Maailmalla e-urheilu on ollut iso ilmiö jo vuosia. Varsinkin Kauko-idässä ja tarkemmin Etelä-Koreassa Starcraftin ja muiden strategiapelien seuraaminen on ollut lähes samanlainen kansaa yhdistävä laji kuin jääkiekko Suomessa. Jenkeissä valtaviksi kasvaneet palkintosummat ovat nostaneet lajin suuren yleisön tietoisuuteen.

Uppoaa yleisöön. Voisi kuvitella ettei tietokoneen äärellä paikallaan istuminen ole alkuunkaan hyvä yleisölaji, mutta asiantuntevat selostajat yhdessä hyvin ohjatun videostriimin kanssa tekevät ihmeitä. KUVA: Aleksi Kinnunen, Tuula Ylikorpi, Shutterstock

Suomessakin on vihdoin herätty, kun Yle on tehnyt pioneerityötä alkamalla ennakkoluulottomasti näyttämään e-urheilua suorana. Samalla siitä on näyttänyt tulevan samanlainen sukupolvia jakava kiila kuin mistä tahansa nuorisokulttuurin ilmiöstä. Jotain e-urheilijoiden ikärakenteesta kai kertoo se, että useimmat lähtevät lajista eläkkeelle alle kolmikymppisinä.

Siitä on kerrottu vähemmän millaista porukkaa e-urheilijat ovat. Mitä menestys vaatii? Voiko pelaamalla elättää itsensä? Paljonko pitää treenata? Ymmärtääkö lähipiiri? Jututimme kahta kansainvälisesti menestynyttä suomalaista e-urheilijaa. Toinen on 26-vuotiaana eläköitynyt ammatikseen Counter-strikea pelannut kamveri ja toinen painaa täyttä häkää ranskalaisessa huipputiimissä Starcraft 2:ta.

Uusi menestyslaji. E-urheilu on noussut vauhdilla suuren yleisön tietoisuuteen kun Yle on alkanut lähettää turnauksia suorana televisiosta. Nyt myös Finnkino on herännyt näyttämään e-urheilua elokuvateattereissa. KUVA: Aleksi Kinnunen, Tuula Ylikorpi, Shutterstock

Samu Aalto ei ole ihan tavallisen perheen poika. Oulusta kotoisin olevan Samun eno on Jokeri Pokeri Box -taikuri Simo Aalto ja isosisko on Voice of Finlandista isoksi tähdeksi noussut Saara Aalto. Koko suvussa tuntuu esiintyminen ja kaikenmoinen taiteilu ja kilpailu olevan pinnassa. Ura kohti ammattimaista pelaamista alkoi jo 11-vuotiaana Counter-Strike -pelin myötä ja ensimmäiseen ammattilaisturnaukseen hän lähti jo 15-vuotiaana. Viimeisen turnauksen Samu pelasi vuonna 2012 ja on sittemmin elättänyt itsensä pelaamalla pokeria.

Mistä pelaaminen alkoi?

Pelaamisen oon alottanu jo ennen kouluikää. Ensin pelattiin Nintendolla Super Mariot ja Mega Manit ja sitten tietokoneella Red Alertit, Doomit, Wolfensteinit. Olisikohan ollu jossain 2000-luvun alussa kun pelasin ekaa kertaa Half-Lifea. Muutama vuosi myöhemmin Valve julkaisi sitten jatko-osan, Counter-Striken, joka tietenkin oli pakko saada. CS erosi Half-Lifesta sen verran että sitä pelattiin netissä oikeita ihmisiä vastaan ja sille tielle sitten jäätiin. Tämä oli siihen aikaan aivan uutta kun oli totuttu pelaamaan yksinpelinä tietokonetta vastaan..

Oliko Counter-strike se peli, jonka kautta päädyit pelaamaan kilpaa? Miten se tapahtui?

