Näin tiivistetysti, helsinkiläisen RedLynxin Trials-sarjan pelit ovat legendaarisia taitopelejä, joissa kiikkerällä mutta kyvykkäällä crossipyörällä koheltava kuski yrittää päästä maaliin. Pelit aloittavat loivalla vaikeusasteella, mutta pian pelaajan on osattava ottaa kaikki irti todella hiotusta fysiikkamoottorista ja pelattavuudesta, jossa taito on kaikki kaikessa.

Pelisarjan uusin, Trials Tising, tarjoaa reippaat sata valmiiksi tehtyä rataa jota pitkin rällätä. Kentät nyrjäyttävät realismia kaipaavan pelaajan järjen, kun kuskia viskotaan läpi scifi-sotien, tulinuolimyrskyjen ja jäätiköiden, läpi pankkiryöstöjen, lentokoneiden ja keskiaikaisten linnojen.

Trials Risingin pelaaminen on todellinen ilo. Ajotuntuma on harvinaisen upea ja välitön, erilaisten ajokkien edut ja haitat erottuvat kaikki toisistaan, ja kenttäsuunnittelu on aidosti nerokasta.

Jokainen kenttä on täynnä hurjia hyppyreitä, silmukoita, pudotuksia, kellahtavia tasoja ja niin edelleen. Vaikka radat näyttävätkin mutkittelevan rajusti, todellisuudessa pelaajalla on murheinaan vain kaasu, jarru sekä kuskin painopisteen siirtäminen eteen ja taakse.

Kiitos armottoman ja moneen taipuvan fysiikkamoottorin, enempää kontrolleja ei peliin haluaisikaan.

Taitava pelaaja osaa pyöräyttää pärrällä voltteja taaksepäin, pomppia eturenkaalla, keulia maksimoidakseen ilmalennon ja niin edelleen. Vielä opetteleva pelaaja ei osaa tästä mitään ja lyö leukansa ja kallonsa toistuvasti palkkeihin ja tantereeseen, usein huvittavan brutaaleilla tavoilla, vaikka verta ei kentillä nähdäkään.

Radalle onneksi pääsee saman tien takaisin nappia painamalla. Kaatumisesta ei itse asiassa ole mitään muuta haittaa kuin suoritusaikaan annettava sakko, ja jos ei kisaa huippupisteistä vaan haluaa lähinnä päästä maaliin, sakoilla ei ole niin väliä.

Harmi kyllä, Rising vie grindausfilosofiansa pintaa syvemmälle. Kentän kuin kentän pääsee siis maalliin, jos vain jaksaa hinkata. Ikävästi uusien kenttien avaamiseenkin vaaditaan hinkkaamista, sillä tarvittavia kokemuspisteitä myönnetään vähän turhan hitaasti. Aina välillä pelaajan on rällättävä samoja ratoja turhauttavan monta kertaa päästäkseen uusiin antimiin käsiksi.

Kokemuksen kertyessä pelaaja saa ostettua uusia ajoneuvoja, jotka eroavat kaikki toisistaan merkittävästi. Kumijalan valinta ei siis ole vain kosmeettinen kikka, vaan alla oleva peltihevonen tekee edessä olevista kentistä selvästi erilaisen kokemuksen. Toisilla mopoilla on helpompi tehdä stuntteja, toisissa riittää potkua kiskoa pelaaja ylös vaikka liki pystysuoraa seinää, kolmas valinta istuu kentän rakenteeseen harvinaisen surkeasti.

Omaa kuskia sekä moottoripyöriä saa myös kustomoida erinomaisella työkalulla. Pelaaja saa vaatettaa rämäpäisen avatarinsa jos jonkinlaiseen kuosiin, aina farkkutakeista kiiltäviin diskotoppeihin ja yksisarvisnaamareihin. Motareihinkin riittää huomattava määrä erilaisia kosmeettisia osia, jotta ajokistakin saa itsensä näköisen.

Ihan kuin vaatteissa ja osissa ei olisi riittämiin, niihin saa liitettyä pari sataa tarraa kuhunkin. Tarroja voi vapaasti suurentaa ja pienentää ja käännellä, ja ne voi sijoittaa miten haluaa ja sitten peilata toiselle puolelle ajokkia/kuskia.

Tarrojen avulla pelaaja voi askarrella todella upeita luomuksia: parilla sadalla tarralla saa farkkutakista siistin punk-rotsin siinä missä kaleidoskooppimaisen näkymänkin, ja kypärään ja moottoripyörään toinen mokoma. Tarrojen avulla kuskista ja prätkästä tulee pelaajan persoonalle hillittömän hieno jatke, jos vain jaksaa nähdä sen eteen vaivaa.

RedLynx saa tästä osa-alueesta täydet pisteet.

Kenttien luomiseenkin on työkalu, ja RedLynxin mukaan Trials Risingin jokainen kenttä on tehty samaisella työkalulla. Siitä on pyritty tekemään näppärä kokonaisuus, jolla on helppo reitittää kameran kääntyminen ja radan suunnan vaihtuminen, sijoittaa objekteja kenttiin ja niin edelleen.

Ominaisuuksia siinä ainakin riittää, eikä lopputulos ole sen vuoksi mitenkään aloittelijaystävällinen. Oma osaamiseni riittikin lähinnä siihen, että sain kenttäeditorin käyntiin.

Muiden tekemien luomusten perusteella RedLynx ei liioitellut: ratatyökalu on monipuolinen ja pätevä lisä askartelijoille, ja sen ansiosta Trials-fanien tekemistä kentistä tullaan nauttimaan vielä pitkään.

Trials Risingin kenties paras ominaisuus on kuitenkin ehkä sen tutoriaali. Porrastetusti toteutettu opastus pistää pelaajan häiriöttömille radoille ja kertoo miksi tämän tulisi oppia seuraava taito.

Tutoriaalit havainnollistavat upeasti miten ilmalennot kannattaa pitää minimissä, miten tullaan alamäkeen parhaiten, kuinka painopistettä hallitaan ja miksi kaasun ei aina kannata olla pohjassa.

Trials Rising opettaa kädestä pitäen niitä tekniikoita joita pelaaja tulee tarvitsemaan, ja se tekee sen seikkaperäisesti mutta ystävällisesti ja tuomitsematta. Tämän merkitys on positiivisen pelikokemuksen kannalta valtava, sillä tutoriaali ei ole hidaste vaan luottokaveri.

Trials Rising on erinomaisen viihdyttävä, hauska, haastava, raivostuttava, palkitseva ja kannustava taitopeli, jonka parissa hurahtaa aika kuin siivillä. Sen kyky pitää pelaaja otteessaan ”vielä hetken aikaa vaan” on ilmiömäisen hyvä.

Sen ainoat varjopuolet ovat samojen kenttien jauhaminen sekä sinänsä erinomaisen soundtrackin pienuus. Muuten Trials-sarjan kuopus on yksi perheensä vahvimmista, ja ihan ehdottomasti yksi lajityyppinsä kärkinimistä.

PLUSSAA:

  • Erinomaisen hiottu pelattavuus
  • Kenttien määrä ja tyyli
  • Hahmojen kustomointi

MIINUSTA:

  • Etenemiseen tarvitaan grindaamista
  • Soundtrack on hyvä mutta pieni