WWE-pelit ovat vuosi vuodelta alkaneet näyttämään enemmän ja enemmän siltä hauskalta painiviihteeltä mitä ne simuloivatkin. Paradoksaalista kyllä, pelisarja on samalla muuttunut hitaammaksi ja vähemmän hauskaksi pelata. Tämän vuoden WWE katkaisee kierteen.

Pelinkehittäjä Yuke’s ja julkaisija 2K Games tuntuvat siis kuunnelleen palautetta. WWE 2K19:ssa ei ehkä ole valtavan isoja muutoksia, mutta useammat pienet seikat tekevät kokonaisuudesta paremman kuin moneen vuoteen.

Isoin uusi lisäys on Payback-temppu, jonka avulla painijat voivat tarpeeksi vahinkoa otettuaan yrittää iskeä takaisin ja päästä epäedullisesta tilanteesta takaisin peliin. Payback-liikkeitä ja ominaisuuksia on kahta eri tasoa ja useita eri vaihtoehtoja pelaajan omaan tyyliin sopien. Näihin kuuluu muun muassa klassinen myrkkysumu, jolla voi sokaista vastustajan sylkemällä näiden naamalle väriä.

Paybackin lisäämisen ulkopuolella kaikki muu paini sujuukin aivan samaan tapaan kuin aiemminkin, ja pelimekaniikka sisältää lähinnä vain pientä hiomista. Muita painijoita kurmuutetaan joko lyönneillä tai heitoilla, ja vastustajan otettua vahinkoa pelaaja pystyy tekemään yhä vahvempia heittoliikkeitä. Kanssapainijoita mäiskimällä pelaaja saa momenttia ja tarpeeksi momenttimittaria saamalla pystyy tekemään aluksi oman nimikkoliikkeensä sekä sen jälkeen lopetusliikkeen.

Viime vuonna peliin lisätty vastustajan kantomahdollisuus on yhä myös pelissä. Nappaamalla toisen painijan yhteen neljästä eri kantoasennosta voi pelaaja joko tehdä suorilta jonkin painiliikkeen tai vaihtoehtoisesti interaktoida peliympäristön kanssa. Tällä tavalla voi tehdä uniikkeja hyökkäyksiä, esimerkiksi heittämällä vastustaja selkä edellä kehän reunusta vasten.

Vaikka tämä kaikki onkin aiemmista vuosista tuttua, on pelin tempo kuitenkin hieman aiempaa nopeampaa. Tämä tekee pelistä sulavampaa, koska liikkeet soljuvat toisiinsa sulavammin kuin aiemmin. Ennen kaikkea pelaaminen on selvästi hauskempaa. Peli siis uhraa hieman simulaattorimaisuudestaan viihdearvon alttarille, mutta vaihtokauppa on ehdottomasti sen arvoista.

Ainoa uusi pelitila tänä vuonna on haastetornit, joissa pelaaja joutuu kohtaamaan useamman vastustajan peräkkäin hieman Mortal Kombat -pelisarjan tyyliin. Tornien sisältö vastustajien ja ottelutyyppien puolesta vaihtelevat esimerkiksi eri teemojen mukaan, ja saamalla tietyn määrän pisteitä tai läpäisemällä haastetornin voi pelaaja tienata hahmojen ja eri areenoiden avaamiseen käytettäviä krediittejä.

Painiviihteen ystäviä varmasti ilahduttaa merkittäviä historiallisia tapahtumia esittelevän 2K Showcase -pelitilan paluu, jossa tällä kertaa käydään läpi Daniel Bryanin WWE-uraa, mukaan lukien dramaattinen uran lopetus loukkaantumisen takia sekä pari vuotta kestäneen kuntoutumisen jälkeinen paluu.

Ennen jokaista ottelua nähdään jälleen erinomaisesti tuotettuja videopätkiä, jotka avaavat pelattavien tilanteiden historiaa ja joissa myös Daniel Bryan itse pääsee ääneen. Vaikka videot pääasiassa pitävätkin yllä illuusiota painin aitoudesta eivätkä ole siksikään erityisen syväluotaavia, niin varsinkin Bryanin karismaattinen ja lähestyttävä jokamiespersoona tekevät niistä viihdyttävää katsottavaa.

