Shadow of the Tomb Raiderissa Lara yrittää selvittää mitä aina askeleen edellä oleva Trinity-organisaatio oikein tavoittelee, ja keitä siihen lopulta kuuluu. Matkaan liittyy tietysti myös mystisiä artefakteja, jumal-myyttejä, kadonneita kaupunkeja ja maailmanlopun estäminen.

Mekaniikka on hyvin pitkälle tuttua aiemmista peleistä. Pääjuonen mukana avautuvilta alueilta voi löytää haastehautoja, kryptoja, aarteita, asiakirjoja, patsaita ja monoliitteja. Myös muutamia sivutehtäviä löytyy sieltä täältä, joten tekemistä riittää pääjuonen ulkopuolellakin.

Sangen selviytymiskykyisen Laran mukana kulkee jousi, veitsi, kiipeilykoukut ja muutama ampuma-ase. Niitä sekä Laran omia kykyjä voi päivittää kokemusta ja resursseja keräämällä.

Shadow of the Tomb Raider

Jotain uusiakin temppuja Croft on kuitenkin oppinut. Seinäkiipeilystä voi pudottautua köyden varaan ja laskeutua turvallisesti maankamaralle tai heilauttaa itsensä odottavalle kielekkeelle. Nuoraa pitää käyttää apuna myös seinäjuoksussa ja kuilujen ylittämisessä. Tämä tuo etenemiseen mukavaa vaihtelua ja haastavuutta. Lisää vaihtelua saadaan pidemmistä sukeltelukohtauksista, joiden aikana pitää löytää ilmataskuja henkensä pitimiksi.

Taistelussa taas voi ja välillä pitääkin käyttää hyväksi ympäröivää maastoa ja siihen sulautumista. Tietyt vaatteet ja mudalla itsensä sotkeminen hämäävät vihollisten silmiä lisää. Pidin kovasti siitä, että Trinityn sotilaita pystyi napsimaan yksi kerrallaan esimerkiksi pusikosta tai puusta hyökäten. Kunhan pääsee piiloutumaan uudestaan vihollisten näkökentän ulkopuolella, samaa kissa ja hiiri -leikkiä voi jatkaa niin kauan kuin kärsivällisyyttä riittää.

Ehdottomasti hauskinta on virittää kuolleen sotilaan ruumiiseen pommi ja houkutella hänen kaverinsa paikalle löytämään ikävä yllätys. Yhteen ja samaan puskaan saa piilotettua yllättävän ison kasan raatoja.

Viidakko ja kadonneiden intiaanikansojen isot rauniotemppelit toimivat mainiosti mielikuvitusta kutkuttavina ympäristöinä. Verrattuna kahteen edelliseen peliin ollaan taas aivan erilaisessa maastossa ja erilaisen arkkitehtuurin äärellä.

Yllättävien ansojen ja Trinityn sotilaiden lisäksi viidakosta löytyy myös vaarallisia eläimiä. Jaguaarit, ankeriaat ja piraijat yrittävät kaikki pistää Laran poskeensa, joten varovainen pitää olla.

Ympäristö on myös henkeäsalpaavan kaunis ja siitä saakin kaiken irti valokuvatilassa. Hyvin paljon Horizon Zero Dawn -pelin vastaavaa muistuttavassa tilassa voi vaihdella kuvakulmia, lisätä tehosteita ja vaihtaa Laran ilmeitä. Sen kanssa leikkiessä vierähtääkin tovi jos toinenkin, jos on yhtään kiinnostunut upeista kuvista.

Pelin julkaisun jälkeen on luvassa myös jonkinlaisia kuvauskilpailuja, joista ei vielä tässä vaiheessa ollut lisätietoa.

Hyvänä esimerkkinä pelin tavasta käsitellä tuttuja teemoja ja mekaniikkoja tuoreilla tavoilla on se tapa, millä mahdollinen maailmanloppu saa alkusysäyksensä. Se on nimittäin Laran oman säheltämisen syytä. Tästä saadaankin kivasti draamaa ja tunnontuskia Laralle, joka potee runsaasti syyllisyyttä vahingossa aiheuttamastaan kuolemasta ja tuhosta.

Draaman lisäksi syvyyttä Laran hahmoon tuodaan menneisyyttä ja hänen vanhempiensa suhdetta valottamalla. Tämä tapahtuu kentän avulla, jossa pelataan Laraa lapsena. Croftin kartanon ja sen ympäristön koluaminen on virkistävä välipala joka näyttää, että neiti Croft oli mielikuvituksekas ja huimapäinen seikkailija jo hyvin nuorella iällä.

Kaiken kaikkiaan Shadow of the Tomb Raider on sulavasti pelattava, kaunis ja otteessaan pitävä seikkailu. Mekaniikoissa on paljon tuttua, mutta myös muutamia piristäviä uutuuksia, jotka pitävät pelaamisen tuoreena.

Jos pidit sarjan aiemmista osista, ihastut varmasti tähänkin. Olo on kuin olisi kotiin tullut.

Plussat:

  • Mielenkiintoinen tarina, joka syventää Laraa hahmona
  • Vihollisten väijyttäminen
  • Valokuvaustila

Miinusta:

  • Lisää samaa kuin edellisetkin Tomb Raiderit, mikä voi jostain syystä jotakuta kyllästyttää