Halvimmat 4k-näytöt maksavat 500 euroa. Testasimme, saako tällä rahalla hyvän näytön vai pitääkö tiskiin latoa paksumpi setelitukko. Lopullisen valinnan ratkaisevat omat tarpeet.

4k-näytöissä on nelinkertaisesti kuvapisteitä täysteräväpiirtonäyttöihin verrattuna. Nelinkertaisesta tarkkuudesta huolimatta hinta ei nelinkertaistu, joten pikselit saa halvemmalla.

Lisäpikselien ansiosta työskentelyala on suurempi. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi avaamalla useita ohjelmaikkunoita rinnakkain tai vain isommasta kuvasta nauttimiseen.

4k-näyttöjä testattiin Mikrobitin numerossa 2/2017. Testissä olivat mukana LG 27UD58P, Philips 328P6VJEB, Samsung U32E850R, Dell P2415Q, Lenovo ThinkVision X1, AOC U2879VF, Asus PB287Q ja BenQ BL2711U.

Oli hämmästyttävää huomata, kuinka saman verran näytöt saivat yhteispisteitä, vaikka arvosanat alikategorioissa vaihtelevat huomattavasti.

Testivoittaja ei välttämättä ole kaikille paras, sillä lopulta käyttäjän tarpeet ratkaisevat, mitä ominaisuuksia valinnassa kannattaa painottaa.

Oikeanlaisen näytön tai näyttöpaneelin hankinnasta voit lukea samaisesta helmikuun lehdestä.

Edullisuus vaatii kompromisseja. Kaikkea ei saa halvalla samoissa kuorissa. Varsinkaan väritarkkuus ja sujuvan pelikäytön mahdollistava freesync eivät tunnu kulkevan käsi kädessä. Halvimmissa 4k-näytöissä on tehtävä valinta käyttötarkoituksen perusteella: haluaako näytön olevan hyvä väritarkassa työskentelyssä vai peleissä, sillä näillä hinnoilla ei saa molempia kirsikoita kakkuun.

Mikään monitoreista ei ole kokonaisuutena huono, mutta osa-alueiden heikkoudet tulee huomioida omaa valintaa tehdessä. Valinta peli- tai kuvankäsittelynäytön välillä on välttämätön. Peruskäyttöön ja satunnaiseen pelailuun kaikki ovat riittävän hyviä.

Mitä kannattaa ostaa?

Testivoittaja LG on tasapainoinen kokonaisuus. Se soveltuu pelien ohella perusmonitoriksi ja on hankintahinnaltaan houkutteleva. Kunniamaininnan ansaitsee Dell. Sen väritarkkuus on hintaisekseen erinomainen, ja näyttöä voi suositella kuvankäsittelijöille. Parasta kuvanlaatua haluavan kannattaa maksaa enemmän ja hankkia iso Philips.

Hyödyllistä pikselipinta-alaa tarvitsevien kannattaa panostaa suosiolla kookkaaseen Philipsiin tai Samsungiin.Testeissämme selvisi, että täyden ilon 4k-tarkkuudesta saa irti 32-tuumaisella näytöllä, jonka kanssa käyttöliittymän elementtejä ei tarvitse skaalata juuri lainkaan.

Ihmisnäkö rajoittaa täyden hyödyn saamista pienillä 4k-monitoreilla. Tämän testin 4k-näyttöjen koot vaihtelevat 24 ja 32 tuuman välillä, vaikka kaikissa on sama määrä pikseleitä. Joukon pienimmällä, 24-tuumaisella Dellillä Windowsin kuvaketeksteistä ja perustekstistä on lähes mahdotonta saada selvää normaalilta käyttöetäisyydeltä.

Kasvaneen pikselitiheyden vastapainoksi Windowsissa on mahdollisuus skaalata käyttöliittymän elementtejä suuremmiksi ruudun resoluutiota laskematta. Skaalaus onnistuu sadasta 350 prosenttiin. 200-prosenttinen skaalaus tarkoittaa, että kuvakkeet, tekstit ja valikot näytetään kaksinkertaisella koolla valittuun tarkkuuteen suhteutettuna. Näin kuvat ja videot toistuvat täydellä natiivitarkkuudella, mutta valikoista saa edelleen selvän.

27–28-tuumaiset monitorit toimivat parhaiten 150 prosentin skaalauksella, pienin 24-tuumainen Dell muuttui toimivimmaksi 175–200 prosentin skaalauksella.

Aiemmin näyttöjen tarkkuus on määräytynyt pitkälti vain niiden koon perusteella. Noin 24-tuumaiset näytöt ovat tyypillisesti täysteräväpiirtonäyttöjä, 27-tuumaiset wqhd-näyttöjä ja laajemman 21:9-kuvasuhteen 34-tuumaiset uwqhd-näyttöjä. Pikselimäärä kasvaa siis näytön koon perusteella, mutta itse pikselikoko säilyy melko muuttumattomana.

Testinäyttöjen tekniset tiedot.

