Miten niin DAC? No siksi, että digitaalisessa maailmassa aistimme edelleen analogisesti. Väliin tarvitaan laite tulkitsemaan bittivirta kuultavaan ja nähtävään muotoon. Siksi laitteen laadulla on suuri merkitys.

DAC, eli Digital to Analog Converter on äänentoistoon liitetty termi, joka suomeksi tarkoittaa DA-muunninta. Se on sikäli harhaanjohtavaa, että totta kai DA-muuntoa tehdään myös kuville ja videoille. Termi on hieman hämärä myös siksi, että DA-muuntimia on kaikkialla. Puhelin, televisio tietokone ja pelikonsoli ovat vain muutama esimerkki laitteista, joissa bittivirta pitää muuttaa kuvaksi ja ääneksi.

Tässä yhteydessä DAC kuitenkin tarkoittaa laitetta, joka ottaa toisesta päästä sisään ääntä bittivirtana ja tuottaa toisesta päästä ulos analogista signaalia ja sitä kautta ääniaaltoja, jotka lopulta päätyvät pärisyttämään kuuntelijan tärykalvoa. Vielä tarkemmin rajattuna päätimme testata laitteita, joissa bittivirta tulee sisään USB-liitännästä ja ulos joko linjatasoisena RCA-liitännöistä tai 3,5 mm stereolähdöstä ja siinä samalla myös vahvistettuna kuulokkeille. Toisin sanoen, DACin tarkoitus on ohittaa tietokoneen oma äänipiiri ja lähettää ääntä joko vahvistimelle, aktiivikaiuttimille tai kuulokkeille.

Tietokoneen oman äänipiirin ohitus on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin kyse on yleensä halvimmalla mahdollisella hinnalla saadusta komponentista, eli vaikka laittaisin sen perään kuinka hyvää äänentoistoa, on lopputulos silti surkea. Toinen syy on tietokoneen sisällä käyvä sähkömagneettinen myrsky, joka on omiaan sotkemaan DA-muunnosta, eli käytännössä aiheuttaa ylimääräisiä häiriöitä kuten kohinaa ja napsumista. Joskus muinoin, tietokoneäänen aamunkoitossa jalo tehtävä annettiin äänikortille. Äänikortteja on edelleen, mutta ne ovat jääneet paitsioon, kun ulkoinen äänikortti on helpompi asentaa ja on fiksumpaa tuoda koko touhu ulos tietokoneen kotelosta. Sitä paitsi useimmilla on nykyään läppäri, johon ei sisäisiä kortteja voi asentaa.

Menikö sekavaksi? Ei ihme, kun puhutaan sikin sokin äänikorteista ja DACeista. Kyse on aivan samasta asiasta, mutta jostain syystä äänikortti on sanana jäänyt tietotekniikan puolelle, kun hifistit ovat halunneet erottua massasta. Niissä piireissä äänikortti on DAC.

Tästä vertailusta muodostui melkein itsestään, vain pienellä rohkaisulla kahden leirin taistelu. Toisaalla on koko äänikorttien kanssa puuhastelun aloittanut Creativen Sound Blaster ja sittemmin sillä saralla hyvin menestynyt Asus Xonar -sarja. Vastakkaisessa leirissä on sellaisia klassisia hifimerkkejä kuin Cambridge Audio, Denon, NAD. Sivustalta tukea antavat nimenomaan DACeista tunnettu NuForce.

Hämmentääksemme kamppailua heitimme kentälle vielä hyvin eri hintaisia laitteita ja merkkejä, jotka eivät oikein sovi kumpaankaan leiriin. Siksi mukana on Fuj:techin kympin hintainen, muistitikun näköinen pulikka. Verkkokauppa.comin oma merkki ProCaster ja kokonaan uusi tuttavuus Lars & Ivan, josta ainakaan toimituksessa ei olla kuultu tätä ennen.

Suorat vedot. Parhaimmillaan dacin asennus kaiuttimiin on naurettavan helppoa. usb-johto tietokoneesta daciin ja rca-johdot dacista aktiivikaiuttimiin. Ajurit on silti hyvä asentaa, jotta saa kaiken irti dacista. KUVA: Arttu Laitala & Antti Mannermaa

Valtavan hintahaitarin tarkoitus on selvittää, tuottaako yli 400 euroa maksava laite oikeasti monikymmenkertaisesti parempaa ääntä kuin kympin hintainen halpis. DACeista puhuttaessa lähes väistämättä ensimmäisenä tulee vastaan bittisyys ja näytteenottotaajuun. Tyypillisesti spekseissä voi lukea vaikkapa 16 bit / 96 kHz. Niiden merkitystä voi maallikon olla vaikea sisäistää, mutta asia on helpoin hahmottaa kun miettii ääntä aaltona, joka digitaalisessa muodossa muuttuu aallon muotoa seuraavaksi porraskuvioksi. Mitä suurempi bittisyys, sitä tarkemmin portaat seuraavat aallon muotoa ja mitä suurempi näytteenottotaajuus, sitä useammin digitoidessa tarkistetaan miten lähellä porraskuvio on aaltoa. Esimerkiksi 96 kHz tarkoittaa tarkistusta 96000 kertaa sekunnissa.

CD-levyillä tarkkuus on 16 bittiä 44,1 kHz:n näytteenottotaajuudella. Nykyisin 24 bittiä 192 kHz:n taajuudella on monen mielestä ihanteellinen tarkkuus äänentoistolle. Sillä miten tarkka DAC on, ei ole merkitystä silloin, jos ääntä ei ole tallennettu yhtä suurella tarkkuudella. Toisaalta ei siitä mitään haittaakaan ole, että DACissa on kasvunvaraa. Tässä yhteydessä tarkkuudella ei muuten ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvällä bittivirralla musiikki toistetaan.

