Fallout 76 on uusin osa nykyään Bethesdan luotsaamassa postapokalyptisten toimintaroolipelien sarjassa. Peli on kuitenkin hyvin poikkeava aiemmista Fallout-kokemuksista, sillä tällä kertaa kyseessä on jatkuvasti netissä pyörivä moninpeli.

Mistään massiivisista saman aikaisista pelaajamääristä ei kuitenkaan puhuta vaan yhdessä pelimaailmassa voi samaan aikaan olla pelaamassa muutamia kymmeniä pelaajia.

Pelaajat aloittavat pelinsä pelin nimikkoholvista numero 76 vain 25 vuotta ydinsodan jälkeen, ja suuntaavat käytännössä saman tien ulos jälleenrakentamaan sivilisaatiota keskelle sodassa vain vähän kärsinyttä Länsi-Virginian luontoa.

Bethesda lupaa pelialueen olevan noin neljä kertaa isompi kuin Fallout 4:ssä, joten tutkittavaa riittää. Onneksi yksi Fallout 76:n parhaista puolista on nimenomaan tutkimusmatkailu ja uusien paikkojen löytäminen. Bethesda on nähnyt runsaasti vaivaa pienten ilahduttavien yksityiskohtien luomisessa, ja vaikka pelaaja tietääkin ettei mihinkään uuteen eläväiseen paikkaan voi eksyä, ne onnistuvat elävöittämään kaiken hävittäneen atomisodan kulkua.

Koti kuntoon, osa 76. Mikko Seppänen

Fallout 76 ei tunnu pelisarjan täysin uudelta osalta, sillä se lainaa valtaosan pelimekaniikoistaan kolme vuotta sitten julkaistusta Fallout 4:sta. Näihin muun muassa lukeutuvat neljännessä osassa esitelty uudistettu power armor -mekaniikka, aseiden ja panssarien rakentelu sekä isossa osassa oleva oman tukikohdan rakentaminen.

Isoin uudistus pelissä on sen täysin uudistettu tasojärjestelmä. Pelissä ei ole enää yksittäisiä kykyjä vaan jokaisen uuden tason nousun myötä pelaaja voi nostaa yhdellä pisteellä yhtä hahmon ominaisuuksista. Tämä tehdään valitsemalla tietty etu eli perk kyseisen kyvyn valikoimasta.

Perkit antavat erilaisia bonuksia ja taitoja laidasta laitaan, mutta kaikkea ei pääse heti tekemään. Esimerkiksi pystyäkseen tiirikoimaan korkeamman tason lukkoa täytyy pelaajalla olla käytössä sen tason perk. Pelaaja pystyy vaihtamaan käytössä olevia perkkejä koska tahansa, mutta hahmon jokaisen ominaisuuden taso määrittää kuinka monen pisteen edestä perkkejä voi olla kerrallaan käytössä. Toisin sanoen, jos hahmon ketteryys eli Agility on 2, voi sen alle laittaa joko kaksi 1. tason perkkiä tai yhden kakkostason edun.

Uusi tasomekaniikka on ihan toimiva uudistus ja se, että pelaaja pystyy ja joutuukin muokkaamaan omia kykyjään tilanteen vaatimalla tavalla on selkeä vahvuus.

Perkkejä on lukuisia, ja kaikista on hyötyä. Mikko Seppänen

Toisin kuin Obsidianille ulkoistettu erinomainen Fallout: New Vegas, F76 tarjoaa harvoin muuhun kuin taistelemiseen keskittyviä tehtäviä tai ratkaisukeinoja. Tämä taistelupainotteisuus muodostuu yhdeksi pelin isoimmista ongelmista.

Tämä johtuu siitä, että Fallout 76:n moninpeli on jatkuvasti päällä, eikä moninpelissä voida toteuttaa aiemmissa osissa nähtyä, aikaa hidastavaa V.A.T.S.-tähtäystilaa. Tämä yksinkertainen mutta oleellinen muutos rajaa ikävästi taistelun taktisia mahdollisuuksia ja korostaa pelisarjan taistelujärjestelmän heikkouksia.

Ilman VATSia on tähtääminen todella haastavaa, etenkin lähitaistelevia vihollisia vastaan, jotka kipittävät pikavauhtia pelaajan iholle ilman kunnollista mahdollisuutta ampua. Ja sitten tummuukin läski ja nahkaa puhkotaan urakalla.

