Ei sillä, Squadronsilla on paljon vastassaan: me vanhat naavaparrat, jotka haikailevat edelleen klassisten TIE Fighter-ja X-Wing-pelien perään sekä viimeaikaisten Tähtien Sota -tuotteiden ristiriitainen vastaanotto niin elokuva- kuin pelirintamallakin.

Hieman nykymallia halvempi Squadrons sisältää lyhyehkön, mutta viihdyttävän kampanjan. Siinä pelaaja päästetään sekä likaisten kap… Uuden Tasavallan aakkoslaivaston, että mahtavan tähtienvälisen Imperiumin ylimääräisestä luksuksesta karsittujen avaruushävittäjien puikkoihin.

Molemmissa tapauksissa lennettävää on useamman alusmallin verran ja muutamasta hengestä koostuvan lentueen hahmojen persoonallisuudet tulevat tutuiksi niin tehtävien välillä kuin niiden aikanakin. Mistään ensiluokkaisesta käsikirjoituksesta tai vimpan päälle animoiduista välinäytöksistä ei ole kyse, mutta radioliikenteen puhuviin päihin tulee sentään hieman eloa.

Viisi pilottia vastaan kaikki muut

Tehtävänjako komentoalusten silloilla ei valitettavasti sisällä sitä armeijamaista tarkkuutta ja huolellisuutta, joka teki TIE Fighterista Star Wars -pelin, joka otti sotaisan maailmansa vakavasti. Squadronsin tunnelma onkin lähempänä elokuvia tai draamaa kuin tuikkusäteillä käytävän galaksinkokoisen konfliktin simulointia.

Tähän liittyy myös itse tehtävien hengästyttävä tempo, jossa hiljaisia tai odottavia hetkiä on harvoin. Lisäksi pelaaja on lähes yksin vastuussa tehtävien onnistumisesta, mikä näivertää pelin maailman uskottavuutta.

Jokainen 14 tehtävästä on onneksi jollain tavalla toisistaan poikkeavia, oli kyseessä sitten lennettävä alus, poikkeuksellinen toimintaympäristö vaikkapa romukentän keskellä tai muu vaihteleva tekijä. Tehtävien toiminnantäytteisyys ei itsessään ole paha asia, mutta saa taistelut tuntumaan hieman liian venytetyiltä ja ajoittain tasapaksuilta, koska räiskintää rytmittävää osiota ei ole tarpeeksi.

Moninpelissä se vähäinenkin hiljaisuus katoaa tyystin, eikä TIE-hävittäjän moottorien tunnistettava ulvonta lakkaa hetkeksikään.

Kahden tatin kajuutta

Pelin vinkkelin rajoittaminen ensimmäiseen persoonaan saa sen tuntumaan ajoittain klaustrofobiselta, mutta toisaalta paljon autenttisemmalta avaruusräiskintäkokemukselta. (Ilmeisesti peli rokkaakin varsin lujaa virtuaalitodellisuuslaitteilla pelatessa. -toim. huom.)

Peliohjaimelle mahdutetut toiminnot pysyvät juuri ja juuri lapasessa pienen opettelun jälkeen. Suojien sijainnin asettamisen tai kohteiden selaamisen kaltaiset toiminnot ovat hieman kankeita käyttää taistelun tuoksinassa, ja vaatii etenkin moninpelipuolelle mentäessä pelaajalta paljon keskittymistä. Perusasiat pysyvät kuitenkin lapasessa, kunhan muistaa, minkä aluksen ohjaamossa milloinkin istuu.

Tiukemmissa tilanteissa ohjaimen kankeus potkii jo hieman päähän. Esimerkiksi koska TIE-hävittäjässä ei oikeaoppisesti ole minkäänlaisia suojakilpiä, säätimien harominen rungon päästäessä avaruuden tyhjiötä sisään ei juuri auta. Oma alus ja sen ominaisuudet kannattaakin ottaa nopeasti haltuun ohjaimen napeista alkaen, sillä kovemmilla vaikeustasoilla kukaan ei kuuntele huutoasi.

Äänekäs, värikäs tyhjyys

Star Wars: Squadronsin audiovisuaalinen puoli on erinomaisesti toteutettu. Jokainen alus niin sisältä kuin ulkoakin henkii Tähtien Sotaa keulasta moottoreihin asti.

Taistelut ovat näyttäviä ja niiden monipuoliset ympäristöt käyvät läpi niin ylempiä ilmakehiä kuin Star Destroyereiden täytteistä avaruuttakin. Äänimaailma ei jää ulkoasua jälkeen missään kohtaa, ja vuosien aikana tutuksi tulleet lasereiden paukkeet, eri alusten moottorien ujellukset ja tehtäviä radiosta karjuvat komentajat ovat sitä taattua takavuosien Star Warsia.

Star Wars: Squadrons ei kuitenkaan ole se peli, mitä vanhat naavaparrat olisivat kenties toivoneet. Toiminta muistuttaa enemmän elokuvia kuin sotasimulaatiota, mikä lienee nykyään enemmän sitä mikä myy. Se on ulkoisten puitteidensa puolesta erinomaisella tasolla ja lyhyehkö kampanja tarjoaa autenttisen Tähtien Sota -kokemuksen niin noviisipiloteille kuin monien taisteluiden karaisemille veteraaneillekin, kunhan odottaa pelaavansa avaruusräiskintää

Peli ei myöskään ollut ilmestyessään 100% kunnossa ja useissa yksinpelitehtävissä raportoitiin edistymisen pysäyttäviä bugeja, joista yksi osui myös arvostelussa kohdalle. (Tämän vuoksi arvion julkaiseminen viivästyi pari viikkoa. -toim. huom.) Tämän lisäksi peli saattoi Xboxin pikajatkotoimintoa käytettäessä pyöriä moninkertaisella nopeudella tehtävän uudelleen käynnistämiseen asti. Pahimmat bugit onneksi tupataan liiskaamaan myöhempien päivitysten myötä, mutta julkaisun ollessa vielä tuore kannattaa asia pitää mielessä.