Kympin rimpula. Testin halvin dac ei ole sen parempi kuin useimmat läppäreiden omat äänipiirit, joten hyvää perustetta ylimääräisen mokkulan hommaamiseen on vaikea keksiä. AKG:n huippuluurit huusivat armoa. KUVA: Arttu Laitala & Antti Mannermaa

DACeja testattiin kuuntelemalla niitä Aurealia Aniara DSP -aktiivikaiuttimilla suoraan linjalähdöistä, jolloin vaikuttavana tekijänä oli ainoastaan DAC-piirin laatu. Lisäksi niitä kuunneltiin laadukkailla, vahvistimelta paljon vaativilla Sennheiser HD650 -kuulokkeilla. Oli tiedossa, että ne ovat tavallaan liian hyvät monille testissä olleille DACeille, tai eivät ainakaan vastaa monen kohdalla aivan tyypillistä kuuloketta, joita voisi kuvitella niiden kanssa käytettävän. Perusteena oli löytää selvät erot DACien kuulokevahvistimissa. Varmuuden vuoksi DACeja kuunneltiin myös selvästi herkemmillä Sonyn ja AKG:n kuulokkeilla, mutta varsinainen äänenlaadun arviointi tehtiin Sennheisereilla.

Äänilähteenä oli tietokone ja liitäntätapana USB. DACien muita sisääntuloja ei tässä yhteydessä testattu, koska tavoitteena oli nimenomaan parantaa tietokoneen äänentoistoa. Materiaalina oli FLAC-tiedostoja eri tarkkuuksilla aina 24-bittiseen 192 kHz -laatuun asti. Soittosoftana oli Foobar 2000. Lisäksi kuunneltiin WMA-tiedostoja 320 kbps-laadulla sekä Spotifyta Premium-version parhaalla laadulla. Toimivuutta peleissä tsekattiin Grand Theft Auto V:llä sekä Battlefield 4:llä.

Äänikorttien leiri. Kauas on menty niistä ajoista, kun äänikortti oli sitä kirjaimellisesti. Asus ja Creative tekevät nykyään enimmäkseen ulkoisia äänikortteja, jotka onnistuivat kilpailemaan tasaväkisesti hifimerkkien rinnalla. KUVA: Arttu Laitala & Antti Mannermaa

Kiinnostavana havaintona erot äänen laaduissa korostuivat kuulokkeilla ja tasoittuivat kaiuttimilla. Se kertoo ainakin siitä, että kuulokevahvistimen laadulla oli vähintään yhtä suuri merkitys kuin DAC-piirillä. Ehkä tässä kohtaa on paikallaan muistuttaa siitä, että paljon kuulokkeiden tai kaiuittimien laadulla on monin verroin suurempi vaikutus äänen laatuun kuin DACilla. Varsinkin testin keskikaartissa erot olivat lopulta yllättävän pieniä, kun kuulokkeita vaihtaessa erot olivat totaalisia.

Lopputulos oli sikäli vähän tylsä, että se vahvisti mahdollisia ennakkoluuloja. Kalliit mallit nousivat kärkeen, kun ykkössijan jakoivat Denon ja NAD. Kolmannelle sijalle kohosi äänikorttien veteraani Sound Blaster, tosin ei ihan sellaisella laitteella kuin mitä ensimmäisenä tulisi mieleen, Sound Blaster X7 kun maksaa yli 400 euroa. Testin yllättäjä ja trendin rikkoja oli ProCaster DAC-03, joka kuulostaa selvästi paremmalta kuin mitä 79 euron hinta antaisi olettaa. Kahta heikoimmin pärjännyttä kapistusta lukuun ottamatta testin jokainen DAC oli selvä parannus tietokoneen omaan äänipiiriin verrattuna.

Ääni paremmaksi ajureilla

Useimmat vertailun DACit eivät välttämättä tarvitse ajureita lainkaan, mutta ne kannattaa silti asentaa. Samalla on paikallaan käydä tsekkaamassa että Windowsin ääniasetukset ovat kunnossa. Muuten uudesta hienosta DACista ei saa läheskään kaikkea irti.

Oletuksena Windowsin toisto on yleensä jossain 16-bit / 44 kHz -kohdalla. Ilman ajureita sitä ei välttämättä saa edes paremmaksi, vaan vasta DACin ajurit avaavat paremmat asetukset aina 24-bit / 192 kHz:iin saakka. NAD D1050 pystyi vielä tuostakin parempaan aina 384 kHz:n taajuuten asti, mutta vain tiettyihin softiin, kuten Foobar 2000:een saatavien pluginien kautta.

Toinen hyvä syy ajureiden asentamiseen on asynkronisen toiston avaaminen. Normaali Windowsin tapa on toistaa ääntä usb:n kautta synkronisesti, jolloin toiston tahdistuksesta vastaa tietokoneen väyläkello. Se ei valitettavasti ole läheskään tarpeeksi tarkka. Avuksi on otettu adaptiivinen toisto, jolloin toistolaite, eli tässä tapauksessa DAC pyrkii tahdistumaan tietokoneen väyläkellon kanssa millisekunnin välein. Molemmissa tapauksissa tuloksena on signaalin vaeltamista, eli niin sanottua jitteriä, mikä ei tee hyvää toistolle.

Oikea vastaus on asynkroninen siirto, jolloin vastaanottavan laitteen kello määrää tahdistuksen, jolloin ainakin teoriassa jitterin pitäisi pysyä kurissa ja toisto on laadukkaampaa. Se pystyykö eron oikeasti kuulemaan menee enemmän henkilökohtaisuuksiin ja joidenkin mielestä henkimaailman puolelle.

