”Kotimarkkinoiden pienuus ja ulkomainen kilpailu johtavat helposti siihen, että tuotekehitykseen ei ole varaa satsata kunnolla. Näin taas ei saada aikaan riittävän laadukkaita tuotteita, joilla kilpailukykyä pystyttäisiin parantamaan”, totesi KT-Tietokeskuksen toimitusjohtaja Jorma Kielenniva 25 vuotta sitten.

Kielennivan mukaan ohjelmistoalan keskeisimpiin haasteisiin kuului 1990-luvulla muun muassa liian uhkarohkeiden suunnitelmien välttäminen. Jos kehityskulut nousevat korkeiksi, samoin käy myös hinnalle. Tällöin vain harvalla ostajalla on varaa ohjelmistoon.

Kielennivan mukaan ylioptimismi juonsi juurensa 1980-luvulle, jolloin ohjelmistot tekivät kauppansa ilman sen kummempia myyntiponnisteluja.

Monet yritykset innostuivat aloittamaan merkittäviä kehityshankkeita, jotka saattoivat venyä 1990-luvun alkuun asti. Laman iskiessä Suomeen ohjelmistot eivät enää menneetkään kaupaksi.

”Vanha väite on, että aikataulu puolitoistakertaistuu ja tuotekehityskustannukset kaksinkertaistuvat. Ikävä kyllä pila toteutuu usein käytännössä” Kielenniva totesi Tietoviikolle vuonna 1995.

Kielennivan mielestä 1990-luvun vaikeudet ohjelmistoviennissä johtuivat viimeistelyn puutteesta, esimerkiksi ohjelmapakkauksissa tai käyttömanuaaleissa. Ohjelmistot itsessään olivat pääosin korkealaatuisia.

Toisena asiana Kielenniva toivoi kehitystä markkinointiin ja viennin verkostojen muodostamiseen.

”Yksi keino päästä maailmalle on yhteistyö vientiyritysten kanssa. Moni suomalainen ohjelmistoyritys tunnetaan maailmalla siksi, että se on valmistanut ohjelmia vaikkapa isoon paperikoneeseen. Tällaiset klusterit alentavat selvästi pienten ohjelmistotalojen vientikynnystä”, Kielenniva totesi.