Kotikäyttäjille ei toistaiseksi myydä gigabitin symmetristä verkko­yhteyttä. Kotiin kuitenkin saa huippu­nopean laajakaistan, jos tietää mitä tekee ja on valmis näkemään vaivaa.

Espoon Leppävaarassa keittiön pöydän ääressä läppäriä naputtaa tyytyväinen mies. Eero Volotisella on takana jopa tuhannen tunnin urakka, mutta nyt netin nopeusmittaus läppärin ruudulla näyttää latausnopeudeksi 943 megabittiä sekunnissa ja lähetysnopeudeksi 933 megabittiä sekunnissa. Vasteaika on kaksi millisekuntia eli parempaa ei voisi vaativinkaan verkkopelaaja toivoa.

Vastaavaa nettiyhteyttä on kotona vain harvalla, sillä symmetristä gigabitin yhteyttä ei saa operaattorin verkkokaupasta tilaamalla. Vaikka yhteys on huippunopea, se on myös edullinen. Volotisen mukaan taloyhtiö Leppävaaran Tornin jokainen asunto maksaa liittymästä vähemmän kuin tavallisesta 4g-yhteydestä.

”Nopeinta ja edullisinta mitä pääkaupunkiseudulla saa”, Volotinen kehaisee.

Helpolla yhteys ei taloon kuitenkaan tullut.

Operaattorien nettiyhteydet hitaita

Alun perin taloyhtiön laajakaistaa lähdettiin hankkimaan suoraan operaattoreilta. Operaattorit tarjosivat kuitenkin enimmillään 1000 megabitin latausnopeuksia ja 100 megabitin lähetysnopeuksia. Niissä kuukausimaksu nousee vähintään 30–40 euroon liittymää kohti.

Etenkään 100 megabittiin rajoittuneet lähetysnopeudet eivät tyydyttäneet työnsä puolesta verkkoyhteydet tuntevaa Volotista, sillä tulihan talon kellariin kolmen operaattorin valokuitu, joissa kapasiteettia piisaa.

Volotinen päätti ottaa asian omiin käsiinsä. Lopulta taloyhtiön operaattoriksi löydettiin yritysliittymiin erikoistunut SuomiCom, joka suostui toimittamaan Volotisen kaipaamaan symmetrisen gigabitin liittymän. SuomiCom vuokrasi yhden kolmesta talon kellariin tulevasta kuidusta, jolloin taloyhtiö sai käyttöönsä koko 10 gigabitin kapasiteetin.

Projekti on vaatinut puuhamieheltä kuukausien työn.

”Tiedotus ja kaapelointi olivat isoimmat hommat”, Volotinen arvioi.

Tiedotukseen kuului esimerkiksi muiden asukkaiden vakuuttaminen suunnitelman onnistumisesta, mikä vaati sitkeää myyntityötä. Lopulta lupaus nopeammasta liittymästä halvemmalla hinnalla vakuutti. Sen lisäksi aikaa on kulunut muun muassa operaattoreiden kanssa neuvotteluun.

Miten taloyhtiön netti kilpailutetaan?

Asennus palveluna. Leppävaaran Torni omistaa itse verkkolaitteensa, mutta asennus ostettiin operaattorilta avaimet käteen -periaatteella. Omistamalla verkkolaitteet taloyhtiö välttää toimittajaloukun ja voi tulevaisuudessa kilpailuttaa liittymän tarjoajan. Kuva: Antti Nikkanen

Leppävaaralaistalon kaista on nimellisesti taloyhtiölaajakaista, mutta teknisesti ja hallinnointitavaltaan se muistuttaa yritysten verkkoratkaisuja.

Normaalisti taloyhtiölaajakaista eli kiinteistöliittymä on operaattorin ja taloyhtiön välinen hinnoittelusopimus.

Aluksi taloyhtiö kilpailuttaa sopimuksen alueen operaattoreiden kesken. Valittu operaattori toimittaa taloon kiinteän yhteyden, joka nykyisin tarkoittaa yleensä valokuitua. Etenkin pääkaupunkiseudulla runkoyhteytenä voi olla myös kaapeli-tv-verkko, jossa tekniikan kehitys on nostanut nopeudet gigabittiluokkaan viime vuosina.

Taloyhtiö solmii operaattorin kanssa sopimuksen asukkaille tarjottavasta perustason liittymästä, joka laskutetaan yhtiövastikkeessa kaikilta asunnoilta.

