Tammikuussa julkaistava Monster Hunter -pelisarjan uusin osa , Monster Hunter: World on ensimmäinen sarjan peli hyvin pitkään aikaan, joka on suunniteltu ensisijaisesti konsoleille. Sen peruskonsepti on sama kuin sarjan aiemmissakin osissa: metsäst etään erilaisia hirviöitä aina dinosauruksista erilaisiin fantasiaolentoihin.

Mitä isomman monsterin kaataa, sitä parempia varusteita sen luista ja nahoista saa tehtyä, ja mitä paremmat varusteet, sitä vaikeampien körmyjen kimppuun uskaltaa käydä. I soimpien hirmujen kaataminen on merkittävästi helpompaa ystäväporukassa.

Pääsin kokeilemaan vielä keskeneräistä Monster Hunter: Worldiä ja sen perusteella peli näyttää erittäin lupaavalta. Pelin ulkoasu on kaunis ja siloiteltu joskin paikoin tuntuu, että maailma on suunniteltu enemmän idean kuin käyttäjäkokemuksen näkökulmasta. Varsinkin villissä luonnossa on helppo eksyä rehevän kasvillisuuden sekaan ellei koko ajan seuraa näytön alareunan kartasta omaa sijaintiaan.

Lisäksi metsästäjien tukikohdassa eri toiminnot on ripoteltu kauas toisistaan monien mutkien taakse, joten itse koin helpoimmaksi suunnistaa paikkojen välillä täysin vahingossa löytämälläni hissillä.

Aiemmissa, käsikonsolit silmälläpitäen tehdyissä osissa pelialueet ovat olleet pieniä, ja niiden välillä siirtyminen on vaatinut jatkuvia lataustaukoja. Monster Hunter: Worldissä metsästysmaat on edelleen jaettu pienempiin karttoihin, mutta siirtyminen näiden välillä tapahtuu huomaamattomasti.

Metsästettävät olennot on rajattu oleskelemaan yhdellä alueella kerrallaan, mutta ne saattavat myös paeta tai seurata pelaajaa viereiselle kartta-alueelle. Tätä voi käyttää myös hyväkseen esimerkiksi houkuttelemalla kaksi toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaa eläintä samalle alueelle, jolloin ne keskittyvät toistensa kanssa tappelemiseen.

Olin kuitenkin hieman pettynyt, sillä Falloutien ja Assassin’s Creedien laajoihin avoimiin maailmoihin tottuneena olin kuvitellut, että pelissä olisi todellakin valtava kartta tutkittavana, jossa eri olennot oleskelisivat omilla alueillaan. Toisaalta, kuten itse havaitsin, jo näissä pienemmissä kartoissa on mahdollista kadottaa metsästettävä eläin, joten ehkä parempi näin.

Eniten uudessa Monster Hunterissa hämmentää se, miten vanhanaikaiselta se tuntuu. Ensimmäinen Monster Hunter tuli ulos vuonna 2004, ja sen jälkeen videopelit ovat kehittyneet huomattavasti sekä tarinankerronnallisesti että teknisesti. Kyseessä on tietysti tunnettu ja vakiintunut pelisarja, jonka fanit haluavat tietysti aina sen saman tutun kokemuksen, mutta jonkinlainen päivitys nykyaikaan olisi ollut paikallaan.

Peliä pelatessani koin hyvin vahvoja viboja ikivanhoihin Resident Evil -peleihin, jossa edetään kenttä kerrallaan tietty tehtävä täyttäen, ja puhuvat päät ilmestyvät puhumaan omiaan ruudun laitaan.

Pelissä myös selvästi tasapainoteltiin modernin ja vanhanaikeisen tarinankerronnan välillä. MHW alkaa haaksirikolla, joka voisi olla kuin suoraan viimeisimmistä Tomb Raider -peleistä, mutta samaan aikaan pelaajan mahdollisuudet vaikuttaa tarinan etenemiseen on minimoitu lähes olemattomaksi. Esimerkiksi kun muut pelaajahahmot puhuttelevat pelaajaa tai kysyvät tältä kysymyksiä, pelihahmo ei vastaa näihin kysymyksiin lainkaan. Lisäksi vain osa hahmojen repliikeistä oli ääninäytelty, ja hämmennyin aluksi menikö peli rikki kun hahmot hiljenivät mutta tekstitys jatkui. Ehkä kyseessä oli vain keskeneräisen pelin ongelma?

MHW:n mukavin yllätys oli hahmonluonti. Pelihahmoa pystyi muokkaamaan hyvin monipuolisesti, ja säätömahdollisuudet mahdollistivat niin realistisempien kuin anime-henkistenkin hahmojen luonnin. Itse ihastuin erääseen realistisen näköiseen tummaihoiseen valmishahmonaiseen. Ilahduin myös, että valitsipa hahmokseen miehen tai naisen, kummatkin oli puettu napapaitaan.

Valitettavasti itse peli oli kuitenkin täynnä valkoisia, nuoria animehahmoja, joita johtaa pelin ainoa vanhempi ihmishahmo – tietenkin mies. Lisäksi napapaita oli mieshahmoilla vaihtunut kokopeittävään panssariin siinä missä naishahmot saivat tyytyä jatkossakin napapaitaan vaikka pelaajahahmolle olikin valittavissa kunnon panssari päälle. Hahmonluonnin jälkeen olin ehtinyt toivoa vähemmän kliseistä fantasiamaailmaa.

Vaikka peli hämmensi ja palautti muistoja 2000-luvulta, jään odottamaan mielenkiinnolla millainen lopullinen peli tulee olemaan. Pelisarjan faneille tulee varmasti olemaan iso juttu, että Monster Hunterit on vihdoin saatu konsoleille, ja heille peli tulee olemaan se vanha tuttu ystävä.

Japanissa äärettömän suosittu Monster Hunter -sarja tulee varmasti myös saamaan uusia faneja konsolijulkaisun myötä myös länsimaissa. En kuitenkaan usko, että Monster Hunter: Worldinkaan myötä pelisarjasta tulee edelleenkään suurta tapausta näillä nurkilla.

Monster Hunter: World on nyt avoimessa beetavaiheessa, joten pelistä kiinnostuneiden kannattaa ilman muuta testata mitä sillä on tarjottavana. Beetatesti on tosin avoinna vain PlayStation 4 -konsoleilla.

– Mia Meri