Jos valmistaja mainostaa ASIO-ajureita, on kyse nimenomaan asynkroniseen siirtoon kykenevistä ajureista.

Oli jitteristä ja synkorinismista mitä mieltä tahansa, kannattaa Windowsin toistoasetukset käydä laittamassa kuntoon joka tapauksessa. Toistoasetuksiin pääsee käsiksi klikkaamalla oikealla hiirinapilla oikean alakulman kaiuttimen kuvaa ja valitsemalla “toistolaitteet”. Valitse sen jälkeen haluttu toistolaite oikealla hiirinapille ja ponnahdusvalikosta kohta “ominaisuudet”. Valitse sen jälkeen välilehti “lisäasetukset” ja valitse alasvetovalikosta korkein mahdollinen toistolaatu. Varmista muista välilehdistä että mitään ääntä parantavaa kohtaa ei ole rastitettu. Ne kun eivät oikeasti paranna mitään.

Puhdas DAC

Koska yksi testin kriteereistä oli sisäänrakennettu kuulokevahvistin, jäi Pro-Jectin uudehko USB Box S+ ikävästi testin ulkopuolelle. Se on siinä mielessä puhdas DAC, ettei siinä ole vahvistinta lainkaan.

Spekseiltään Pro-Jectin laite kykenee ainakin paperilla kovempaan laatuun kuin testin muut laitteet. Omilla ajureillaan ja sopivan softan, kuten Foobar 2000:n kanssa sen paras laatu on 32-bit / 384 kHz. DA-muunnoksesta vastaa ansioitunut Burr-Brown PCM5102A. Pro-ject on siitä erikoinen laite, että se ylinäytteistää kaiken äänen 352,8 tai 384 kHz:n näytteenottoon.

Kuuluuko se äänessä? Ainakin se tuotti vielä aavistuksen puhtaammalta ja dynaamisemmalta kuulostavaa ääntä kuin testin parhaimmisto. Ero ei ollut ainakaan meidän testimateriaalilla suuri, mutta silti korvin kuultavissa.

Spekseihin ja laatuun nähden hinta on kohtalaisen maltillisesti 219 euroa. Jos ei ole tarkoitus käyttää kuulokkeita lainkaan, ja jos DAC tulee joko aktiivikaiuttimien tai erillisen vahvistimen kaveriksi, on USB Box S+ hintaansa nähden erinomainen vaihtoehto.

Säädä makuasiat modaamalla

Joissain daceissa, kuten tämän vertailun Asus Xonar Essence STU:ssa ja Sound Blaster X5:ssä on helposti vaihdettavat op ampit, eli suomeksi operaatiovahvistimet. Erilaisilla op ampeilla on jossain määrin erilaiset vaikutukset siihen millaista ääntä dac tuottaa. Creativella homma onnistuu suhteellisen helposti yhden ruuveilla kiinnitetyn luukun avaamisella ja piirien vaihtamisella. Asuksella op ampit ovat vain yksi osa kokonaista modausten arsenaalia. Katso itse oheisesta kuvasta! Tarkemmat ohjeet löytyy Asuksen sivuilta nimellä Asus Xonar Essence STU Tweaking Kit.

1. Denon DA-300 USB – Laatua muttei puhtia

Hinta: 350 € DA-muunnin: PCM 1795 Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: 3 x s/pdif (optinen ja sähköinen), usb Liitännät ulos: 2 x rca stereo, 6.3 mm kuuloke Mitat: 11,4 x 18,2 x 17,5 cm Muuta: ASIO-ajurit.

Denonin dacilla on kunnon hifilaitteen olemus. Paksu alumiinikotelo, sopivan jähmeästi liikkuva iso voluuminuppi, iso kuulokeliitäntä ja hyvä arsenaali liitäntöjä takana. Jylhän olemuksen kruunaa hienosti etumaskiin upotettu näyttö, joka kertoo näytteenottotaajuuden, volyymin ja käytössä olevan sisääntulon. Laitetta voi käyttää joka vaaka- tai pystyasennossa. Painoa on vähintään riittävät puolitoista kiloa.

Kaiuttimilla Denon ohittaa Windowsin äänenvoimakkuuden säädön kokonaan. Se tekee käytöstä hieman hankalaa, jos välissä ei ole vahvistinta tai jos aktiivikajareissa ei ole äänensäätöä. Ääntä Denon ottaa vastaan usb:n ohella kolmesta s/pdif-liitännästä.

Hankaluudet käytettävyydessä on helppo antaa anteeksi, kun esitys on hienostunut, mutta tarvittaessa armottoman vahva. Äänenlaatu kaiuttimilla kilpailee Nadin kanssa.

Kuulokkeilla tilanne on toinen. Denonin kuulokevahvari on olemukseen nähden yllättävän voimaton. Sennheiserit kaipasivat enemmän tehoa, antaen vain paikoin maistiaisia dynamiikasta, joka olisi saavutettavissa, kunhan vahvari ei nirsoilisi tehojen kanssa. Säädöt loppuvat kesken.

Sonyn ja AKG:n herkemmillä luureilla tilanne oli parempi. Vaikutelma jäi kaikkinensa vähän ujoksi ja ponnettomaksi, mutta samalla ääni oli kiistatta puhdas. Ongelma korostui peleissä. Musiikilla sivistynyt soundi toimi hieman genrestä riippuen. Jytky olemus jää pintakoreaksi pullisteluksi, ilman että pellin alla olisi oikeasti voimaa.

Hyvää: Selkeä näyttö. Puhdas ja sivistynyt soundi. Asialliset liitännät. Huonoa: Alitehoinen kuulokevahvistin. Kenelle: Laadukkaiden aktiivikaiuttimien kaveriksi.

