Vuonna 2013 ilmestynyt Bravely Default oli Nintendo 3DS -käsikonsolin roolipelihelmi, joka saavutti suosiota Japanin lisäksi läntisessä maailmassa. Square Enixin julkaisema peli oli rohkea askel taaksepäin kohti roolipelaamisen kulta-aikaa aikana, jolloin valtavirran rpg-kehitys oli kiireellä hylkäämässä juuriaan.

Bravely Default oli nostalgiannälkäisille pelaajille se ”Final Fantasy”, jota he olivat jo pitkään odottaneet. Aikaisemmin vanhahtaviksi koetut ominaisuudet oli puhdistettu ja hiottu teräviksi, pelikokemus oli miellyttävällä tavalla räätälöitävissä ja maailmanrakennukseltaan peli muistutti moderneista roolipeleistä poiketen genren alkuaikojen tuttua fantasiakuvastoa.

Kokonaisuuden kuorrutti komea pelitaide. Bravelyn pelimaailman taustat ovat käsikonsolin rajoituksista huolimatta komeaa katsottavaa.

Kaunista yksinkertaisuutta. Alkuperäisen Bravely Defaultin konseptitaide on saavuttanut kulttimaineen. Piirrosmaiset taustat ovat iso osa pelin viehätystä.

Kakkososa, joka ei ole kakkososa

Periaatteessa nyt ilmestynyt Bravely Default II on jo pelisarjan kolmas osa. Bravely Second: The End Layer oli 3DS-konsolille julkaistu sarjan kakkososa, joka jäi kuitenkin historian hämäriin kehnon menekkinsä takia.

Bravely Default II on jatko-osa vain nimellisesti, sillä sen tarinassa ei ole jatkumoa pelisarjan edellisten osien kanssa. Ummikko voi siis hypätä sokkona mukaan Bravelyn maailmaan. Sen sijaan esineet ja kyvyt ovat tuttuja muista Squaren peleistä. Esimerkiksi taikuus on osittain nimetty Final Fantasy -pelisarjasta tutulla tavalla.

Monista hyvistä puolistaan huolimatta Bravely Default -pelisarja ei ole kuuluisa syväluotaavasta juonenkuljetuksestaan. Sama pätee Bravely Default II -peliin, jossa astutaan neljän valonsoturin saappaisiin etsimään neljää salaperäistä kristallia. Konservatiivisella käsikirjoituksessa onkin haviteltu samaa nostalgista tunnelmaa, mihin koko pelisarja on erikoistunut.

Mistä näin syvät traumat?

Jo pelin ensimmäisestä trailerista lähtien Bravely Default 2:n visuaalinen ulkoasu on ollut itselleni pettymys. Erityisesti hahmosuunnittelussa on mielestäni päädytty ratkaisuihin, jotka ovat epätasapainossa muun pelin kanssa.

Pelin pallopäisillä sankareilla on tavoiteltu edellisten pelien tavoin menneiden aikojen lituskaisia jrpg-hahmoja, mutta valitettavasti kuvan tarkentuessa sankarit paljastuvat oudon kumimaisiksi. Varsinkin sivuhahmojen muotoilu on ajoittain niin kömpelösti toteutettu, että pelaaja joutuu laskeutumaan ”outoon laaksoon”.

Sen sijaan pelin hirviöt ovat kiiltävine suomuineen ja pörröisine turkkeineen kuin eri pelistä. Ristiriita synnyttää oudon tunteen siitä, että nämä monsterit ovat jollain tavalla luonnollisempi osa maailmaa kuin ilmapallopäiset soturit.

Siunattu suttuisuus. 3DS-konsolin epätarkalla ruudulla ”chibi”-henkiset hahmot toimivat ongelmitta.

Silti kaikkein häiritsevin yksityiskohta on pelihahmojen tyhjyyteen toljottavat silmät. Ne eivät kohdistu mihinkään, ne vain toljottavat ”tuhannen jaardin katseella” kauas kaukaisuuteen. Kaupungit ovat täynnä posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsiviä asukkaita, jokainen pelin sankari näyttää käsittelevän syvää sisäistä traumaa, eikä pelin pahis uskalla katsoa ketään silmiin.