Jep, CS oli ainoa peli mitä tuli pelattua aivan älyttömiä tunteja silloin, ja ihan huvin vuoksi. Muistan hyvin kun yläasteella koulu alkoi kahdeksalta, niin laitoin herätyskellon herättämään kuudelta että kerkeän pelata tunnin aamulla public servereillä. Silloin en edes tiennyt että Countteria voi pelata kilpaa turnauksissa. Suomalaisilla public servereillä sitten pikkuhiljaa alkoi tulla kutsuja erillaisten ”klaanien” irc-kanaville, ja sitä kautta päädyin pelaamaan monen eri joukkueen kanssa ClanBasea. Se oli siihen aikaan ainoa netissä järjestettävä ”virallinen liiga” johon jokainen halutessaan sai tehdä joukkueen. Luonnollisesti siellä johdossa oli aina Suomen kovatasoisin jengi. Pikku hiljaa kutsuja tuli aina kovempiin joukkueisiin ja jossain vaiheessa olin pelaamassa CB:n kärkiottelua tunnettuja nimiä vastaan, jotka lopulta voitettiin.

Siitä vähän aikaa eteenpäin ja päätettiin joukkueen kans osallistua Colosseum 2005 lan-turnaukseen, todistamaan että osataan pelata myös lanissa. Se oli vähän pakko, koska kaikki uudet pelaajat leimattiin cheattereiksi jos ei ollut aikaisemmin laneilla käynyt. Turnaus meni hyvin, ja taas tuli aiempaa kovemman joukkueen liideri kysymään että haluaisinko lähteä Ruotsiin pelaamaan turnausta muutaman kuukauden päästä. Sitä kautta sitten lähti ulkomaan reissut pyörimään ja vähitellen nousin Suomen parhaimpaan joukkueeseen ja sitä myötä pelaamaan maailman parhaita vastaan. Olin 15 olin kun Ruotsiin lähdettiin. Eli kymmenen vuotta sitten. Counterin pelaamisen aloitin 11-vuotiaana.

Muuttiko kilpailu sun pelaamista? Huvittiko enää pelata huvikseen?

Kyllä silloin tuli saman verran pelattua kuin aikasemminkin. Ainoa ero että se oli pelaamista ja harjoittelua joukkueen kanssa. Jos joku turnaus oli edessä niin silloin kyllä tuli pelattua ihan itsekseenkin, silloinkin kun ei ollut treenejä, jotta on varmasti parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Missä vaiheessa raha tuli kuvioihin?

Se oli joskus 2006-2007 kun pääsin pelaamaan suomen parhaimpaan joukkueesen. Silloin oli 3-4 kertaa kuukaudessa ulkomaan turnauksia, joissa sitten pyöri aika isojakin palkintorahoja. Nämä reissut kesti aina yhdestä kahteen viikkoa, niin ei siinä oikein muuta kerennyt tekemään, ja siitä sai säännöllistä kuukausipalkkaa.

Millaisista rahoista tuossa vaiheessa puhutaan? Miltä tuntui kun pelaamisesta maksettiin?

Turnauksien pääpalkinnot olivat noin 5000-50000 euroa tai dollaria. Yleensä kuusi parasta joukkuetta voittivat rahaa, ja harvemmin sen ulkopuolelle jäätiin. Mutta pitää muistaa että muista kuin ykkössijasta sai paljon vähemmän rahaa, ja se tietysti jaettiin viiden pelaajan kesken. Että ei siinä ihan tuntipalkoille päässyt.

Olihan se aivan uusi tunne kun ei ollut ikinä aikaisemmin saanut rahaa mistään. Asuin silloin vielä vanhempieni luona, eikä ollut mitään kuluja niin kyllähän se 17-vuotiaana tuntui mahtavalta kun kerrankin löytyi ylimääräistä. Nythän palkintorahat ovat jo moninverroin suurempia kuin silloin.

Sponsoriraha on olennainen osa e-urheilua. Kovin moni ei ole vielä silti tullut rikkaaksi pelaamalla, mutta elantonsa sillä voi tienata, tosin vain aivan huipulla. KUVA: Aleksi Kinnunen, Tuula Ylikorpi, Shutterstock

Miten vanhemmat suhtautuivat?

Silloin oli vähän vääntämistä vielä kun omassa huoneessa itsekseni huvikseen pelasin. Sitten kun reissut tuli kuvioihin niin molemmat ymmärsivät että ollaan varmaan aika hyviä siinä pelissä, jos joku meitä haluaa ulkomaille monta kertaa kuukaudessa lennättää. Ja olihan se ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä maailmaa sen ikäisenä ja tehdä sitä mistä tykkää, vaikka nyt koulu siitä kärsikin. Lukio jäi kesken, kun piti ottaa niin paljon jaksoja vapaaksi, että se oli varmaan järkevintä silloin. Olishan sen pelaamisen voinut lopettaakin, mutta ajateltiin yhdessä vanhempien kanssa että myöhemmin en enää voi pelata tuolla tasolla mutta koulut voi aina käydä loppuun. Se välivuosi vain venyi aika pitkäksi, kun olen sillä edelleen.

