Kaksoset Tyler ja Alyson Ronan eivät ole nähneet toisiaan kymmeneen vuoteen. Heitä on pitänyt erillään lapsuudessa tapahtunut tragedia ja sen seuraamukset: Tyler on ollut sijoitettuna nuorisokotiin, koska hän itsepuolustuksena tappoi äitinsä. Nyt on tullut aika tyhjentää ja myydä Alaskan pikkukylässä sijaitseva lapsuuden koti, ja samalla kaksoset tutustuvat toisiinsa uudelleen.

Tylerin nuorisokotiajan liittyvät tapahtumat keriytyvät auki pikkuhiljaa koko pelin ajan. Kaksoset ovat olleet vakuuttuneita siitä, että heidän äitinsä yritti tappaa Tylerin sen jälkeen, kun Tyler oli leikannut hiuksensa lyhyiksi. Mutta kun he löytävätkin ensimmäisessä jaksossa äitinsä lukitusta huoneesta oppaan translapsen kasvattamiseen, matto vedetään heidän jalkojensa alta. Miksi sitten äiti hyökkäsi lapsensa kimppuun ja mitkä tapahtumat siihen johtivat? Tätä mysteeriä he lähtevät selvittämään.

Apuna menneisyyden tutkimisessa heillä on yliluonnolliset kykynsä, jotka he luulivat olleen vain lapsuuden mielikuvitusta. He pystyvät puhumaan toisilleen äänettä mielessään ja he näkevät tiettyjä muistoja näkyinä edessään.

Kyvyt ovat osa pelimekaniikkaa, mutta niiden avulla tuodaan esille myös muistojen epäluotettavuus: Tyler ja Alyson muistavat joitakin asioita todella eri tavoin ja on pelaajan vastuulla päättää kumman muistojen mukaan tarinassa edetään. Pelin aikana on mahdollista joko vahvistaa tai heikentää kaksosten keskinäistä sidettä ja tämä vaikuttaa heidän käytökseensä toisiaan kohtaan sekä pelin epilogiin.

Synkkyyttä ja keveyttä

Vaikeiden ja synkkien teemojen käsittely voisi helposti tehdä pelistä raskaan ja synkkämielisen, mutta niin ei onneksi ole päässyt käymään. Yksi syy tähän on kaksosten lapsuuden fantasiamaailma, jossa he itse myös seikkailevat menninkäisinä. He löytävätkin lapsuuden kodistaan Book of Goblins -satukirjan, johon he ovat kirjoittaneet, kuvittaneet ja koristelleet heidän ja äitinsä sepittämiä satuja.

Kirja löytyy pelin valikosta ja sitä voi lueskella ihan omaksi ilokseen, sillä satukirjana se on aivan hurmaava: siinä on pieniä söpöjä tarinoita, jotka on kuvitettu värikkäästi ja persoonallisella tyylillä. Sen lisäksi kirjalla on kuitenkin kaksi muutakin ulottuvuutta. Ensinnäkin sadut kertovat fantastiseen huntuun puettuna kaksosten elämästä ja etenkin heidän äitinsä, Mary-Annin, menneisyydestä. Toisekseen satujen ja kuvituksien yksityiskohtia käytetään useampien Mary-Annin suunnittelemien pulmien ratkaisussa ja se tuo ripauksen satumaisuutta kaksosten nykyhetkeenkin.

Toinen syy tunnelman kevennykseen ovat päähahmot ja heidän suhteensa toisiinsa ja muihin hahmoihin. Valitsin pelitaktiikakseni kaksosten suhteen vahvistamisen, ja hahmojen kehittyminen toisiaan tukevaksi ja kunnioittavaksi on ihanaa nähdä. Toki siihenkin mahtuu vaikeuksia ja erimielisyyksiä, mutta hieman vanhempina nuorina aikuisina he pystyvät käsittelemään asioita kypsemmin kuin Dontnodin muiden pelien tuittuilevat nuoremmat hahmot.

Kaksosten lisäksi toinen erittäin tärkeä hahmo on Alysonin paras ystävä Michael. Hän on rento ja hauska, ja naljailee hyväntahtoisen rakastavasti Alysonin kanssa. Lisäksi hän on miltei heti kiinnostuneen flirttaileva Tyleria kohtaan. Hän onkin Tylerin ainoa romanssivaihtoehto pelissä ja on suloista nähdä heidän ystävystyvän, joko romanttisessa tai platonisessa mielessä.

