Suomessakin suosittu cosplay-harrastus on aiemmin vaatinut runsaasti perinteisiä kädentaitoja. Tilanne on kuitenkin muuttunut vahvasti 3d-tulostuksen myötä.

Asiasta puhui Solidworks World 2018 -tapahtumassa vieraana ollut, JJ Industries -taitelijanimeä käyttävä Luke Daley. Aivan hillittömän kova Star Wars -fani nimeään myöten on rakentanut itse hämmästyttävän aidon oloisia Kylo Ren -pukuja ja muuta Star Wars -universumiin liittyvää sälää. Työkalunaan Daley käyttää Solidworks-ohjelmistoa ja 3d-tulostimia. Erityisesti ohjelmisto keräsi tekijältä kiitosta, sillä harrastelija myönsi tekevänsä välillä melkoisen heikkolaatuista työtä, mutta Solidworks hyväksyy mukisematta periaatteessa täysin päin prinkkalaa suunnitellut tuotokset.

Daley kertoi työskennelleensä vuosituhannen alussa kitarakaupassa, jonne korjattavaksi tuodut vahvistimet hän salakuljetti aina viikonlopuiksi kotiinsa. Kahden vapaapäivän aikana klassikkovahvistimesta syntyi digitaalinen 3d-malli, joita kauppaamalla hän rahoitti käyttämiensä ohjelmistojen lisenssit.

Silloin näytöllä pyörivät 3d-esineet olivat vielä pelkkiä puhtaan digitaalisia asioita, mutta lähivuosina tapahtunut 3d-tulostimien vallankumous on tuonut kelle tahansa mahdollisuuden tulostaa halvalla tarkkoja malleja lähes mistä tahansa asiasta.

Kaikkein halvimmat, vain pari sataa euroa maksavat fdm-tekniikkaa eli pursotusta käyttävät tulostimet tosin tekevät niin suttuista jälkeä, että niillä tehtyjen esineiden jälkityöstä vaatii vielä pitkällistä käsityötä pintojen tasaiseksi hiomisen kanssa. Daley vitsaili, että alalla yleinen ”pidän 3d-tulostuksen jäljestä” -lausahdus tarkoittaa tosiasiassa ”olen liian laiska hioakseni”.

Sla, eli stereolitografia tuottaa jo huomattavasti parempaa jälkeä, jonka viimeistely ei välttämättä vie enää kauan. Huonona puolena on laitteiden hinta, edullisimmatkin sla-tulostimet maksavat noin 2000 euroa. Sekin on vielä vähän verrattuna todelliseen kuningasluokkaan eli sls-tulostimiin, joiden hinnat kipuavat yli 10 000 euron. Samalla tosin tulostusjälkikin on jo lähes suoraan käyttöön otettavaa.

Cosplayssa tarvittavien esineiden valmistamisen voi Daleyn mukaan aloittaa kuka tahansa, jolla pysyy tietokoneen hiiri kädessä. Aivan aluksi tarvitaan referenssikuva, jollaiseksi käy vaikkapa kuvakaappaus elokuvan yhdestä ruudusta. Mikäli kamera on vinossa, tai on käytetty laajakulmalinssiä, pitää kuva ensin suoristaa Photoshopissa. Suoraan väännetyn kuvan päälle voi piirrellä 3d-ohjelmassa suhteellisen helposti mallit, joista oma tuloste lopulta syntyy. Sormen lipsahdus ei riko virtuaalista esinettä, vaan työtä voi tehdä rauhassa yrityksen ja erehdyksen kautta.

Esineiden mitoitus on monissa projekteissa hankalaa. Miten mitata yksittäisestä kuvasta vaikkapa valomiekan pituus? Daley kehottaa rohkeasti arvaamaan jonkin kuvassa näkyvän esineen koon sinnepäin, ja mitoittamaan loppuprojektin sen mukaan.

Innokas harrastaja on mukana ryhmässä, joka rakentaa täysikokoista versiota Millennium Falcon -avaruusaluksesta. Aluksi Daley vain arvasi seinillä näkyvien nuppien ja vipstaakien koon, kunnes joku ryhmän jäsenistä löysi aluksen katossa käytetyn palan. Futuristisen avaruusvempeleen virkaa toimitti jokin keittiön viemäristä todellisuudessa löytyvä osanen. Sen todellisten mittojen selvittyä oli helppo varmistaa arvioiden oikeellisuus. Silmämääräisten arvioiden voisi sanoa osuneen kohdalleen harvinaisen hyvin, sillä heittoa tuli vain kolmen millimetrin verran.

Kenties hienoin tunnustus Daleyn osaamiselle koitti The Last Jedi -elokuvan ensi-illan aikaan. Daley ystävineen pääsi mukaan luomaan tunnelmaa elokuvan ensi-iltaan. Myös Daleyn vaimo jakaa innon niin Star Warsiin kuin cosplay-harrastukseen, kuvassa Daleyn vaimo seisoo toisena oikealta.