Tähdet 5/5 Arvosana: 8,5 Hinta-laatu: +

1. NAD D1050 – Tumma ja sivistynyt

Hinta: 549 € DA-muunnin: ei ilmoitettu Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: 4 x s/pdif (optinen ja sähköinen), usb Liitännät ulos: 2 x rca stereo, 2 x balansoitu XLR stereo, 3,5 mm kuuloke Mitat: 5,8 x 18,6 x 20,8 cm Muuta: ASIO-ajurit.

Tässä seurassa massiiviselta näyttävä NAD edustaa paitsi olemukseltaan myös spekseiltään että liitännöiltään järeää äänentoistoa. Edessä oleva tukeva volyymin säädin antaa esimakua ja takaa löytyvät balansoidut linjalähdöt tukevat vaikutelmaa.

Toiminta ei ole aivan niin jämerää kuin olemus lupaa. Äänilähteen valinta on hoidettu hieman epämääräisesti toimivalla hipaisukytkimellä, eikä äänenvoimakkuuden säädössä ole kunnolla tuntumaa siitä missä mennään. Vahinkomölyä tuli valitettavan usein, ellei tajua katsoa edessä olevasta ruudusta, josta näkee myös valitun sisääntulon.

Toistopuolella tarina on iloisempi. Aluksi ääni tuntui turhan tummalta, mutta sen sivutuotteena toisto ei rasista koskaan. Ääni on miellyttävä, hyvällä tavalla samettisen pehmeä. Uskaltaisiko sanoa jopa vähän musikaaliseksi, ainakin kaiuttimilla.

Kuulokkeilla tehovarat tuppaavat loppumaan ja jälleen kerran Sennheiser-parat jäävät aliravituiksi. Tarkkuudessa ja sävyissä ei toisaalta ole sijaa moitteelle. Peleissä potkun puute korostuu.

NADin hinta on sen verran suolainen, ettei kuulokevahvarin ponnettomuutta oikein voi hyväksyä. Odotin enemmän. Herkemmillä kuulokkeilla tarina on tietysti toisenlainen, mutta kumpi määrittelee valinnat, kuulokkeet vai äänilähde?

Hyvää: Tarkka, hieman tumman pehmeä soundi. Monipuoliset liitännät. Näyttö. Huonoa: Ponneton kuulokevahvistin. Kallis. Kenelle: Sivistyneeseen ja hillittyyn makuun.

Tähdet 5/5 Arvosana: 8,5 Hinta-laatu: ±

3. Creative Sound Blaster X7 – Irtiotto perinteistä

Hinta: 435 € DA-muunnin: Burr-Brown PCM1794 Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: 2 x rca stereo, optinen s/pdif, 3,5 mm mikrofoni, usb Liitännät ulos: 2 x rca stereo, 3,5 mm linja taka- ja keskikaiuttimille sekä subwofferille, 3,5 ja 6,3 mm kuuloke , optinen s/pdif, kaiutinliitännät, bluetooth (nfc) Mitat: 26,9 x 19,8 x 24,1 cm Muuta: Vaatii ajurit, dolby digital dekooderi, sisäänrakennettu mikrofoni, vaihdettavat op-vahvistimet.

X7 on ilmiselvä irtiotto leimasta, joka yhtiön tuotteille on usein lyöty. Julkean näköinen pyramidi, joka on paljon muutakin kuin pelkkä dac. Testin ainoana siinä on paitsi kuulokevahvistin, myös perinteinen vahvistin sikäli, että siihen voi kytkeä tavalliset passiivikaiuttimet. Takaa löytyy perinteiset kaiuttimien ruuvikiinnitykset, joihin sopii kohtalaisen paksukin touvi. Softa on monipuolinen, mutta herkkä kaatumaan. Ääntä X7 ottaa usb:n ja s/pdif-liitäntöjen lisäksi testin ainoana myös bluetoothilla.

Kuulokevahvistimessa on erikseen gain-säätö, jonka raja kulkee 300 ohmin kohdalla. Sen luvataan jaksavan ajaa aina 600 ohmin kuulokkeita, mikä ei testien perusteella pidä paikkaansa. 300 ohmin Sennheisereilla oli säädettävä volyymi lähes tappiin ja kun huomattavasti herkempiin kuulokkeisiin vaihtaessa en muistanut vaihtaa gain-asetusta. Äänen voimakkuutta ei voi tarkistaa mistään. Olisi suotavaa että laitteissa oikeasti olisi joku tapa nähdä voimakkuus.

Äänen laadussa ei ollut paljon moitteelle sijaa kaiuttimilla. Tarkkuus ja erottelukyky ei ollut aivan kärkikaksikon luokkaa. Kuulokkeilla asetelma kääntyi päinvastoin. Jos soundi ei miellytä, siihen voi vaikuttaa vaihtamalla op-ampit eli operaatiovahvistimet. Ajurit saa asynkroniseen moodiin.

Hyvää: Runsain patteri liitäntöjä. Hyvä sekä kuulokkeilla että kaiuttimilla. Monipuolinen softa. Huonoa: Epämääräinen volyyminsäätö. Softa sekoilee toistolaitetta vaihtaessa. Kallis. Kenelle: Hoitaa kerralla ison joukon äänilähteitä ja toistolaitteita.

Tähdet 5/5 Arvosana: 8,3 Hinta-laatu: ±

4. Asus Xonar Essence STU – Luureille kyytiä

Hinta: 300 € DA-muunnin: C-Media CM6631A Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: 2 x rca stereo, 2 x s/pdif (opt ja sähk), 3.5 mm stereo aux, usb Liitännät ulos: 2 x rca stereo, 6,3 mm kuuloke Mitat: 33,5 x 23,4 x 11,4 cm Muuta: Vaihdettavat op-vahvistimet.

