Lukioikäisen tytön isä hämmentyi maanantaina yrittäessään ostaa digitaalista oppikirjaa Suomalaisesta Kirjakaupasta. Asiakaspalvelija tarkisti asian ja totesi, että ”digikirjat ovat loppu, mutta huomenna tulee lisää”.

Itsekin verkkoliiketoiminnan parissa konsulttina työskentelevä Rami Talme ihmetteli, miten digitaalisen tuotteen loppuminen voi olla edes mahdollista.

Suomalaisen Kirjakaupan ostojohtaja Reetta-Liisa Pikkola kertoo, että kyse on yhteispakettina myytävän kirjan digitaalisesta versiosta. Muutama vuosi sitten lanseeratussa tuotteessa sähköisen kirjan lataus tapahtuu erillisellä lipukkeella, jotka olivat tuolloin päässeet loppumaan.

”Näiden kirjojen kysyntä on yllättänyt kaikki, myös kustantajat”, Pikkola kertoo. ”Osasta myymälöitä lipukkeet ovat pääseet loppumaan. Niitä on saatu nyt enemmän, ja lisää on generoitu Excelillä”.

Suomalainen Kirjakauppa kehitti järjestelmän yhteistyössä omistajansa Otavan kanssa. Kilpailija Sanoma Pro myy digikirjansa oman, erillisen järjestelmänsä kautta.

Alun alkaen lipukkeiden suosio oli pientä, ja edelleen oppikirjapaketit muodostavat vain muutaman prosentin osuuden kokonaisuudesta. Paketteja on tarjolla viitisenkymmentä. Kaikkiaan lipukkeita on Pikkolan mukaan liikkeellä ”tuhansia”.

Uudella opintosuunnitelmalla ja ylioppilaskirjoitusten sähköistymisellä on ollut oma osansa suosion kasvussa. Koulut saavat itse päättää, turvautuvatko ne digiaineistoon vai perinteiseen. Kirjapakettien hinta on yleensä edullisempi verrattuna erikseen ostettujen tuotteiden yhteishintaan.

Pikkola kertoo, digikoodeja on ollut haasteellista viedä kassajärjestelmiin oikein. Tilanteeseen aiotaan kuitenkin reagoida järjestelmän muutoksilla. Syksyn mittaan on tarkoitus alkaa tulostaa latauskoodit suoraan kuitille.

”Pidän tuotetta kuitenkin loistavana esimerkkinä siitä, että digi ei tuhoa printtimaailmaa. Toisissa oppiaineissa printti voi olla edelleen parempi kuin e-versio”, hän toteaa.

”Opiskelijan pitäisi olla keskiössä”

Tyttärelleen kirjaa ostamassa ollut Rami Talme antaa kritiikkiä oppikirja- ja digioppikirjapakettien tuotteistamisesta. Lukiolaisen kanssa oli nimenomaan pohdittu, että fyysinen oppikirja olisi hyvä lisä digikirjan ohelle.

”Koulusta tuli viesti, että huomiseksi tarvitaan digikirja”, hän kertoo.

”Verkkokaupassa todettiin, että fyysistä kirjaa ei ollut saatavilla. Soitin myymälään ja kysyin, olisiko heiltä mahdollista ostaa koko pakettia ja käydä lunastamassa perinteinen kirja sitten, kun niitä olisi saatavilla.”

Kun paketin ostaminen kummastakaan kanavasta ei ollut mahdollista, tyttärelle ostettiin pelkkä digikirja verkkokaupan kautta.

”Nyt kaupalta jä saamatta se viisi euroa ylimääräistä”, Talme laskeskelee pakettien ja kirjojen erotusta.

Kauppojen ja kustantajien toiminta herättää kummastusta. Tiedossa on ollut, että kirjoitukset menevät kohti digitaalisuutta. Eri kustantajien verkkokauppapäätökset ovat liiketoimintapäätöksiä, eikä niitä ole tehty loppukäyttäjän kannalta toimivimman mallin mukaan.

”Tuntuu oudolta, että nyt heti on housut kintuissa, että pakotetaan digikirjoihin ja sitten asia on näin huonosti hoidettu. Voisi olettaa, että digikirjojen painaminen olisi nopeampaa”, hän kommentoi.

”Keskiössä on kuitenkin opiskelija, jonka tarpeiden pitäisi olla se pääasia.”

Lähde: Tivi