Perusnäytöissä tarkkuus on noin sata pikseliä tuumalla. Jos pikselikoko pidettäisiin samana, 4k-tarkkuuteen vaadittaisiin yli 40-tuumainen näyttö. Useimmissa 4k-näytöissä pikselitiheys on kuitenkin perusnäyttöjä suurempi, esimerkiksi 27-tuumaisessa yhden sentin leveydelle mahtuu 64 pikseliä.

Vaatii säätöä

Väritarkkuus ei yleensä ole valmiiksi kohdallaan, varsinkaan edullisissa näytöissä. Siksi varsinkin kuvankäsittelijöiden on syytä säätää näyttö huolellisesti ennen käyttöönottoa. Iloisen poikkeuksen tekee kohtuullisen hintainen Dell, jonka väritarkkuus riittää vaativallekin. Paras kuva oli Philipsissä. Siinä väritarkkuus yhdistyi jyrkkään kontrastiin. Tuhannen euron hinnallaan se on testiryhmän kallein näyttö.

Väritarkkuus on kriittistä silloin, kun käsitellään kuvia tai videoita. Jos näyttö ei toista värejä oikein, ei käsittelyyn ja korjauksiin voi luottaa. Vaikka työ näyttäisi hyvältä omalla näytöllä, voivat värit toistua aivan eri näköisinä muiden näytöillä.

Värien poikkeavuutta ilmaistaan delta E -arvolla (nykyään tarkemmin dE2000), joka toimii suhteellisena mittarina toistettavan värin poikkeamasta sen alkuperäisestä väristä. Määritelmän perusteella alle yhden jääviä dE-arvoja ei ihmissilmä pysty erottamaan alkuperäisestä väristä. Käytännössä kaikki alle kolmen jäävät tulokset toistuvat riittävän tarkasti, jotta väri mieltyy alkuperäiseksi. Eron oikeaan väriin huomaa niissä vain, jos oikea väri on vieressä verrokkina.

DE-arvon kasvaessa yli kuuden väreissä on jo selkeitä heittoja alkuperäisestä, ja yli kymmenen arvot kertovat pahoista värintoisto-ongelmista.

Ongelmia voivat aiheuttaa monitorin liian pieni tai suuri väriavaruus, joka saa värit toistumaan joko ali- tai ylikylläisinä. Useimmiten ne johtuvat heikosta tehdaskalibroinnista, joka tehdään lähinnä paneelin optimaalisen toistokyvyn eikä sRGB-väriavaruuden suhteen. Paneeli toistaa kaikki päävärit maksimaalisiin arvoihinsa, jotka saattavat olla aivan muuta kuin käyttäjä toivoisi tai standardi määrittäisi.

Asettelulla on väliä

Monitorin asentaminen on helppoa, jos näytössä on monipuoliset säädöt. Ergonominen asento löytyy vaivatta, kun näyttöä voi kallistaa, liikuttaa korkeussuunnassa ja kääntää paikallaan.

Korkeussäädössä tärkeintä on usein matalin asento, joka vaikuttaa fyysisesti asennuspaikan mittoihin. Matalalle asentuva ruutu toimii hyvin työnteossa ja peleissä, kun katsetta voi ripeästi siirtää näytön ja näppäimistön sekä hiiren välillä.

BenQ, Dell, LG, Philips ja Samsung ovat helppoja säädettäviä. Ne pystyy kääntämään joka tilanteessa käyttäjän kasvoja kohti. Asuksesta puuttuu paikallaan kääntyminen, mutta korkeus ja kallistuskulma riittävät yhdelle käyttäjälle hyvin.

AOC ja Lenovo jäävät ergonomisesti muusta joukosta, sillä niistä puuttuvat kääntö- ja korkeussäädöt.

Mitä liitäntöjä tarvitset?

Displayport 1.2 ja hdmi 2.0 ovat turvallisimmat liitännät tarkoille näytöille. Niiden kautta 4k-tarkkuus tahdistuu näyttöjen käyttämällä 60 hertsin virkistystaajuudella. Vanhemmat displayport 1.1 ja hdmi 1.4 tukevat myös 3 840 × 2 160 kuvapisteen tarkkuutta mutta vain 30 hertsin virkistystaajuudella. Kaikista testin näytöistä löytyy displayport 1.2. Asusta ja Delliä lukuun ottamatta kaikissa on myös hdmi 2.0.

Monissa näytöissä on edelleen vanhoja dvi- ja vga-liitäntöjä. 4k-kuva ei kuitenkaan kulje kummankaan kautta. Niiden avulla voidaan liittää ainoastaan alemman tarkkuuden kuvalähteitä.

Lenovo on ensimmäisiä usb-c 3.1 -liitännällä varustettuja näyttöjä. Kaikki usb-c-kaapelit eivät kuitenkaan sovi kuvan välittämiseen. Testissämme Apple MacBookin mukana tullut usb-c-kaapeli ei näyttänyt kuvaa, mutta toisella piuhalla se onnistui.