Merkittävimmät ja parhaimmat uudistuksen tänä vuonna on kuitenkin läpikäynyt MyPlayer-pelitila, jossa tuttuun tapaan pelaaja luo oman painijansa ja voi pelata tällä uratilaa tai osallistua Road to Glory -nettikahinoihin.

Oman hahmon luominen WWE 2K19:ssa on huomattavasti aiempaa nopeampaa. Pelaaja valitsee aluksi painijan pohjaksi yhden viidestä eri arkkityypistä ja perustietojen täyttämisen jälkeen voi vain hieman muokata hahmon ulkoasua sekä liikkeitä. Nopean luomisprosessin jälkeen pelaajalla on kyllä mahdollisuus hienosäätää liikevalikoimaa ja ulkoasua enemmänkin, mutta isoin rajoite visioimansa hahmon luomiselle on jälleen kerran se, että valtaosa todella laajasta liikevalikoimasta täytyy avata erikseen.

Avaaminen sujuu ostamalla erilaisia korttipaketteja pelin sisäisellä valuutalla. Vaikka korttipaketit eivät vaadi eikä niihin edes voi käyttää oikeaa valuuttaa on niiden käyttö pelissä välillä vähän turhauttavaa. Ne varmasti pidentävät pelikokemusta huomattavasti ja pelisarjan tosifaneille tekevät siitä mielekästä pitkäksi aikaa, mutta satunnaiselle pelaajalle (tai peliarvostelijalle) ne rajoittavat ikävästi vaihtoehtoja sen sijaan, että haluamansa hahmon voisi luoda suorilta.

Oman painijan kehittäminenkin on kokenut valtavan muutoksen, sillä pelkästään pisteiden lisäämiseen eri ominaisuuksiin parannetaan taitoja tällä kertaa uuden kykypuun kautta. Yleisten valintamahdollisuuksien lisäksi jokainen eri arkkityyppi voi vielä valita erikoistumisen kahdesta uniikista eri vaihtoehdosta.

Kykypuut ovat loistava uusi lisä peliin, sillä ne tekevät hahmon kehittämisestä aiempaa mielenkiintoisempaa ja merkityksellisempää. Nyt tuntuu, että käytetyillä kykypisteillä on aiempaa enemmän painoarvoa.

Viime vuoden kamalan uratilan sijaan WWE 2K19:ssa pelaaja ohjaa omaa painijaa huomattavasti lineaarisemman mutta samalla paljon paremmin kirjoitetun tarinan läpi. MyCareer-tilassa pelaaja saa tilaisuuden nousta koulujen liikuntasaleista isoille stadioneille mutta kohtaa tietenkin matkalla kaiken näköisiä vastoinkäymisiä katalien promoottorien ja ilkeiden vastustajien muodossa.

WWE 2K19:n tarinatilassa on myös useita kivoja pieniä yksityiskohtia, jotka tuovat siihen sopivasti maailmaa elävöittävää lisätekstuuria. Pelaajan saamat sähköpostit ja ääniviestit muilta painijoilta valottavat viihdyttävästi mitä muualla tapahtuu, ja oikeastikin nykyään merkittävässä roolissa olevat paini-podcastit kertovat mitä mieltä yleisö on tarinan tapahtumista.

Uratilan ainoa heikkous on sen lineaarisuus, sillä kovinkaan paljoa pelaajan tekemät valinnat eivät vaikuta tarinan etenemiseen. Koska pelitila on myös ääninäytelty pelaajan painijaa myöten, ei pelaaja myöskään voi pelata sitä läpi oman hahmonsa persoonallisuutta noudattaen, eli pahistelemaan ei halutessaan pääse.

Tietenkin olisi hienoa, jos seuravana vuonna uratila olisi eeppinen painiseikkailu Mass Effect -hengessä, mutta nytkin parannus on aiempaan verrattuna niin selkeä, että asia ei liikaa häiritse.