Onneksi pelin taustat ovat edelleen komeaa katsottavaa. Peli onkin parhaimmillaan kaupungeissa vierailtaessa, sillä jokainen pitäjä on omalla tavallaan uniikki.

Pelillisesti Bravely Default II on virkistävä kokemus, jossa – pelisarjan ensimmäisen osan tavoin – vanha jrpg-pelikokemus on hiottu uuteen uskoon.

Mystinen Wiswald.

Roolipelaajan tilastounelmia ja hahmoluokkia

Pelimaailmassa riittää tutkittavaa ja Asterisk-jalokiviin perustuva hahmoluokkajärjestelmä sallii oman tiimin tuunaamisen siten, ettei yhdelläkään sankarilla ole staattista roolia ryhmässä. Jokainen hahmo voi aktivoida minkä tahansa hahmoluokan, minkä lisäksi sankareilla on käytettävissä myös toissijainen luokka. Lopputuloksena on monisyinen ja koukuttava hahmonkehitys.

Taisteleminen on virtaviivainen kokemus, vaikka alkuperäiseen Bravelyyn tottuneet pelaajat ovatkin ilmaisseet pettymyksensä joihinkin muutoksiin. Aikaisemmin pelaaja pystyi määrittelemään kaikkien hahmojensa liikkeet kerralla, mutta nyt järjestys määräytyy yksittäisten pelihahmojen nopeuden perusteella.

Kiireisen pelaajan näkökulmasta on miellyttävää, että taisteluita voi nopeuttaa. Näin pitkällinen luolastoryömintä nopeutuu huomattavasti, eivätkä pisimmätkään pomotaistelut veny sietämättömän pitkiksi.

Oodi monstereille. Pelin hirviöt ovat – tylsiä elementtivihollisia lukuunottamatta – mielikuvituksellisia.

Taistelumekaniikan keskipisteessä ovat tuttuun tapaan bravely- ja default-komennot. Default-vaihtoehdolla hahmo skippaa oman vuoronsa puolustautumalla vastustajien iskuilta. Puolestaan bravely-komennolla pelaaja voi kuluttaa defaultilla kertyneitä vuoroja yhdellä rykäyksellä. Yksinkertainen järjestelmä on herkullinen. Hahmojen vuorot menevät helposti miinuksille, jolloin he vain patsastelevat paikoillaan ennakkoon kulutettuja kierroksia vastaavan ajan.

Pelaajan pitää siis jatkuvasti tasapainotella bravelyn ja defaultin välillä. Esimerkiksi hätätilanteessa tiimin parantajan voi bravelyn avulla herättää kaatuneet tiimiläiset henkiin ja vielä parantaa koko joukkueen. Toisaalta tämä tekee hahmosta hyödyttömän seuraavien vuorojen ajaksi, mikäli hänellä ei ollut varastossa default-toiminnolla kerättyjä BP (bravely point) -pisteitä.

Taikuutta kehiin. Genrelle uskolliseen tapaan pelin taikuus on varsin näyttävää.

Viilausta vaille valmis

Bravely Default II on miellyttävä kuppi makeaa nostalgiaa, joka on tuotu tähän päivään pienten ongelmien kera. Jäykkien hahmojen lisäksi pelikokemusta hiertää Nintendo Switch-konsolilla ruudunpäivityksen epätasaisuus sekä jatkuvasti vaihteleva tarkkuus.

Itselläni Bravely jäänee peliksi, jonka pariin palaan lyhyissä intervalleissa. Tarinan sekundaarisen merkityksen vuoksi ei ole maailmanloppu, vaikka kaikki juonikoukeroita ei muistaisikaan seuraavalla pelikerralla.

Koukuttava pelimekaniikka ja runsas määrä pelattavaa pitävä pelin ajankohtaisena vielä pitkään.

Bravely Default II

MIKÄ Klassisen mallin jrpg

HYVÄÄ Nostalgia toimii, erinomainen pelimekaniikka, paljon pelattavaa, nysvättävää riittää, taisteluita voi nopeuttaa

HUONOA Tyhjäsilmäiset chibi-sankarit ja tylsät hirviöt, suttuiset grafiikat ja takkuava ruudunpäivitys

ALUSTAT NSW

HINTA 60 euroa