Litteä, metallinen, kahden perinteisiltä potikoilta näyttävän volyymin säätimien hallitsema Xonar Essence näyttää siltä, että se haluaisi kovasti näyttää oikealta hifilaitteelta ja siinä samalla antaa itsestään hieman retron vaikutelman.

Onneksi kyse ei ole vain tyyliseikoista. Kaksi volasäädintä, toinen kuulokkeille ja toinen linjalähdölle esimerkiksi aktiivikaiuttimille on käytettävyyden kannalta mainio idea. Kaikissa muissa molempia säädetään yhdestä nupista, mikä aiheuttaa turhaa häsläämistä.

Asus ottaa pesäeroa äänikorttien perinteisiin. Sen op-ampit, eli operaatiovahvistimet voi vaihtaa itse ja hakea hieman erilaista sointia sitä kautta. Kuulokeliitäntä on iso 6,3 -millinen ja kaiuttimille on RCA-lähdöt. Muita laitteita saa kiinni kahdella S/PDIF-liitännällä. Voimansa se ottaa virtalähteestä, eikä USB:n kautta.

Kuulokevahvistimessa on jytkyä. Se jaksaa ajaa vaativia Sennheiserin HD650 -luureja. Erillisen gain-asetuksen avulla kuulokevahvarin saa säädettyä kuulokkeiden herkkyyteen sopiviksi.

Hieman tarkempi määrittely olisi ollut kuitenkin tarpeen, koska nyt jää epäselväksi missä Asuksen mielestä kulee matalan ja korkean gainin tarpeen ero. Kuinka korkean impedanssin high gain vaatii? Kaiuttimilla toisto on muuten kuosissa, mutta niillä sekä kuulokkeilla ylimääräinen napsuminen ja pienet häiriöt toistossa ottavat pattiin. Ilman niitä Asus olisi aivan testin kärkipäässä.

Hyvää: Volyymin säätö erikseen kuulokkeille ja kaiuttimille. Jytky kuulokevahvistin. Huonoa: Häiriöt ja napsuminen sekä kaiuttimilla että kuulokkeilla. Kenelle: Sopii niille, jotka kuuntelevat yhtä paljon kuulokkeilla kuin kaiuttimilla.

Tähdet 4/5 Arvosana: 7,9 Hinta-laatu: +

5. Creative Sound Blaster E5 – Tien päälle

Hinta: 200 € DA-muunnin: Cirrus Logic CS4398 Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: 3,5 mm yhdistetty linja, s/pdif ja mikrofoni, usb Liitännät ulos: 2 x 3,5 mm kuuloke, 3,5 mm yhdistetty s/pdif ja linja, usb host, bluetooth (nfc) Mitat: 2,2 x 11 x 7,4 cm Muuta: 3200 mAh akku, asynkroninen usb-siirto. Softa pc, android, ios.

Pienempi Sound Blaster on siitä erikoinen tapaus, ettei se välttämättä tarvitse verkkovirtaa. Sisäänrakennettu 3200 mAh:n akku lupaa 8 tuntia toistoa bluetoothilla ja sitä voi usb host -liitännät ansiosta käyttää myös mobiililaitteen virtalähteenä. Myös äänet saa joillain puhelimilla sisään sitä kautta. Mobiilikäyttöä tukevat sovellukset Androidille ja IOS:lle. Niiden kautta mikrofoneja voi käyttää digitallenteiden tekemiseen puhelimelle. E5 on tavallaan kannettava versio isommasta X7:sta, koska suuri osa sisuskaluista on samoja. Softa pc:lle on tarkoitettu lähinnä dsp-äänitilojen ja peliäänien säätämiseen. Ajurit saa tarvittaessa toimimaan asynkronisessa tilassa.

Soundissa on aggroa varsinkin kuulokkeiden high gain -tilassa ja jaksaa käskeä Sennheisereita, vaikka erillistä virtalähdettä ei ole. Äänen hyökkäävyys on rasittavuuden rajalla, mutta onneksi on pehmeämpänä vaihtoehtona low gain -asetus. Kaiuttimilla oli kuultavissa hieman tavallista enemmän taustahurinaa, mutta muuten ääni oli kuosissa, vaikkei ihan parhaiden tarkkuuteen yltänytkään. Ei silti lainkaan huono. Tunnokas volyyminsäätö on hyvin käsillä laitteen kapean etureunan keskellä.

Pätevä valinta jos ääntä haluaa lähinnä usb:n kautta ja satunnaisesti mobiilikäyttöön. Laitteessa on valtava määrä erilaisia ääntä muokkaavia ja teoriassa parantavia tekniikoita, joiden tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Onneksi niitä ei ole pakko käyttää.

Hyvää: Jämäkkä kuulokevahvistin. Toimii akulla. Fiksut mobiilitoiminnot. Bluetooth-vastaanotto. Huonoa: Kuulokkeilla paikoin turhan pistävä soundi. Niukka liitettävyys. Kenelle: Satunnaiselle matkailijalle.

Tähdet 4/5 Arvosana: 7,6 Hinta-laatu: +

6. ProCaster DAC-03 – Pikkujättiläinen

Hinta: 79 € DA-muunnin: Ei ilmoitettu Tarkkuus: 24-bit / 96 kHz Liitännät sisään: Usb Liitännät ulos: 3,5 mm kuuloke, 2 x RCA stereo Mitat: 5,2 x 9 x 2,1 cm Muuta: Ei ajureita.

