Sinking City sijoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmenille Oakmontin kaupunkiin, jota riivaa outo tulva. Puolet kaduista on uponnut veden alle, asukkaat näkevät pelottavia näkyjä ja kaupunkiin on ilmestynyt myös ihmisten kimppuun hyökkääviä hirviöitä.

Mitenkään tavanomaisesta kaupungista toki ei ollut kyse ennen tulvaakaan. Yliopistolla tehdään epäeettisiä kokeita, kirjastotädin suu on ommeltu kiinni rangaistuksena jostain rikkomuksesta ja salaseura värvää väkeä hyväntekeväisyyden verholla.

Kaupunkia johtavien mahtisukujen joukossa on Throgmortonien sukupuu, jonka nykyisessä patriarkassa selvästi virtaa gorillaverta. Suvulla on ollut pitkään vihanpitoa innsmouthilaisten kanssa, joiden ulkonäkö puolestaan on hyvin kalamainen.

Tähän kummallisuuksien pesään saapuu pelaajahahmo Christopher Reed, kovia kokenut mutta ah niin karskin komea yksityisetsivä. Hän on itsekin nähnyt piinaavia näkyjä ja saanut yliluonnollisia kykyjä haaksirikossa. Oakmontiin hän on tullut selvittämään näkyjensä alkuperää.

Outouksia täynnä olevassa kaupungissa löytyy yksityisetsivälle aina töitä ja Christopher saakin huomata, että mitään ei saa ilmaiseksi. Oman kohtalon selvittäminen vaatii muiden asioiden penkomista ja erilaisten mysteerien selvittelyä, eikä niistä aina selviä puhtain käsin itsekään.

Pelin kehittäjä Frogwares on aiemmin kunnostautunut tunnelmallisten Sherlock Holmes -seikkailujen tekijöinä ja niitä pelanneille mekaniikasta löytyy tuttuja juttuja. Päätarinaa kahlaamalla avataan rikosjuttuja, mutta rikospaikoilta löytyvät todistusaineistot muodostavat vain johtopäätelmiä. Ne eivät kerro suoraan mitä tehdä, vaan ne antavat vaihtoehtoja joista pelaaja sitten valitsee mieleisensä. Valinnat eivät ole helppoja tai mustavalkoisia vaan ilahduttavan harmaan sävyisiä. Niiden parissa joutuu miettimään pitkänkin tovin, kummanko pahan valitsee.

Muutenkaan pelaajaa ei erityisemmin pidellä kädestä edes helpoimmilla vaikeustasoilla. Tutkittavat paikat joutuu itse sijoittamaan isolle kartalle sitä mukaa, kun todisteita löytyy. Todisteihin liittyvissä teksteissä on yleensä mainittu kaupunginosa sekä pari katua, joiden perusteella kartalle saa tökättyä pisteen mitä kohti pyrkiä.

Välillä tietoja pitää mennä tonkimaan arkistoista itse. Lehden toimitus, kaupungin arkisto, poliisiasema ja yliopiston kirjasto ovat paikkoja jotka tulevat tutuksi, kun tutkimus ei muuten etene. Tutoriaali saisi kyllä olla parempi, mutta kun systeemistä saa kiinni niin se on yllättävän mukavaa hommaa.

Reedin yliluonnolliset kyvyt auttavat tutkimuksissa paljonkin. Tietyistä esineistä voi nähdä pysäytyskuvan menneisyydestä, jossa epäillyt puhuvat ja tekevät jotain raskauttavaa. Toisinaan mielen silmällä voi nähdä myös hahmoja, jotka osoittavat tiettyyn suuntaan, joita seuraamalla löytää esimerkiksi magialla piilotettuja huoneita.

Retrokognitio-kyvyn avulla Reed voi nähdä menneisyydessä toteutuneen tapahtumanketjun osasia, jotka pitää osata laittaa oikeaan järjestykseen. Kykyjen käyttämisestä on tehty onnistuneen puistattavaa pelaajalle, mutta myös hahmolle. Tapahtumien näkeminen verottaa mielenterveysmittaria ja mitä pidempään kammottavia asioita tuijottaa, sitä pahemmin Reed alkaa nähdä harhoja. Kun kyvyn käytön lopettaa ja epämiellyttävien löydöksien luota astuu kauemmaksi, Reed saa taas itseään niskasta kiinni.

