Viime vuonna julkaistun WWE 2K20 -painipelin lukuisten ongelmien jälkeen pelijulkaisija 2K Sports päätti pitää sarjassa tämän vuoden taukoa ja pyrkiä hiomaan seuraava peli parempaan kuntoon ennen julkaisua. Kokonaan ilman painipeliä ei kuitenkaan tämä vuosi jäänyt, sillä julkaisija ilmoitti pistävänsä ulos vuonna 2020 uuden vauhdikkaamman ja helpommin lähestyttävämmän pelin, WWE 2K Battlegroundsin.

Onko uusi Battlegrounds onnistunut retrohenkinen paluu painipelien kulta-aikaan vai kyyninen rahastus, jonka tarkoituksena on saada rahat tavalla tai toisella pois showpainifaneilta?

Ikävä kyllä, huolimatta pelin muutamista positiivisista puolista ja jopa sen normaalia alemmasta myyntihinnasta, tälle arvostelijalle jäi lopulta hieman mikromaksuntäytteinen rahastamisen maku pelistä.

Pelin yksinpelikampanja on ihan hauskasti lyhyillä sarjakuvilla kuvitettu tarina siitä, kuinka painilegenda Stone Cold Steve Austin auttaa manageri Paul Heymania löytämään eri puolilta maailmaa potentiaalisia showpainijoita uuteen rankkaan Battlegrounds-painisarjaan. Sen ehdottomasti parhaita puolia ovat sarjakuvilla toteutetut tarinakohdat, sillä pidemmän päälle kampanja alkaa toistamaan itseään, vaikka tarjoaakin useamman pelattavan hahmon ja sijainnin.

Paini, kuten urheilupelitkin, ovat usein vanhentuneita jo ilmestyessään mutta WWE 2K Battlegroundsin täytyy olla jo jonkin sortin ennätys. Pelissä on useita painijoita, jopa tarinatilassa, jotka ovat saivat ikävästi lähtöpassit WWE-painifirmasta koronaviruspandemian alkupuolella huhtikuussa ja lisäksi yksi mukana olleista legendoista – Jake ”The Snake” Roberts – toimii hyvin näkyvästi tällä hetkellä managerin roolissa kilpailevassa AEW-firmassa.

Pelaajan ohjastamilla showpainijoilla on käytössään muutamien perustason lyönti- ja potkusarjojen lisäksi muutamia täysin överisti tulkittuja versioita käyttämistään heitoista ja hyökkäyksistä, joissa vastustajat lentävät metrien korkeuteen ennen iskeytymistään maahan tai painijan nyrkkiin. Tätä linjaa noudattaen pelaajat voivat myös koska tahansa hakea painiringin alta kättä pidempää auttamaan vastustajan kurituksessa, tai joissain kentissä jopa heittää vastustajan johonkin kentältä löytyvään vaaraan kuten alligaattorin suuhun.

Sarjakuvamaisesta kurituksesta huolimatta peli pysyy kuitenkin visuaalisesti hyvin kilttinä eivätkä painijat koskaan suinkaan saa minkäänlaisia vammoja. Painiottelut myös pääosin päättyvät perinteiseen selätykseen, vastustajan luovuttamiseen tai uloslaskuun kehästä. Poikkeuksena on pelin hyvin outo tulkinta teräshäkkiottelussa, jossa tavoitteena on kerätä aika ajoin sähköistyvässä häkissä tietty määrä sinne ilmestyvää rahaa ennen kuin sieltä voi paeta.

WWE 2K Battlegroundsin hyvin kevyt linja jatkuu myös siinä, että pelaaja voi valita otteluihin kolme erilaista ja eritasoista erikoiskykyä. Nämä kyvyt vaihtelevat lyönneistä, joita ei voi torjua aina omien osumapisteiden palautumiseen ja vaikkapa tehokkaampiin selätystilanteisiin. Hurjalta kuulostavat erikoiskikat tuovat kuitenkin lopulta vain vaihtelua peliin eivätkä juurikaan vaikuta otteluiden tasapainoon.

Itse pelattavuuskin on pelissä ihan kohdillaan – se ei ole erityisen syvätasoista, mutta tämän tyyppisessä pelissä on tärkeämpää, että peliä voi yksinkertaisesti aloittaa pelaamaan heti. Tässä ehdottomasti onnistutaankin.

Yleinen visuaalinen ilme sopii hyvin sen kevyempää toiminnallisempaan tyyliin. Peli näyttää ihan kivalta, vaikkakin ehkä hieman tavanomaiselta. Pelin kentät sentään osoittavat vähän persoonallisuutta muuten geneerisen tyylin keskellä. Kaikki showpainijat ovat nekin hyvin tunnistettavissa karikatyyrimaisesti toteutetusta ulkoasustaan huolimatta.

Pelitiloja WWE 2K Battlegroundsista löytyy normaalia huomattavasti rajatumpi määrä. Yksinpelikampanjan lisäksi tarjolla on mies- ja naishahmoille erilliset yksittäiset ottelut, joihin kuuluvat perinteisen 1vs1 -ottelun lisäksi myös pari erilaista variaatiota tag team -rupeamista sekä triple threat- ja fatal four way -rähinät. Näiden lisäksi löytyy vielä jo aiemmin mainittu teräshäkkiottelu sekä klassinen Royal Rumble, jossa pelaajan pitää päihittää 29 muuta vastustajaa heittämällä nämä ulos kehästä.