Verkkokauppa.comin oma merkki ProCaster ei ole tähän asti erityisesti ansioitunut äänentoistossa. Nyt taisi tärpätä, sillä vastikään myyntiin tullut, pelkistetty nimetty DAC-03 on hintaisekseen erinomaisen asiallinen toistaja. Sen enempää spekseiltään kuin äänen subjektiivisen laadun puolestakaan se ei aivan pärjää kärjelle, mutta toisaalta ei alle satasen hinnalla sovi sentään aivan mahdottomia vaatia.

Pieneen ja tukevaan metallikoteloon pakattu dacci on pelkistyksen riemuvoitto. Edessä on mukavasti karhennettu volasäätö ja pieni kuulokeliitäntä. Takana on ainoastaan micro-usb ja rca-linjalähdöt. Ajureita ei tarvita, mikä samalla rajoittaa laadun 24-bit/96 kHz:n tasolle. Valtaosalle se riittänee hyvin.

Erikoisuutena kuulokkeiden liittäminen ei katkaise ääntä linjalähdöistä, mikä on iso ongelma jos käytössä on aktiivikaiuttimet. Niistä useimmissa kun ei ole volyyminsäätöä, eikä välttämättä edes virran katkaisuun muuta konstia kuin virtapiuhan irti riipiminen.

Kaiuttimilla on jonkin verran tavallista enemmän taustakohinaa, mutta käytännössä sen kuulee vain ilman ääniä. Soundissa on pontevutta, mutta ei erottelun kustannuksella. Ihan yhtä vahvaa touhu ei ole kuulokkeilla, mutta silti hämmensi miten voimaa tuntui piisaavan vaativille Sennheisereille. Kerrassaan pirteä esitys. Koska laite on harvinaisen pieni ja toimii ilman ajureita, on se hyvä valinta kun äänentoistoa pitää kuskata mukana.

Hyvää: Erinomainen hinta-laatu -suhde. Napakka soundi. Simppeli käyttää. Huonoa: Kuulokeliitäntä ei katkaise ääntä linjalähdöistä. Olemattomat toiminnot. Kenelle: Pienellä rahalla iso ääni.

Tähdet 4/5 Arvosana: 7,4 Hinta-laatu: ++

7. Asus Xonar U5 – Pelittää muttei innosta

Hinta: 75 € DA-muunnin: C-Media CM6631A Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: 3,5 mm stereo/kuuloke, usb Liitännät ulos: 3,5 mm kuuloke, 4 x 3,5 mm stereo etu- ja takakaiuttimille Mitat: 13,8 x 8 x 2,5 cm Muuta: Sonic Studio -softa.

Pikku-Asus on isoveljeään lähempänä mielikuvaa äänikorteista ja muusta pc-raudasta, vaikka onkin pakattu ulkoiseen koteloon. Se on siitä erikoinen tapaus, että muovikotelon takaa löytyy liitännät etu- keski- ja takakaiuttimille. Isoveli U7:ssä lähdöt on seitsemälle kaiuttimelle. Lisäksi U5:ssä on 3,5 mm kuulokelähtö ja mikrofoniliitäntä. Kotelon yläosaa hallitsee valtaisa volyymin säätö, joka muuttaa voimakkuutta Windowsista. Vaihto kaiuttimista kuulokkeisiin tai takaisin aiheutti muutamaan otteeseen äänten katoamista ja jopa pelien kaatumista.

Sonic Studio -softa on keskeinen osa U5:n toimintaa. Sen kautta pääsee käpistelemään ekvalisaattoria, toiston laatua, näytteenottotaajuutta, mikin säätöjä ja leikkimään virtuaalisurroundilla. Softa on kiitettävän suoraviivainen ja selkeä.

Kuulokevahvistin on selvästi vaatimattomampi kuin Xonar Essencessä. U5:llä oli vaikeuksia käskyttää Sennheiser HD650:siä. Herkemmillä kuulokkeilla meni paremmin, mutta ei ääntä silti kovin puhtaaksi tai dynaamiseksikaan voi kehua, vaan korvia ruimitaan aika raa’alla tavalla. Pelien kanssa soundi ei ole yhtä rasittava kuin musiikilla. Varsinkin BF4:llä rekyylissä oli auktoriteettia ja soundi ulottui kiitettävän alas. Kaiuttimilla soundi oli hyvin asiallinen. Ei suurempia ongelmia, muttei toisaalta innostanut jäämään kuuntelemaan pidemmäksi aikaa, kuten parhaiden kohdalla tuppasi käymään.

Hyvää: Kunnolla potkua peleissä. Selkeä softa. Huonoa: Epäpuhdas toisto kuulokkeilla. Voimaton kuulokevahvistin. Kaatuilu kuulokkeiden ja kaiuttimien välillä vaihdettaessa. Kenelle: Pelimiehen valinta.

Tähdet 3/5 Arvosana: 7,1 Hinta-laatu: +

7. NuForce Icon uDAC-3 – Ikoni

Hinta: 125 € DA-muunnin: ei ilmoitettu Tarkkuus: 24-bit / 96 kHz Liitännät sisään: Usb Liitännät ulos: 3,5 mm kuuloke, 2 x RCA-stereo, s/pdif sähköinen Mitat: 6,8 2,1 x 3,8 cm Muuta: Asynkroninen usb-siirto.

Yksi taatusti tunnistettavimpia dacceja on NuForcen pitkään markkinoilla lähes muuttumattomana ollut uDAC3. Tyylikäs mattamusta metallikotelo on pieni, mutta liitäntöjä on juuri sopivasti. Etureunaa hallitsee isohko voluumisäädin ja 3,5 mm kuulokelähtö. Takaa löytyy usb, rca-linjalähdöt ja sähköinen s/pdif. Harva tarvitsee enempää.