VATS-järjestelmää voi kyllä edelleenkin käyttää tähtäämisessä apuna, mikä onkin hyödyllistä vaikkapa raajoihin sihdatessa, mutta Fallout 76 ei meinaa itsekään aina pysyä nopeiden vastustajien mukana. Asia vielä korostuu entisestään muita ihmispelaajia vastaan pelattaessa, sillä verkkoviiveen vuoksi ampuminen lähietäisyydeltä on yhtä arpapeliä. Lähitaisteluaseiden käyttö muita pelaajia vastaan ei tosin ole yhtään sen parempi vaihtoehto, sillä välillä peli ei yksinkertaisesti rekisteröi osumia.

”Älä tuo kiikarikivääriä veitsitaisteluun” - vanha viidakon sananlasku Mikko Seppänen

Pelaajan ei ole pakko osallistua muita pelaajia vastaan tappelemiseen, sillä jos ei puolustaudu eli ammu takaisin, muiden tulituksesta ottaa vain pienen määrän vahinkoa. On kuitenkin vielä vähän epäselvää tekeekö tarpeeksi korkealla tasolla oleva pelaaja kuitenkin niin paljon vahinkoa, että pystyy vaurion vähennyksestä huolimatta tappamaan muita pelaajia vaikka nämä eivät ampuisi takaisin.

Joka tapauksessa pelaajien välisestä taistelusta tulee helposti toistuva kostonkierre, sillä kuollessaan pelaaja menettää vain kantamansa roinat eikä esimerkiksi aseita, ammuksia tai panssareita. Tämän vuoksi heti kuolemisen jälkeen onkin helppoa hyökätä täysillä osumapisteillä henkiin jääneen osapuolen kimppuun. Tämän jälkeen tietenkin kuollut toinen osapuoli voi tehdä samoin ja tätä voidaan jatkaa loputtomiin tai kunnes toinen pelaaja päättää pikamatkustaa turvallisesti pois tai yksinkertaisesti kyllästyy.

Pelaajia vastaan taistelemisessa ei myöskään tällä hetkellä ole hirveästi järkeä, sillä tappamisesta saa vain muutamia säälittäviä rahan virkaa ajavia pullonkorkkeja, sekä tietenkin vähän roinaa.

Tykkitornien sijoittaminen on taidelaji. Mikko Seppänen

Fallout 76 myös luottaa siihen, että muut pelaajat toisivat elämän tuntua pelin Appalakeille, mutta ainakin beetassa muut pelaajat pääosin viihtyivät omissa oloissaan ja omissa seikkailuissaan, aivan kuten ovat todennäköisesti perus-Fallouteissa tottuneet tekemään.

Tämä korostaa entisestään yhtä pelin oudoimmista suunnitteluratkaisuista eli sitä, kuinka pelissä ei ole pelaajia lukuun ottamatta yhtä ainoaa ihmishahmoa. Kaikki ei-pelaajahahmot ovat robotteja, keinoälyjä tai muita vastaavia. Pelissä kyllä kuullaan paljon ihmisten jälkeensä jättämiä pitkiä nauhoitteita mutta ne eivät vähennä maailman autioitunutta tunnetta.

Joutomaahan saa kyllä hieman eloa, jos seikkailulle lähtee kaverin kanssa. Tämä onkin ehdottomasti pelin hauskimpia puolia. Toinen pelaaja tuo turvaa muilta vihollispelaajilta mutta myös varmistaa, että jos haluaa yrittää suorittaa maailmassa satunnaisesti käynnistyviä, selkeästi vaativampia ja isompia event-tehtäviä, niin niihin myös löytyy joku muu auttamaan.

Toisen pelaajan kanssa myös työpajojen valtaaminen ja ympäristön kunnostaminen muuttuu astetta järkevämmäksi. Työpajojen kautta pelaaja saa kerättyä resursseja, joista on hyötyä esimerkiksi oman kotileirin rakentamisessa tai varusteiden parantelussa.

Ikävä kyllä kaikki työpajoihin pistetyt resurssit häviävät bittitaivaaseen sinä hetkenä, kun pelin lopettaa. Siinä missä oma leiri palautuu maailmaan tasan samaan paikkaan kuin mihin sen jättikin, työpajat nollaantuvat heti pelaajat poistuessa palvelimelta. Tämä pätee tietenkin myös esimerkiksi silloin, jos peli sattuu kaatumaan.

(Tämä saattaa hyvinkin olla beetavaiheen ominaisuus, sillä beeta ei edes pyri pitämään kehittyvää maailmaa yllä. -Jori)

”Country roads, take me home, to the place I belong” Mikko Seppänen

Jos piti Fallout 4:n tarjoamasta kaupunkien rakentamis- ja kunnostamisrumbasta, niin luvassa on runsaasti herkkua. Hyvin toteutetun rakennusmekaniikan avulla voi rakentaa kaikennäköistä sekä työpajoihin että myös kotileireihin, pelasi sitten yksin tai kaverin kanssa.