Michael tuo lisäksi muutakin representaatiota tarinaan: hän kuuluu Alaskan alkuperäisväestöön, tlingiteihin. Myös Alysonin ottoisä Eddie kuuluu samaan heimoon, mutta tietoa heimosta saadaan lähinnä Michaelin kanssa juttelemalla ja muutamista julisteista hautausmaalla.

Hyvin käsiteltyjä teemoja

Dontnod on käyttänyt peliä tehdessään apuna konsultteja, ja se kyllä näkyy hyvin positiivisella tavalla. Tylerin syntymänimeä ei koskaan käytetä eikä sitä missään vaiheessa paljasteta edes pelaajalle. Takautumien tekstityksissä Tylerista käytetetään nimityksiä ”nuori lapsi” tai ”nuori Tyler”. Lapsuuden piirustuksissa, postikorteissa ja muissa dokumenteissa Tyler esiintyy nimellä Ollie, joksi hän kutsui itseään lapsena.

On myöskin virkistävää, että transitiota ei käsitellä ongelmana. Tyler on kokemuksissaan ulkomaailman suhteen untuvikko, mutta hän on sinut itsensä kanssa. Hän on käynyt terapiassa ja käsitellyt sekä menneisyyttään että nykyisyyttään. Sitä vastoin Alyson kärsii vieläkin paniikkikohtauksista, ei ole käynyt terapiassa ja on hukassa elämänsä kanssa.

Vaikka Tylerin sukupuoli ei ole ongelma suuremman juonen, hänen itsensä, Alysonin tai Michaelin kannalta, se ei tarkoita, etteikö pelissä törmäisi muutamiin ikäviin asenteisiin. Pikkukaupungin ummehtuneessa ilmapiirissä kaksoset kohtaavat muutamia ennakkoluuloja äitinsä vanhojen ystävien taholta.

Vaikka kaikki ovat jo aikoja sitten kuulleet Tylerin transitiosta, etenkin tapaaminen kännissä olevan Samin kanssa on todella ikävä. Sam möläyttelee vääriä oletuksia sekä vääriä termejä ja on pelaajasta kiinni, suhtautuuko Tyler siihen kipakasti vai passiivisemmin. Joka tapauksessa kohtauksessa Samille kyllä tehdään selväksi, että hän käyttäytyy huonosti ja hänen kielenkäyttöään korjataan.

Toinen ongelmatapaus on kaupan ja ravintolan omistaja Tessa, joka on hyvin uskonnollinen kristitty. Hän saa edelleen uutiskirjeitä järjestöltä, joka järjestää eheytyshoitoleirejä ja on kehottanut kaupassa työskentelevän Michaelin olemaan esittelemättä ”elämäntyyliään”. Tessankin käytöstä paheksutaan hahmojen taholta, mutta tilaa olisi mielestäni ollut tiukempaankin puhutteluun. Myöhemmin Tessan kanssa käydään vielä uusi keskustelu ja valitulla lähestymistavalla on suuri vaikutus siihen, hyväksyykö hän Tylerin sellaisena kuin hän on.

Kummankin hahmon kanssa kuitenkin ollaan tekemisissä enemmänkin ja näistä inhoista asenteista huolimatta sekä Sam että Tessa eivät ole karikatyyrejä, vaan monitahoisia hahmoja, jotka ovat olleet lapsuudessa hyvin tärkeitä Ronanin perheelle.

Tyydyttävä lopetus

Kun viimeisessä osassa menneisyyden tapahtumat saavat jonkinlaisen ratkaisun, peli ei lopu vielä siihen. Tarinassa on kolme erilaista epilogia, joista olen tähän mennessä pelannut vain yhtä. Se tapahtuu puoli vuotta pelin muiden tapahtumien jälkeen ja on toteutettu todella lämminhenkisesti ja koskettavasti. Se lisää sopivaa etäisyyttä dramaattisiin paljastuksiin ja tuo tyydyttävän pisteen tarinalle. Mikään ei jää kesken tai kaivelemaan, mutta toivon kovasti, että Tylerin, Alysonin ja Michaelin myöhemmistä vaiheista saadaan joskus kuulla lisää.

Peli käsittelee kokonaisuudessaan paljon isoja ja vaikeita teemoja: perheväkivaltaa, traumoja ja niiden hoitamista, köyhyyttä, muistoja ja niiden epäluotettavuutta, kuolemaa ja luopumista, sukupuolta ja seksuaalisuutta. Se tekee sen kuitenkin kypsästi ja kunnioittaen, huumoria ja valonpilkahduksia unohtamatta. Vahva suositus aivan kaikille.