Mikrobitin tuore ilmiöjuttu kertoo digitaalisen tiedon säilyttämisestä. Toisin kuin voisi ehkä luulla, digitaalinen tieto on paljon suuremmassa vaarassa kuin esimerkiksi paperille tallennettu tieto.

Paperille kirjoitettu teksti säilyy luettavana todella pitkään, jos vain paperi säilyy ehyenä. Jos taas digitaaliselle aineistolle ei tehdä mitään, se tuhoutuu ajan mittaan.

Tietojen pitkäaikaista arkistointia ja säilytystä tehdään Suomessa esimerkiksi Kansallisarkistossa.

LUE MYÖS:

Digitaalisen tiedon pitkäaikaissäilytyksessä tärkeintä on ymmärrettävyyden ylläpito. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä suuremmaksi metatietojen merkitys kasvaa.

Esimerkiksi pelkkä pdf-lyhenne ei välttämättä kerro kauempana tulevaisuudessa arkistoa penkovalle tutkijalle tiedostojen muodosta mitään. Siksi talletettava siirtopaketti sisältää säilytettävien tiedostojen ohella metatietoja – mielellään relevantteja sellaisia.

Äärimmillään metatietojen tarve näkyy paikkatietodatan tallentamisessa. Paikkatietodata perustuu aina tiettyyn koordinaatistoon, jonka mukaan paikkatiedot sijoittuvat oikeaan paikkaan.

”Jos koordinaatisto tulkitaan väärin tai se muuttuu hallitsemattomasti, alue siirtyy kenties sata kilometriä eri suuntaan”, Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Markus Merenmies kertoo.

Ilman paikkatietopistettä paikkatietodata voi pompata koordinaatiston sijaintiin 0.00000, 0.000000. Paikkaa voi etsiskellä Atlantin valtamerestä Guineanlahden eteläpuolelta.

”Atlantilta löytyy paikka, missä on pirusti paikkatietodataa, vaikka siellä ei ole mitään. Siellä on vain vettä.”