Rakentelua varten pitää kerätä mahdollisimman paljon erilaista rojua, sillä nyt ei pelkästään rakenneta omaa kotileiriä, vaan myös päivitetään sekä ennen kaikkea korjataan omia varusteita.

Rojun kantaminen muodostuukin nopeasti aikamoiseksi riesaksi, sillä varsinkin alussa pelaaja ylittää kantorajansa todella nopeasti. Tämä tarkoittaa edes takaisin matkustamista joko omaan kotileiriin tai vähintäänkin juna-asemalle, mistä löytyy pelaajan paras ystävä, säilytysarkku.

Ikävä kyllä myös säilytysarkun tila tulee loppumaan todella nopeasti, jos pelaaja yrittää tunkea sinne roinan lisäksi myös aseita tai muita varusteita.

Pelissä ei tietenkään pysty myöskään pikamatkustamaan jos painoraja on ylitetty, eli pahimmillaan joutuu hiljalleen hölkkäämään pitkänkin matkan kotileirille tai luopumaan tärkeistä tai muuten vaan hyödyllisistä varusteista.

Inventaarion käyttö ei muutenkaan ole erityisen miellyttävää koska sen esille ottaminen ei myöskään tietenkään pysäytä peliä. Tämä ärsyttää huomattavasti, sillä peli käyttää aiemmista osista tuttua, miltei tavaramerkiksikin muodostunutta Pipboy-käyttöliittymää. Se on tunnelmallinen, mutta ei varsinaisesti käytettävyydeltään tai nopeudeltaan mitenkään hyvä valikko, etenkään pahan paikan tullen.

Pieni mutta ärsyttävä puute pelissä on sekin, että rakennusten sisäosista ei enää piirretä karttaa. Osa sokkeloisemmista sisätiloista muistuttaa niin paljon toisiaan, että välillä on vaikeaa olla varma onko käynyt jo jossain paikassa eikä asiaa voi tarkistaa missään. Pelin piirrosmainen kartta Länsi-Virginiasta toimii tosin ihan kelvollisesti pelimaailman yleiskuvan hahmottamisessa.

Kiitosta peli ansaitsee vielä sen erinomaisesta valokuvaustilasta, joka antaa kivan määrän erilaisia vaihtoehtoja kuvan asetusten säätämiseen, oman hahmon poseeraukseen sekä erilaisille kehyksille. Kehyksiä saa myös avattua lisää löytämällä uusia turistikohteita Länsi-Virginiasta, ja itse ilahduin siitä kuinka ottamani kuvat pyörivät välillä myös latausruutujen taustoina.

Kuvatila on myös harvoja asioita joissa pelin jatkuva taustalla pyöriminen joskus toimii eduksi: jos joutuu kuvaa räpsäistessä jonkun vihollisten hyökkäyksen kohteeksi, kuvaan on mahdollista saada hauskoja tilannekuvia, vaikka vahingossa syntyisivätkin.

Patsastelua parhaimmillaan Mikko Seppänen

Kokonaisuutena Fallout 76 tuntuu ristiriitaiselta ja siksi sitä on vaikea suositella varauksessa edes kovimmille Fallout-faneille. Appalakkien ympäristöä on todella kiva tutkia mutta pettymys siitä kuinka autiolta se lopulta tuntuu on myös aina läsnä.

Moninpeliaspekti ei tällä hetkellä yksinkertaisesti tunnu välttämättömältä mutta on kaverien kanssa kiva lisä. Ehkä se olisi voinut olla vain perinteisen yksinpelattavan Falloutin lisäominaisuutena, mutta pelaajien motivaatio ostaa erilaisia koristeita ja muuta härpäkettä oikealla rahalla olisi varmasti pienempi.

On tietenkin vielä mahdollista, että muutamia pienempiä ongelmia pelissä tullaan ratkaisemaan ennen julkaisua, mutta isompia suunnitteluvirheitä tuskin saadaan näin nopealla aikataululla korjattua. (Peli siis julkaistaan keskiviikkona. -Jori)

Fallout 76:een on luvattu julkaisun jälkeen myöhemmin myös yksityiset palvelimet, joilla saa sitten rauhassa pelata joko yksin tai vain kaverien kanssa, joten perinteisen Fallout-kokemuksen kaipaajien kannattaa vähintään odottaa siihen saakka.