Mikrobitti testasi hiljattain Thunderbolt 3 -telakat. Niiden avulla kaikki oheislaitteet voi liittää tietokoneeseen yhdellä, standardinmukaisella johdolla, ja parhaimmillaan homma vain toimii.

Usb-c- ja Thunderbolt 3 -­standardien merkittävin ongelma on kuitenkin se, ettei usb-c-portista voi helposti tietää, mitä se osaa. Valmistajat käyttävät porttien merkitsemiseen erilaisia, enemmän tai vähemmän standardinmukaisia tapoja, ja pahimmillaan portit ovat täysin merkitsemättömiä.

Valitettavasti sama sekaannus ulottuu myös käytettäviin kaapeleihin. Usb-c-porttiin sopivat kaapelit voivat poikkeavat toisistaan usb-tiedonsiirtonopeuden, sähkönvälityskyvyn ja thunderbolt 3 -yhteensopivuuden osalta.

Thunderbolt 3 -laitteet kuten telakat toimivat oikein ainoastaan Thunderbolt 3 -yhteensopivilla kaapeleilla, jotka on yleensä merkitty salamalogolla, joskus myös esimerkiksi merkinnällä TB3. Sekaannusta voi aiheuttaa se, että myös pelkkiä latauskaapeleita saatetaan merkitä thunderboltin logoa muistuttavalla salamalla.

Myös Thunderbolt 3 -kaapeleita on kahta eri tyyppiä, passiivisia ja aktiivisia. Passiiviset kaapelit tukevat 40 gigabitin siirtonopeutta vain korkeintaan puolen metrin pituuteen saakka. Tätä pidemmillä kaapeleilla siirtonopeus laskee. Aktiiviset kaapelit sisältävät tiedonsiirtoa säätelevää elektroniikkaa, ja ne tukevat täyttä 40 gigabitin vauhtia kahden metrin pituuteen saakka.

Toisin kuin tavalliset usb-c-kaapelit, Thunderbolt 3 -kaapelit tukevat aina sadan watin lataustehoa, joten tehokkaitakin läppäreitä voi ladata minkä tahansa thunderbolt 3 -kaapelin avulla. Käytetyn virtalähteen maksimiteho vaikuttaa luonnollisesti myös lataustehoon.