Millaista turnauksissa tavallisesti oli?

Suurin osa turnauksista oli tosi hyvin organisoitu. Huomas kyllä että ihmiset oli nähneet aikaa ja vaivaa. Kiinassa sen huomasi parhaiten, kun ennen jokaista ottelua siellä oli sisäänkuulutus-showt ja yleisö huusi, ihan kuin jossain lätkämatsissa. Mutta sekin taitaa ihan normaalia olla nykyään myös täällä Euroopassa.

Hirvittikö aluksi yhtään?

Vähän joo, mutta enemmän kyllä huvitti. Katsottiin kavereiden kanssa toisiamme ja ihmeteltiin mitä täällä tapahtuu, kun kiinalainen ohjaaja antaa meille ohjeita. Mehän ollaan menossa pelaamaan vaan tietokonepeliä.

Millaista treenaaminen oli kiivaimmillaan? Millainen oli tyypillinen kilpapelaajan arkipäivä?

Eniten tuli tietysti treenattua ennen turnauksia. Tehtiin monesti niin, että kokoonnuttiin viikkoa ennen pelejä kaikki saman katon alle koneiden kanssa, eli suomeksi pidettiin viikon mittaiset lanit ennen turnausta. Yleensä nämä lanit pidettiin jonkun sponsorin tiloissa ulkomailla, joskus toki Suomessakin. Tällä tavalla harjoittelusta oli eniten hyötyä koska pystyi aina livenä käymään tiettyjä asioita läpi, ja toki se oli hyväksi joukkuehengelle. Perussetti arkipäivänä oli herätys siinä klo 12-14 aikoihin, ja klo 18 alkoi harkat. Siinä päivällä kerkesi tekemään omia juttuja. Treenit kesti yleensä keskiyöhön ja niistä piakkoin nukkumaan. Viikonloput oli sentään vapaata.

Miten kova kuri treeneissä oli? Entä jos ei pärjännyt?

Mukavaa oli aina treenata, sehän oli kuitenkin vain pelaamista kavereitten kans. Se oli siinä mielessä aika raakaa hommaa, että ei ollut varaa epäonnistua montaa kertaa, koska aina oli uusia pelaajia haluamassa joukkueeseen.

Kuinka organisoitua treenaaminen oli? Oliko kullakin oma roolinsa?

Kyllä kaikille oli tietyt roolit jokaiseen kenttään. Itse asiassa taktiikoita oli aika paljon ja niissä piti muistaa yksityiskohdat. Siinä se vähän erosi normaalista pelailusta. Esimerkiksi saatettiin pitää muutama pelitön päivä ja käytiin vain läpi taktiikoita ja varmistettiin että kaikilta tulee ne selkärangasta. Ennen turnauksia harjoiteltiin todella paljon, tai pidettiin parin viikon tehotreeni. Sitten kun oli vähän hiljasempaa, niin saatettiin pitää ihan kokonaan taukoa tai ei ainakaan joka päivä pelattu.

Kuinka organisoitua treenaaminen oli? Oliko kullakin oma roolinsa?

Poliiseina yleensä puolustin yksin pienempää pommipaikkaa. Pelasin aikaisemmin muun joukkueen kanssa isommalla pommilla, mutta jossain harjoituksissa halusin kokeilla itekseen ja sen jälkeen melkein aina ollut niin. Terroristeina olin sitten ehkä passiivisempi kuin muu joukkue, ja yleensä tulinkin hyökkäyksissä sitten omia reittejä ja annoin aggressiivisempien pelaajien mennä ensin. Counter-strikessa ei ehkä erikseen ole mitään support-rooleja, vaan jokaisella on erilaiset pelityylit ja niiden mukaan muodostetaan taktiikoihin tietyt roolit. Sitä voi kiistää etteikö olisi nuorempana nopeammin reagoinut.