Pitkään uDACia käyttäneenä hätkähdin miten heikolta se kuulostaa tässä porukassa. Soundi on epäsiisti kaiuttimilla ja kuulokkeilla tekee jatkuvasti mieli lisätä volaa, siihen pisteeseen asti että diskantit riipivät korvia, eikä vieläkään alataajuuksilla tapahdu juuri mitään.

Kuulokevahvarin heikkous tuntuu olevan se paikka, johon moni tämän vertailun dacci kompastuu. Oma osansa on tietysti vaativien kuulokkeiden valinnalla, mutta ainakin ne erottavat jyvät akanoista.

Kaiuttimien kanssa uDAC pärjää paremmin. Silti se on vähän aneeminen verrattuna saman tyyppisiin kilpailijoihinsa. NuForce oli pitkään hieman epämääräisessä tilassa, kunnes paremmin videotykeistä tunnettu Optoma osti sen kuleksimasta.

Nyt NuForcen mallisto on muuttumassa isosti, ja pitkästä aikaa on tulossa myös uusia malleja. Nähtäväksi jää miten uDACin käy, mutta jotain olisi syytä keksiä, koska enää siitä ei oikein ole pienten dacien ikoniksi.

Hyvää: Todella selkeät liitännät. Asiallinen volyymin säätö. Huonoa: Epätasainen toisto. Kenelle: Helppouden ehdoilla.

Tähdet 3/5 Arvosana: 7,1 Hinta-laatu: ±

9. Cambridge Audio DacMagic XS – Pikkudaccien äänikuningas

Hinta: 149 € DA-muunnin: ESS9023 Tarkkuus: 24-bit / 192 kHz Liitännät sisään: Usb Liitännät ulos: 3,5 mm linja/kuuloke Mitat: 3 x 1 x 5,4 cm Muuta: Asynkroninen usb-siirto.

Perinteisen brittimerkin näkemys dacista ei näytä juuri miltään. Tikkuaskin kokoinen mutta litteämpi alumiininen lätyskä on äärimmäisen pelkistetty. Päällä isot napit äänen voimakkuuden säätämiseen. Toisessa päädyssä micro-usb -liitin ja toisessa 3,5 mm yhdistetty linja- ja kuulokelähtö. Ei tätä juuri pelkistetymmin voisi hoitaa.

Vaatimattoman koon ei kannata antaa lannistaa. DacMagicin ääni nimittäin yllättää. Se on puhdas ja tuntuu kuin ääni tulisi todella läheltä, varsinkin kaiuttimista kuunneltuna. Sennheiserin vaativia luureja DacMagic jaksoi ajaa kunnolla, vaikka virta tulee vain usb:n kautta. Tosin aluksi tuntui ettei potkua ole nimeksikään, kun laitteen oma volyymisäätö reagoi niin pienin askelin. Paras piirre kuulokkeilla on se, ettei volyymia tarvitse nostaa niin ylös että ääni muuttuu riipiväksi. Vähempikin riittää.

Tässä porukassa DacMagic XS kuuluu siihen porukkaan laitteita, joissa ei juhlita ominaisuuksilla, liitännöillä eikä softilla. Toisaalta yksinkertaisuudessa on puolensa, jos tietää ettei ole tarvetta liittää muita laitteita kuin tietokone.

Näinkin simppeliksi vehkeeksi hinta on kohtalaisen kova, joten äänenlaadun on syytäkin olla kunnossa. DacMagicissa ei ole sinänsä mitään vikaa, sen ääni on poikkeuksellisen hyvä. Ainoa ongelma on liitettävyys, millä ei ole väliä jos tarvetta on vain usb-sisääntulolle ja kuulokelähdölle.

Hyvää: Lämmin ja puhdas soundi. Yllättävän pirteä kuulokevahvistin. Simppeli. Huonoa: Vain yksi 3.5 mm linja- ja kuulokelähtö. Ei muita sisääntuloja kuin micro-usb. Kenelle: Kun ääntä kuunneltaan vain tietokoneelta.

Tähdet 3/5 Arvosana: 7,0 Hinta-laatu: –

10. Lars & Ivan dac Fire – Kiinalainen skandinaavi

Hinta: 119 € DA-muunnin: ei ilmoitettu Tarkkuus: 24-bit / 96 kHz Liitännät sisään: Mikrofoni, usb Liitännät ulos: 3,5 mm kuuloke Mitat: 4,4 x 1,2 x 6,1 cm Muuta: Ei ajureita.

Suomeen täsä kesänä saapunut merkki kuulostaa norjalais-venäläiseltä kumppaninhakuyhteistyöltä, mutta on oikeasti kiinalainen merkki. Ehkä erikoisella nimellä haetaan huomiota Euroopassa. Heiveröinen peltikotelo ei herätä luottamusta. Toisessa päässä on usb- ja mikkiliitäntä, toisessa päässä 3.5 mm kuulokelähtö.

Kotelon päällä on painonapit äänen voimakkuudelle ja ledit näyttämässä karkeasti missä kohtaa volyymiasteikkoa mennään. Ihan aina en pystynyt tulkitsemaan mitä eri väriset ledit kulloinkin halusivat viestittää, mutta ennen pitkää valoshow alkaa jurppimaan.

Musiikki toistuu rosoisesti. Ääni on epäsiisti ja raaka. Soundi kimpoilee keskialueen ja yläbassojen välimaastossa. Jos musan kuuntelu Larsin ja Ivanin kanssa alkaa kyllästyttää nopeasti, ei peleissä mene sen paremmin. Aika mitäänsanomatonta mössöä, josta iskut puuttuvat tyystin eikä alapäässä tapahdu mitään. Botne puuttuu tyystin. Kuulokevahvistin on sen verran heikko, että Sennheiserit sai pistää pian piiloon.

