Vuonna 1984 Atarin bileet olivat ohi. Pelijätti oli muutamassa vuodessa nostanut videopelit nollasta maailmanluokan ilmiöksi. Äkkiä yleisön kiinnostus lopahti. Vaikutti siltä, että pelikonsolit olivat samanlainen ohimenevä villitys kuin hulavanne tai Rubikin kuutio. Entinen hittitehdas teki miljoona dollaria tappiota joka päivä.