Huippu-urheilijat silloin tällöin puhuvat siitä miten kaikki muu elämä on alisteista urheilulle. Mites e-urheilussa, jouduitko luopumaan joistain asioita, joita olisi ehkä muuten tehnyt?

No ehkä se koulunkäynti ja kaverit eniten kärsi koska suurin osa vapaa-ajasta meni pelaamiseen. Että ehkä sitä olisi sitten enemmän hengaillut kaupungilla ja olisi ollut enemmän motivaatiota käydä koulussa.

Millä mielellä olet katsellut e-urheilun saaman huomion kasvamista parin viime vuoden aikana?

Onhan se huomio kasvanut ihan älyttömästi viime aikoina. Hyvä homma tietysti. Suomessahan se ei ole vielä lähellekkään sillä tasolla mitä esimerkiksi Ruotsissa. Mutta uskon että vuosi vuodelta kasvaa. Mielenkiinnolla odotan millaista esimerkiksi on 10 vuoden päästä.

Millainen merkitys varusteilla oli? Menikö välineurheiluksi? Pelattiinko sponssatuilla kamoilla?

Kyllähän se välineurheilua vähän on. Sponssatuilla kamoilla tietysti. Ei siinä ollut varaa antaa vastustajille yhtään etua. Turnauksissa tilanne oli sikäli erilainen, että kaikilla oli samat koneet.

Mitä mieltä olet erityisesti pelikäyttöön tarkoitetuista näppiksistä ja esimerkiksi hiiristä vaihdettavilla painoilla ja hillittömillä dpi-säädöillä?

Ei mun mielestä noilla hiirillä ja näppiksillä ole kauheasti väliä, ne on vähän että mihin on tottunut. Eikä niitä edes kannata vaihtaa kovin usein, ettei joudu aina totuttelemaan uuteen muotoon.

Entäs vasteajat, input lagit ja vastaavat?

Nettimatsien servereistä sai vääntää tosi monesti kun ulkomaalaisia vastaan pelasi. Esimerkiksi ruotsalaisia vastaan piti pelata puolet matsista ruotsalaisella serverillä ja puolet suomalaisella. Näyttöjen vasteajat oli kans uusi juttu silloin kun piti vaihtaa putkinäytöistä littuihin. Muistaakseni ekassa turnauksessa missä pelattiin litteällä näytöllä tais olla jopa 12ms vasteaika ja 60 Hz virkistytaajuun. Se oli kuin yö ja päivä verrattuna 100 Hz putkinäyttöön. Mutta kyllähän niihi tottui ja nehän parantuikin sitten aika äkkiä.

Mikä oli urasi huippuhetki ammattipelaajana?

Paras hetki tais olla kyllä kun pääsin pelaamaan ekaa isoa turnausta WCG Seattleen Suomen parhaimman joukkueen kanssa. Voitettiin ekassa playoff-pelissä puolalainen Pentagram joka oli maailman paras silloin. Se matsi onnistui myös itseltäni tosi hyvin.

Miten pelaaminen muuttui pokeriksi?

Pelattiin samaisella Seattlen reissulla huvikseen livepokeria keskenään toisia vastaan. En ollut ikinä aikaisemmin pelannut ja se oli tosi hauskaa ajanvietettä. Sieltä kun kotiin pääsin niin piti heti alkaa kokeilemaan myös nettipokeria mutta se ei ollutkaan niin helppoa ja aluksi hävisin paljon. Aloin lukemaan pokerikirjoja ja katselin opetusvideoita koska huomasin, että se ei ollut pelkkää tuuripeliä. Pikku hiljaa aloin pärjäämään ja nostin tasoja aika nopeasti ja sillä tiellä ollaan edelleen. Oiskohan se ollut 2008 kun ”aloin saamaan palkkaa” pokerista.

Vesa ”Welmu” Hovinen ei ole tiimipelaaja. Hänen lajinsa on varsinkin Kauko-idässä ammattipelaajien suosima strategiapeli Starcraft 2. Räiskimisen sijaan se vaatii jonglöörimäistä moniajoa, kun joukot ja resurssit pitää saada liikkumaan lähes ajatuksen nopeudella. Tappiot ja voitot ovat yksinään hänen. 22-vuotias Welmu harkitsee jo menestyksekkään ammattilaisuran lopettamista, tai ainakin lajin vaihtoa.