Hieman taisteluakin tehtävien suorittamisessa joutuu tekemään, mutta Lovecraftin maailmaan sopivasti se on pienemmässä osassa kuin tutkiminen. Päätehtävissä vihollisia on vain muutamia ja ne kestävät normaalilla vaikeustasolla aika paljon kuritusta ja tekevät paljon vahinkoa, ellei niitä pääse yllättämään. Aseita on vain muutamia ja tappelemiseen tarvittavia tykötarpeita löytyy Oakmontin turuilta ja toreilta harvoin valmiina.

Ammuksia, ansoja, räjähteitä, ensiapulaukkuja ja antipsykoottisia aineita voi toki valmistaa itse kaupungista löytyvistä raaka-aineista, mutta niidenkin saaminen on kovan työn takana. Taistelussa tarvittavat resurssit siis kuluvat nopeasti ja kertyvät hitaasti, joka tekee taisteluista vaarallisia. Onneksi kaupungilla liikkuessa hirviöihin ei vahingossa törmää, sillä niitä kuhisevat alueet on aidattu ja niistä tulee merkki kartalle, kun sellaisen läheisyyteen saapuu.

Hämmentävästi kuitenkin lähes kaikki sivutehtävät tuntuvat olevan taistelupainotteisia. Teemallisesti ne ovat mielenkiintoisen kuuloisia, sillä ne sisältävät esimerkiksi loitsukirjojen etsimistä ja näkyjä aiheuttavien kadunkulmien paikallistamista. Käytännössä ne kuitenkin vaativat hirviöiden kanssa painimista. Mene ja tiedä, olisiko tarkoitus sitten suorittaa sivutehtäviä vasta loppupuolella peliä, kun kykypuusta on avattuna enemmän taistelua helpottavia taitoja. Ainakin alussa niiden yrittäminen vain turhauttaa ja pahasti.

Hiljalleen avautuva tarina ja yleinen tunnelma on sopivan synkkä ja masentava Lovecraft-inspiroituneeksi tuotokseksi, ja maailman ja rikosten tutkiminen on mielenkiintoista. Silti tuntuu, että aika on loppunut kesken peliä tehdessä.

Pienet yksityiskohdat tai lähinnä niiden puuttuminen tekevät kaupungista kulissinomaisen. Suurimpaan osaan rakennuksista ei pääse sisään, avautuvat ovet ovat merkitty kulkurien merkillä. Kaduilla kuljeskelee tavallisten kaupunkilaisten seassa kultistien näköisiä tyyppejä ja kummallisesti elehtiviä kansalaisia, mutta vain tietyille ihmisille voi puhua. Ihmisiä ei muutenkaan ole liikkeellä kovin paljon.

Kaupunki koostuu seitsemästä isosta alueesta, mutta niistä ei ole mitään mielenkiintoista löydettävää tehtäväpaikkojen ja hirviöalueiden lisäksi. Resursseja löytyy vain sisätiloista. Veden täyttämillä kujilla täytyy matkustaa pienellä moottoriveneellä, mutta sekään ei ole erityisen mielenkiintoista. On kuin Sinking City haluaisi esittää olevansa avoimen maailman peli, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Epätasaisuudestaan huolimatta pelissä on suurten muinaisten tenhoa, ainakin Cthulhu-mytologiasta pitäville. Jos hidastempoinen tutkiminen, puistattava tunnelma ja harmaansävyinen maailma kiinnostavat, tähän peliin kannattaa tutustua.

Plussaa:

  • Tutkiminen on mielenkiintoista ja monipuolista
  • Johtopäätelmät eivät ole yksiselitteisiä
  • Tunnelma on kohdallaan

Miinusta:

  • Sivutehtävät ovat taistelupainotteisia
  • Kaupunki on kulissinomainen

Korjattu 13.8. - Arviossa oli kaksi kuvaa, jotka olivat itse asiassa toisesta Cthulhu-aiheisesta pelistä, Call of Cthulhusta. Vaihdoimme kuvat.