Kuten The Register tietää sanoa, Lisassa oli hulppea megatavu muistia, mikä oli hurja määrä kilpailijoihin nähden. Esimerkiksi maaliskuussa 1983 markkinoille tulevassa IBM XT:ssä oli vain 128 kt. Sydämenä sykki Motorola 68000 -suoritin 5 MHz taajuudella.

Lisassa oli myös kaksi levyasemaa, ja siihen sai kytkettyä myös 5 Mt kiintolevyn.

Näyttö oli oudon mallinen 720 x 360 pikselin ruutu, jossa pyöritettiin varsin eksoottista näkyä: graafista käyttöliittymää, jota ohjattiin omituisella lisälaitteella, hiirellä.

Erikoisuudet eivät kuitenkaan vetäneet riittävästi, sillä Lisa oli varsin ennalta-arvaamaton kiukkupussi.

Lisalla oli esimerkiksi paha tapa hukata kellonsa vain muutamassa tunnissa ilman verkkovirtaa. Akku itsessään tuppasi myös halkeamaan ja vuotamaan syövyttäviä nesteitä pitkin kalliita piirilevyjä.

Lisan levyasemat olivat pahamaineisen herkkiä, ja rikkoutuivat helposti.

Laitteen ohjelmisto ei myöskään riemastuttanut kaikkia, sillä se ei hyväksynyt mitään päivämääriä vuosien 1981–1995 ulkopuolella.

Viimeinen niitti Lisan arkkuun oli sen hinta: laitetta myytiin 9995 dollarin hinnalla, joka nykyrahassa vastaisi noin 25 000 dollaria.

Lisa floppasikin pahasti, ja sitä myytiin vain 10 000 kappaletta.

Vuonna 1985 Apple lopetti niin Lisan kuin sitä seuranneen Lisa II:n tuotannon.

Sekään ei vielä riittänyt, vaan vuonna 1989 Apple hautasi jäljellä olevat 2500 Lisa-konetta maakuoppaan.

Nykyisin Lisa on melkoinen keräilyharvinaisuus, ja hyväkuntoisesta Lisasta voi saada jopa 50 000 dollaria.