Miten pelaaminen on aikoinaan alkanut?

Joskus aikoinaan vanhemmat osti taloon yhteisen pc:n perheen käyttöön ja jo ennen sitä pelaaminen oli alkanut ekalla pleikalla. Pc:llä pelaaminen oli kuitenkin mielenkiintoisempaa. Netti veti niin puoleensa että aloin käyttämään enemmän aikaa pelaamiseen.

Millaisia ne kiehtovat pc-pelit olivat? Missä vaiheessa tulivat ekat moninpelit mukaan kuvioihin?

Pleikan sain noin 7-vuotiaana ja pc taisi tulla 9-vuotiaana. Moninpelit tulivat kuvioihin, kun saatiin adsl-yhteys kotona. Eniten kiehtoivat pelit, joihin pystyi panostamaan enemmän aikaa ja kehittymään pelissä, kuten Warcraft 3 ja Runescape. Niitä tuli pelailtua ennen Starcraftia.

Missä vaiheessa pelaaminen muuttui kilpailemiseksi?

Noin puoli vuotta Starcraft 2:n julkaisun jälkeen vuonna 2010 olin jo päässyt melko korkealle tasolle, vaikka turnauksia en silloin pelannut lähes ollenkaan, niin tulin tunnetuksi communityssä replaytiedostoista, joita julkaisin ja sitä kautta varmaan ensimmäinen tiimi tuli tekemään tarjouksen ja liityin mukaan. Talviassyjen pro-turnaus taisi olla ensimmäinen laniturnaus missä kävin livenä pelaamassa.

Miltä eka kerta tuntui? Miten homma kehittyi kohti kansainvälisiä turnauksia?

Ekalla kerralla pelit jännitti paljon ja oli tosi hieno kokemus päästä tapaaman paikan päällä pelaajia, joiden kanssa oli jutellut aikasemmin vain netin kautta. Jatkoin koko ajan kehittymistä pelaajana jatkuvasti ja tiimit lähettivät lopulta ulkomaille pelaamaan. Aluksi lähelle Ruotsiin ja Tanskaan. Myöhemmin nousin turnauksiin, joita pelattiin kauempana kuten Saksassa, Koreassa ja jenkeissä. Yleensä kauempana oleviin turnauksiin pääsin nettikarsintojen kautta.

Tuleeko pelatessa mietittyä yleisöä ollenkaan?

Pelissä ei mieti kyllä yleisöä ollenkaan, yrittää vaan parhaansa mutta tuohan yleisö kieltämättä lisäpaineita.

Miten treenaat turnauksiin? Onko olemassa mitään tyypillistä treenipäivän ohjelmaa?

Riippuu vähän turnauksesta. Jos ei tiedä vastustajista tarpeeksi etukäteen, pitää vain harjoitella paljon ja ennen pelejä katsoa vihollisen viimeisimpiä pelejä ja miettiä niistä mitä tekee. Jos vastus on tiedossa niin valmistellaan tarkemmat taktiikat ja katsotaan niiden kaikki viimesimmät pelit. Yleensä yritetään saada vastuksen replay-tiedostoja haltuun ja harjoitella tiettyjen toisten pelaajien kanssa pelejä ja jutella mahdollisista taktiikoista.

Voiko sanoa että osa hauskuudesta katoaa kun pelaaminen menee riittävän kilpailuhenkiseksi?

Niinhän siinä käy. Ei voi keskittyä vain asioihin mistä tykkää ja välillä harjoittelu tuntuu ihan työltä. Etenkin kun on pelannut samaa peliä pitkään. Välillä tauon pitämistä pelaamisesta auttaa.

Teetkö jotain kilpapelaamisen vastapainoksi?

Välillä tulee pelattua Counter-strike: GO:ta ja Dotaa kavereiden kanssa tai sitten vain mennään viihteelle.

Kuinka paljon treenaaminen ja turnauksiin valmistautuminen vie aikaa? Voiko sitä verrata perinteiseen huippu-urheiluun siltä osin, että ehkä joistain asioista joutuu sen takia luopumaan?

Kyllähän se vie paljon aikaa. Etenkin ennen turnauksia pitää lisätä pelien määrää runsaasti. Voi hyvinkin verrata perinteiseen huippu-urheiluun sikäli, että välillä turnausten ja harjoittelun takia ei ehdi keskittymään tarpeeksi muihin asioihin. Tuskin silti ihan yhtä pitkällä on kuin perinteisessä huippu-urheilussa.