Larsilla ja Ivanilla on huomattavasti lupaavamman oloista äänentoistoa, mutta tämä avaus sijoittuu testin toiseksi huonoimmaksi.

Hyvää: Pieni koko. Huonoa: Epäsiisti soundi. Epämääräinen voluumin säätö. Kenelle: En keksi.

Tähdet 2/5 Arvosana: 5,6 Hinta-laatu: ––

11. Fuj:tech 3D Sound – Kympin rimpula

Hinta: 10 € DA-muunnin: ei ilmoitettu Tarkkuus: 16-bit / 48 kHz Liitännät sisään: Mikrofoni, usb Liitännät ulos: 3,5 mm kuuloke Mitat: 1,2 x 3 x 0,8 cm Muuta: Ei ajureita.

Halpiselektroniikasta tunnetun Königin valmistama ja Suomessa Fuj:tech -nimellä myytävä pikkudacci on olemukseltaan juuri sellainen kuin kympin hinnalla voi kuvitella. Muistitikun kokoinen, heppoiseen muovikoteloon sullottu kapistus oli hajota liitoksissaan jo siinä vaiheessa kun tavallista paksumpien rca-kaapelien paino oli vääntää kotelon auki liitoksistaan.

Minikokoisessa pulikassa on toisessa päässä usb-liitin ja toisessa 3,5 mm kuuloke- ja mikkiliitännät. Ajureita ei ole, eikä niitä kaivatakaan. Mokkula lupailee monikanavaista ääntä, mutta eiköhän jätä sellaiset pullistelut omaan arvoonsa. Jos tällä rahalla saa edes puoliksi siedettävää stereoääntä, ollaan jo vahvasti voiton puolella. Kuulokkeilla ääni pääsee aluksi jopa vähän yllättämään. Potkua tuntuu piisaavan, mutta kun hetkeksi keskittyy kuulemaansa, paljastuu totuus kaikessa karuudessaan. Äänessä on aivan tolkuttomasti säröä ja päälle vielä muita häiriöitä, kuten voimakas taustahurina ja ylimääräisiä napsumisia.

Kaiuttimilla kuuntelu on sikäli vähän epäreilua, koska laitteessa on vain kuulokeliitäntä. Kuten arvata saattaa, laadukkaat Aniarat läpivalaisevat pienen reppanan vielä armottomammin. Jos soundia jotenkin luonnehtisi, niin se on painottunut vahvasti keskialueelle ja yläbassoille. Mitään nyansseja tai yksityiskohtien erottelua on turha odottaa.

Kymppi on vähän, mutta ei sillä saa paljon parempaa ja paikoin varmasti huonompaa ääntä kuin emolevyjen äänipiireillä. Hyvä valinta tämä palikka ei ole koskaan, mutta ehkä se ajaa asiansa hätävarana, jos mitään muuta kautta ääntä ei saa.

Hyvää: Halpa. Huonoa: Häiriöinen, epäpuhdas ja voimakkaasti keskialueelle painottuva soundi. Onneton mekaaninen rakenne. Kenelle: Viimeinen hätävara.

Tähdet 1/5 Arvosana: 5,0 Hinta-laatu: –

Namupistettä etsimässä

Kun lähdin valitsemaan daceja testiin, ajattelin kerrakin unohtaa vertailtavuuden kokonaan. Yleensähän ennen testiä sovitaan joku enemmän tai vähemmän valistunut arvio hintahaitarista, jonka sisällä olisi vertailtavuuden takia syytä pysyä. Hyvin usein laitevalmistajat pyrkivät rikkomaan sääntöjä ja tarjoamaan kalliimpaa kuin mitä pyydetään, tavoitteenaan tietysti menestys testissä. Niin kävi nytkin, mutta nyt se ei haitannut, kun johtotähtenä ei ollutkaan vertailtavuus, vaan se nouseeko laatu käsi kädessäi hinnan mukana. Hiljaisena toiveena oli löytää halpoja yllättäjiä.

Hintahaitarin ylärima olisi voinut olla kymmenen kertaa korkeammallakin, mutta tuntui että se olisi jo eri testin paikka. On nimittäin niin, että mitä korkeampi hinta, sitä vähemmän suhteessa tulee vastinetta euroa kohti. Missä kohtaa on sweet spot daceissa? Sitä oli mahdottoman vaikea arvioida, mutta ehkä testi antaisi siihen vastauksen.

Viikon intensiivisen kuuntelun ja käpistelyn jälkeen en ollut lainkaan varma voiko antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Kalliit olivat parempia. Hifimerkit miehittivä kaksi ylintä sijaa, tosin vain A-kupin rinnan mitalla. Muodostuiko järjestys arvosanojen painotuksesta vai oikeista eroista? Johtuivatko erot oleellisista asioista vai sivuseikoista? Tällä kertaa en ollut yhtään niin varma kuin yleensä.

Mutta yksi asia kävi selväksi. Ääni paranee dacilla selvästi ja mitä enemmän luureihin tai skobeihin on pannut pätäkkää, sitä kipeämmin ne kaipaavat eteensä kunnon dacin, jossa toivon mukaan on vielä asiallinen kuulokevahvistin. Se taas ei tuntunut alkuunkaan korreloivan hinnan kanssa. Ota näistä sitten selvää.

Johtopäätös

Millainen bittivirtojen tulkitsija minulle? Onko tärkeintä pelit, video vai musiikki? Erot korostuivat musiikilla ja peleissä tuntui pärjäävän halvemmalla. Jos käytät kuulokkeita, tsekkaa niiden impedanssi. Jos ohmeja on kolminumeroinen määrä, on kuulokevahvistimen teho kriittinen tekijä.