä sekä niistä löytyvistä kauppa-arkuista pelaajat voivat ostaa itselleen uusia aseita ja esineitä. Resistance käyttää yksinkertaistettua ammusjärjestelmää eli kaikki aseet käyttävät samoja ammuksia, mutta tehokkaammat kuluttavat niitä enemmän per laukaus.

Koekaniinien pelaaminen on hauskaa mutta pelitilan herkullinen pahisteluydin löytyy mastermindina pelaamisesta. Pahista pelaavalla on valittavinaan neljä erilaista hahmoa, joista löytyy yksi uusi naama, Daniel Fabron, sekä pelisarjan muista osista tuttuja ilkiöitä kuten Annette Birkin, Alex Wesker ja Ozwell E. Spencer.

Mastermind-tilassa pelaaja seuraa koekaniinien pakoa eri puolille kenttää asennettujen kameroiden välityksellä ja pystyy asettamaan pelikartalle erilaisia zombeja ja muita hirviöitä. Pahispelaajalla on myös mahdollisuus asettaa ansoja, lukita ovia ja vaikkapa sammuttaa valot hidastaakseen pakoa yrittävien pelaajien matkaa. Eri ilkeilykikkojen pelaamista rajoittaa sekä hitaasti latautuva bioenergia että erilaiset laskurit, eli aivan huoletta pahiksenakaan ei voi toimia.

Herkullisinta pahistelua on kuitenkin ottaa itse ohjaukseensa joko jokin tehokkaammista zombeista tai jokaiselle pahikselle yksilöllinen superhirviö, kuten Annette Birkinin G-Birkin. Nämä superkammotukset ovat erityisen tehokkaita ja jokaisella niistä on superliike, joka kertaosumasta tappaa pakoa yrittävän pelaajan. Muut pakenijat voivat kuitenkin keskeyttää nämä superliikkeet, joten täysin ylivoimaisia ne eivät ole.

Ei sillä, jos pakenevat pelaajahahmot ottavat ja kuolevat, peli ei suinkaan lopu siihen, vaan Resistancessa pelataan aikaa vastaan. Pakenijat siis menettävät hengen lähtemisestä ja vahingon ottamisesta aikaa, ja vasta sen loputtua päättyy peli mastermind-pahiksen voitoksi.

Yksittäiset pelit eivät myöskään ole kovin pitkiä, vaan kestävät maksimissaan ehkä noin 15 minuuttia per kerta. Niissä on siis oivallisessa suhteessa adrenaliinia ja fokusta, ja koska pelit pysyvät lyhyinä, seuraavan erän pelaamiseen heti perään syntyy himo.

Mitä enemmän Resistancea jauhaa, sitä enemmän avautuu uusia mastermind-hahmoja sekä erilaisia kykyjä pakenijoille. Tällä hetkellä Resistancen isoin miinus tuntuisikin olevan kokemustasojen kerääminen, joka varsinkin selviytyjien kohdalla tuntuu välillä todella hitaalta. Kokemuksen taakse on kuitenkin piilotettu paljon jopa oleellista lisäsisältöä, kuten mahdollisuus pahiksena tehdä omia pieniä muokkauksia karttapohjiin.

Capcom on ilmoittanut lisäävänsä Resistance-peliin lisähahmoksi Jill Valentinen huhtikuun 17. päivä. Toivottavasti pelin mastermind-kokoelma kasvaa myöhemminkin, kuten vaikkapa pelisarjan ikonisella pahiksella, Albert Weskerillä.

Kyllä kannattaa

Sinänsä tässä on kyllä jännä kaava alkuperäisiin peleihin verrattuna. Se alkuperäinen Resident Evil 3: Nemesis saapui reilu vuosi edellisen osan jälkeen. Näin tekee myös uusi Resident Evil 3. Ja aivan kuten silloinkin peli, ei pelisarjan kolmas osa saavuta Resident Evil 2:n huippuja.

Käsissä on silti varsin mainio peli, joka onnistuu viihdyttämään kestonsa ajan. Kääntöpuolena on tosin pelin kesto, sillä Resident Evil 3:n läpäisee helposti alle kymmenessä tunnissa ongelmitta. Tällä kertaa mukana ei myöskään ole toisen hahmon näkökulmasta olevaan skenaariota.

Peli kannustaa kyllä pelaamaan tarinatilansa läpi uudestaan esimerkiksi erilaisilla avattavilla lisäominaisuuksilla tai suoritettavilla haasteilla, mutta todellinen lisäpelattavuus ei löydy pelistä itsessään vaan Resident Evil: Resistancesta.

RE:R oli todella positiivinen yllätys, jonka sisältyminen itsessään ihan hyvän Resident Evil 3 -pelin mukaan nostaa pelin ehdottomasti hankkimisen arvoiseksi. Se tuo pelille sen kaipaamaa lisäsisältöä ja jos Capcom jatkaa pelin päivittämistä, siitä voi tulla jopa erikseen hankkimisen arvoinen.