Onko e-urheilu välineurheilua? Minkä verran kamoilla on merkitystä?

Ei ole paljoa merkitystä. Pelasin pitkään jollain halvimmalla näppiksellä mitä kaupasta löytyi, ennen kuin tiimi osti uudet välineet. Yleensä Starcraft-pelaajat käyttävät mekaanista näppistä ja kevyttä hiirtä.

Mitä mieltä olet pelihiiristä ja näppikistä? Onko koneen teholla, vasteajoilla, input lagilla, pingillä ja vastaavilla merkitystä?

Starcraftissa halutaan että hiiressä ei ole mitään ylimääräistä. Dpi-asetukset on kyllä tärkeitä, yleensä pelataan 800 tai 1600 dpi:llä. Ainoa vaatimus koneessa on, että Starcraft pyörii hyvin, mutta se ei vaadi kovin paljoa koneelta etenkin kun yleensä pelataan pienimmillä grafiikka-asetuksilla. Pingin kanssa ollaan aika tarkkoja. Pienikin viive vaikuttaa paljon peliin. Niin ja myös 120 Hz monitori olisi hyvä olla.

Mikä on ollut makein voitto? Entä katkerin tappio?

Makeimpia voittoja ovat olleet kovien korealaisten päihittämiset ja tiukat Suomiturnausten voitot. Ei ole oikeastaan mitään yhtä erityistä voittoa joka nousisi selvästi muiden yli. Katkerimpia tappioita on niukat häviöt tärkeissä peleissä, tyhmien mokien tai jännityksen takia. Ekana tulee mieleen tämän kauden 3-2 häviö WCS Challenger -liigassa Rettiä vastaan ja vanha 2-1 häviö jossa hävisin jo melkeenpä varmasti voitetun pelin tärkeässä matsissa.

Kuinka pitkään ajattelin jatkaa e-urheilijan uraa?

Ainankin talven yli, kun sopimus on tiimin kanssa vielä voimassa. Starcraft II:n uusi lisäosahan on myös tulossa talven aikana, ja haluaisin myös kattoa miten se menee. Välillä sitä tulee mietittyä pitäisikö käyttää vähemmän aikaa Starcraftiin.

Kuinka paljon siihen kuluu aikaa?

Noh, mulla vaihtelee ajan käyttö aika paljon mutta keskimäärin kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä. Vastapainoksi otan välillä taukoja kokonaan pelaamisesta.

Ovatko läheiset koskaan ihmetelleen e-urheilijan touhuja?

Onhan ne usein. Aluksi olivat ihan ihmeissään että matkustetaan muka ulkomaille pelaamaan jotain pelejä. Nykyään ymmärtää vähän paremmin mistä on kysymys. Ei kenelläkään silti ole mitään hajua mitä peleissä tapahtuu, vaikka välillä vanhemmatkin katsovat pelejä.

Muuttuiko ihmettely kun alkoi tulla rahaa?

Joo. Nyt ymmärtävät ettei kyseessä ole pelkästään hupi, vaan ihan yhtä ammattimaista toimintaa kuin normaali huippu-urheilu.

Voiko Suomessa tienata elantonsa pelkästään pelaamalla?

Voi, mutta ainoastaan ihan huipputasolla ja silloinkin saattaa olla kohtuu alhaiset tienestit verrattuna keskiverto palkkaan suomessa.

Millä mielellä olet katsonut e-urheilun nousua suuren yleisön tietoisuuteen?

Hieno juttu että e-sportsia tuodaan enemmän tietoisuuteen ja hyvä että Yle on seurannut mallia Ruotsista ja jopa televisiosta näytetään aina välillä pelejä. Pelaajiahan on valtavasti, mutta siihen nähden aika harvalla on oikeasti hajua ollenkaan e-sportsista. Hyvä että tietoisuus leviää.

Samu Aalto

Ikä: 26 Laji: Counter-strike Joukkue: Eläkeläinen, entinen ammattipelaaja. Elättää itsensä nyt nettipokerilla.

Vesa “Welmu” Hovinen

Ikä: 22 Joukkue: Ranskalainen Imaginary Gaming Laji: Starcraft 2