Ehdottomasti hauskin tapa pelata nettipeliä on osallistua omalla luodulla painijalla aiemmista vuosista tuttuun Road to Glory -pelitilaan, jossa tarpeeksi yksittäisiä otteluita pelaamalla pelaaja voi tienata tähtiä osallistuakseen ajoittain vaihtuvaan PPV-tapahtumaan.

Vaikka WWE 2K19 voi välillä laittaakin pelaajan ikävästi huomattavasti paremmalla tasolla olevaa vastustajaa vastaan, niin kuitenkin muiden pelaajien luomien hahmojen näkeminen tekee tilasta hauskan pelata, ja hyvin pelaamalla on myös mahdollista voittaa paljon vahvempiakin painijoita.

Nettipelin ongelmana on vieläkin hyvin epätasaisesti toimiva nettikoodi. Välillä vastustajien hyökkäyksiin on vaikea tehdä vastaliikkeitä koska peli yksinkertaisesti hidastelee liikaa. Aivan pahimmillaan hidastelu tekee luovutusliikkeistä täysin ylivoimaisia, sillä niistä ei pysty pakenemaan. Onneksi hidastelu ja nettiongelmat eivät ole aivan jatkuvia, vaikka ovatkin vähän turhan yleisiä.

Myös MyPlayer-tilan ulkopuolelta olevasta yleisestä nettipelistä on joskus vaikea löytää peliseuraa, sillä muita pelaajia pitää etsiä hyvin tarkasti määritellyillä parametreillä eikä avoimia pelejä voi esimerkiksi selata luettelona.

WWE 2K19:ssa on mukana oikeita painijoita aivan valtava määrä, mukaan lukien menneiden vuosien legendoja. Muutamia ilmeisesti lisenssiongelmista johtuvia kummallisia puutoksia painijoissa on kuten oma suosikkini Mick Foley. Kuitenkin kaikki puuttuvat painijat jopa WWE:n ulkopuolisista promootioista sekä valtava määrä muita pelaajien luomia hahmoja aina Robocopista Dragonball-sarjan Gokuun löytyvät yhteisön tekemistä ja ilmaiseksi ladattavista hahmoista.

WWE 2K19:n absoluuttisesti isoin heikkous on se, että vaikka pelissä on iso määrä oikeita naispainijoita edustettuna, ei pelaaja luoma painija voi vieläkään olla nainen, eikä uratilaa tietenkään voi siis pelata naispainijalla. Tämä on räikeä virhe, sillä varsinkin viime vuosina WWE on vihdoinkin siirtynyt naispainin kuvaamisesta pois pimeältä 90-luvulta, jossa naisten rooli oli lähinnä olla silmänruokana hormonaalisille teinipojille.

Naisten vapaapaini nykyään vähintään yhtä taidokasta ja vaativaa kuin miehillä, varsinkin kun mukana on ihan oikeasti vakavasti otettavia urheilijoita kuten entinen UFC:n vapaaottelumestari Ronda Rousey. Toivottavaa on, että ensi vuonna asiaan saataisiin vihdoinkin muutos.

Kokonaisuutena WWE 2K19 on viime vuotisen mahalaskun jälkeen todella positiivinen yllätys. Se onnistuu pienillä muutoksilla parantamaan itse painimista huomattavasti hauskemmaksi kokemukseksi ja tarinallinen uratila on myös viihdyttävää pelaamista. Jos aiempien vuosien hitaampi ja simulaattorimaisempi pelityyli on vienyt kiinnostuksen pelisarjaa kohtaan, kannattaa tämän vuoden pelille antaa mahdollisuus. Painifaneille peli on jo tietenkin pakkohankinta.

Plussat:

  • peli on hauskempi pelata
  • uratila ja oman hahmon kehittäminen on paljon parempia
  • uudet ja palaavat pelitilat ovat hyviä

Miinukset:

  • ei vieläkään naishahmojen luontia tai uratilaa
  • oman hahmon muokkaaminen halutuksi kestää i-k-u-i-s-u-u-d-e-n
  • epätasaisesti toimiva nettimoninpeli