Monipuolinen usb-c osaa myös ladata läppärin akun ja toimia usb-keskittimenä näytön usb-porteille. Siten näytöstä saa yhden johdon kytkennällä kätevän telakan kannettavalle. Näytön yhdysrakenteinen usb-keskitin on käytännöllinen ominaisuus myös pöytätietokoneen kanssa, koska liitännät ovat helpommin käsillä näytössä kuin tietokoneen takapaneelissa.

Repeämätön kuva kiinnostaa pelaajia. Testin näytöistä AOC, LG ja Samsung tukevat repeilyn poistavaa adaptiivista virkistystaajuutta. Niiden tapauksessa käytössä on AMD:n näytönohjaimilla toimiva freesync.

Adaptiivisen virkistystaajuuden ideana on muuttaa näytön päivitysnopeutta dynaamisesti, jotta jokainen ruutu toistetaan vasta, kun näytönohjain on piirtänyt sen kokonaan. Tavallisessa tahdistuksessa kuva päivitetään 60 kertaa sekunnissa, oli näytönohjain ehtinyt piirtää kuvan valmiiksi tai ei, jolloin silmille voi pomppia repeileviä eli kahdesta osaruudusta muodostuvia kuvia.

Testin freesync-yhteensopivat näytöt pystyivät säätämään virkistystaajuuttaan välillä 40–60 tai 50–60 hertsiä, käyttäjän valinnan mukaan. Freesynciä käytettäessä kuva toistuu repeämättömänä ja silti luonnollisen rivakasti. Kun freesync-näyttöjen jälkeen käytti muita näyttöjä, pisti niiden kuvan repeily pahasti silmiin. Tekniikkaan tottuneen on siis hankalaa siitä luopua.

Ikävä kyllä freesync toimii ainoastaan AMD:n Radeon-näytönohjainten kanssa. Pelaajien suosimat Nvidian GeForce-näytönohjaimet tukevat freesyncin sijaan valmistajan omaa g-synciä, joka taas vaatii oman ohjainpiirin näytöltä. Freesync ei vaadi erillistä ohjainpiiriä, sillä tahdistus tehdään näytönohjaimen päässä eikä näytön ohjauselektroniikalla.

Ei nuhapumpuille

4k-pelaaminen vaatii näytönohjaimelta rajusti potkua. Palkintona lisäsijoituksesta kalliiseen näytönohjaimeen saa yksityiskohdiltaan tinkimättömän tarkkaa kuvaa, jossa pikselit eivät hypi silmille edes läheltä katsoessa.

Testinäyttöjen 60 hertsin ruudunpäivitys riittää useimpiin peleihin, mutta nopeaa reagointia vaativissa moninpeleissä nopeampi paneeli antaisi lisää hyötyä.

Tehokkaiden näytönohjainten hinnan alentumista odotellessa 4k-monitoria voi käyttää pelaamiseen alhaisemmillakin tarkkuuksilla. Etenkin pienet 4k-näytöt toimivat resoluutioiden skaalauksessa suuren pikselitiheytensä ansiosta. Harva huomaa, että pelin piirtotarkkuus on 4k:n sijaan esimerkiksi wqhd eli 2560 × 1440 pistettä.

Myös täysteräväpiirtotarkkuus skaalautuu teoriassa nätisti 4k-näytölle yhden pikselin kasvaessa suoraan neljäksi pikseliksi, mutta kuva on silminnähden suttuisempi kuin wqhd- tai 4k-kuva.

Testaajan kommentti: Kompromissien 4k-näytöt

”Halpa hinta” tuntuu olevan suhteellinen käsite. Lähdimme haalimaan testiin valmistajien edullisimpia 4k-näyttöjä, mutta testiin päätyneissä laitteissa hintahaarukka on poikkeuksellisen laaja. Hämmentävää on kuitenkin ryhmän tasaisuus näinkin kovasti poikkeavista hinnoista huolimatta!

Suurin käytännön ero testin halvimman AOC:n ja kalleimman Philipsin välillä on kuvanlaadussa. Laadusta ei tarvitse aina maksaa itseään kipeäksi: testin kolmanneksi halvin Dell osoittautui erinomaiseksi kuvankäsittelynäytöksi. Yhden Philipsin hinnalla saa kaksi Delliä.

Halvemmallakin 4k-näytöllä pärjää mainiosti, kunhan monitorin käyttötarkoitus on selvä. Kun on valmis hieman tinkimään jostain ominaisuudesta, alkaa sopiva vaihtoehto hahmottua helpommin.

4k vaatii kompromisseja. Vain testin isoimmilla 32-tuumaisilla näytöillä saa näin suuresta tarkkuudesta kaiken hyödyn irti. Pienemmillä näytöillä joutuu turvautumaan Windowsin skaalaukseen, jolloin menettää tehokasta työskentelyalaa.

Pelikäytössä testin näyttöjen merkittävin rajoitus on 60 hertsin virkistystaajuus. Kuvan repeilyä vähentävä freesync-tekniikka parantaa pelikokemusta, mutta huippureaktionopeutta vaativiin peleihin on parempi hankkia 144 tai 240 hertsin näyttö heikommalla tarkkuudella.

Koko testi luettavissa Mikrobitin paperilehdestä sekä digiversiosta.