Näiden lisäksi pelissä on tietenkin muutama eri nettipelitila mukaan lukien nettiturnaus sekä Battleground Challenge -tila, jossa pelaaja ohjastaa ja kehittää itse tekemäänsä hahmoa. Hahmonluonti on kuitenkin pelissä merkittävästi rajatumpaa kuin mitä WWE-pelisarjassa on ollut yli vuosikymmeneen, ja pelaaja voikin vain valita muutamista valmiista osista sekä liikevalikoimista haluamansa.

Battleground Challenge -pelitila kuitenkin tarjoaa pelin pitkäaikaisimman yksinpelikokemuksen, mutta pidemmän päälle se toistaa itseään vielä enemmän kuin pelin yksinpelikampanja, joka ei siis sekään ole erityisen pitkä.

WWE 2K Battlegroundsin yksinpelikampanja kytkeytyy kuittenkin osittain yhteen pelin isoimmista ongelmista. Huolimatta näennäisesti helposta lähestyttävyydestä on merkittävä osa Battlegroundsin hahmoista ja pelattavista kentistä lukittuina pelin alussa. Ne täytyy avata pelaamalla läpi pelin kampanja sekä käyttämällä pelissä ansaittavaa valuuttaa, tai oikealla rahalla ostettavaa premium-valuuttaa.

Yksittäisten painijoiden avaamishinnat ovat erityisesti legendojen kohdalla hyvin suolaisia, eli pelaajan täytyy joko jaksaa puurtaa pelin parissa tuntikaupalla avatakseen pelin kaikki hahmot, tai maksaa itsensä kipeäksi avatakseen hahmot heti.

Samalla järjestelmällä pelissä avataan lähes kaikki muukin. Kiinnostaako hankkia uusi asu tai peliareenalle esiintulolaatikko itse tehdylle hahmolle? Pelivaluuttaa tai premium-valuuttaa, kiitos! Haluaisitko vaihtoehtoisen asun jollekin jo avatulle painijalle? Aika kaivaa kukkaroa tai luvassa on lisää peruspelin jauhamista!

Pelin eri mekaniikat suorastaan tuntuvat tappelevan itsensä kanssa. Tyylillisesti se haluaisi olla kevyt ja helposti aloitettava painipeli, mutta muut mekaniikat pakottavat pelaajan joko käyttämään tuntikaupalla aikaa tai lisää oikeaa rahaa saadakseen peliin sisältöä. Muutamat avattavat lisähahmot tai asusteet olisivat vielä olleet ihan järkevä tapa pidentää pelin ikää, mutta nyt merkittävä osa hahmoista pitää avata erikseen, mukaan lukien pelin kansihahmoina toimivat Steve Austin ja Dwayne ”The Rock” Johnson. Pelin hahmovalikoimakaan ei edes tällä hetkellä ole aiempiin painipeleihin verrattuna edes kovin kattava.

Tietenkään rahaa ei ole koskaan pakko käyttää, mutta rahastuksen läpitunkevuus hyppii pelissä suoraan naamalle eikä sitä voi yksinkertaisesti välttää.

WWE 2K Battlegroundsin isoimmat ongelmat ovat tuskin sen kehittäneen Saber Interactiven syytä, joka aiemmin on ollut vastuussa ihan positiivisen vastaanoton saaneista, klassisten NBA JAM -pelien henkisinä jatko-osina toimineista NBA 2K Playgrounds -peleistä. Syyttävän sormen täytyy osoittaa pelin ongelmakohdissa etenkin julkaisija 2K Sportsin suuntaan, joka viime vuosina on saanut yhä enemmän kritiikkiä tavastaan täyttää useimmat jollain tavalla urheiluun liittyvistä peleistään mikromaksuilla tai muilla rahastusmekaniikoilla.

WWE 2K Battlegrounds on julkaistu normaalia halvempana pelinä, joka kyllä näkyy sen kevyemmissä tuotantoarvoissa, kuten vaikkapa ääninäyttelyn puuttumisessa kampanjatilassa ja rajatummassa hahmovalikoimassa. Kuitenkin tuntuu, että tämä on ollut pelijulkaisijalle epämiellyttävä päätös, sillä pelissä on jopa free-to-play-pelien tapaan lähes joka paikassa esillä mahdollisuus käyttää oikeaa rahaa pelissä avattavien asioiden nopeuttamiseen.

Positiivisena puolena tosin vielä mainittakoon, että toisin kuin viime vuoden WWE 2K20 -peli, niin tämän vuoden Battlegrounds ei tuntuisi kärsivän julkaisun aikaan juurikaan bugeista.

Kokonaisuutena Battlegrounds voisi olla kiva helppo painipeli vaikkapa kaverien tai netissä pelattavaksi mutta tunnetuimpien pelihahmojen avaamiseen kuluva aika tai raha johtaa todennäköisesti siihen, että avaamisen suorittanut kaveri on jo täysin tylsistynyt pelin lopulta aika pinnallisiin pelimekaniikkoihin siinä vaiheessa, kun peliä pitäisi päästä oikeasti pelaamaan kaverin kanssa.