Taloyhtiön ja operaattorin sopimus

Nettiliittymän kulujen periminen vastikkeessa tuli mahdolliseksi vuonna 2010 asunto-osakeyhtiölain muutoksen myötä.

Jos kustannukset jaetaan vastikeperustaisesti asunnon pinta-alan tai osakemäärän mukaan, tavanomaiseksi arvioitu laajakaista voidaan lain mukaan hankkia taloyhtiön enemmistön päätöksellä. Jos kustannukset halutaan jakaa tasan asuntojen kesken, se vaatii yhtiöjärjestyksen muutosta ja kahden kolmasosan enemmistöä.

Vaikka kyse on kiinteistöliittymästä, jokainen talous solmii operaattorin kanssa oman sopimuksen. Jos asukas on tyytyväinen liittymän perusnopeuteen, lisälaskua ei synny vastikkeessa maksetun lisäksi.

Perusmaksu on aina tapauskohtainen. Siihen vaikuttaa esimerkiksi taloyhtiön asuntojen määrä, operaattorin yhteyttä varten tekemät investoinnit kuten kaapeleiden rakentaminen sekä sopimuskauden pituus. Operaattoreiden mukaan tyypillinen perusnopeus on nykyisin 10/10 megabittiä sekunnissa.

Jos asukas ei tyydy peruskaistaan, lisää nopeutta saa lisämaksulla, josta jokainen vastaa itse. Esimerkiksi sadan megabitin liittymä maksaa tyypillisesti noin 10 euroa lisää. Kun mukaan lasketaan vastikkeessa maksettu perusosuus, kokonaishinta on todennäköisesti edelleen yksittäistä kuluttajaliittymää edullisempi.

Operaattoreille halvempi myyminen kannattaa siksi, että ne saavat kerralla koko talollisen uusia asiakkaita useamman vuoden sopimuksella.

Leppävaaran Tornissa periaate on erilainen. Sopimus on tehty nimenomaan taloyhtiön ja operaattorin välillä. Koko gigabitin kaista on suoraan asukkaiden käytössä ja lasku maksetaan vastikkeessa.

Yhteisen sopimuksen etuna on se, että liittymien määrää ei ole rajoitettu, vaan uusi liittymä syntyy liittämällä uusi johto kytkimeen. Sen ansiosta nopea netti on voitu tuoda esimerkiksi talon ylimmän kerroksen saunatiloihin.

Leppävaaran Tornin kaistakin nojaa suuruuden ekonomiaan. Volotisen laskujen mukaan hommasta tulee kannattavaa vasta, kun taloyhtiössä on vähintään 50 asuntoa.

Kannattaako 4g-yhteys taloyhtiöön?

Huimat lukemat. Netin nopeusmittarin mukaan langallista verkkoyhteyttä käytettäessä laajakaistan lataus­nopeus on 943 megabittiä sekunnissa ja lähetys­nopeus 933 megabittiä sekunnissa.

Kuinka nopea gigabitinjaettu liittymä sitten on, kun samanaikaisia käyttäjiä voi kuitenkin Leppävaaran tapauksessakin olla enimmillään reilusti yli sata? Verkon suunnitelleen Volotisen mukaan riittävän nopea. Esimerkiksi 4k-tasoista videokuvaa voisi Volotisen mukaan katsella netin kautta samaan aikaan 50 asunnossa, ennen kuin kapasiteetti alkaisi täyttyä.

Verkkoa muille asukkaille ehdottaessaan Volotinen kertoo törmänneensä usein epäilyihin gigabitin kaistan riittävyydestä niin monelle käyttäjälle. Monella asukkaalla oli jo ennestään yli sadan megabitin nimellisnopeudella toimiva 4g-yhteys. Jos yhteyksiä vertaillaan vain jakamalla kapasiteetti käyttäjien määrällä, 4g vie pidemmän korren.

Todellisuudessa pelkkä jakolasku ei anna oikeaa kuvaa kapasiteetista. Verkkoliikenteen luonne on purskeista eli yksittäiset käyttäjät tarvitsevat paljon kaistaa vain lyhyen hetken ajan. Volotisen mukaan yksittäisen käyttäjän saavuttama nopeus on millä tahansa mittaushetkellä vähintään 500 megabittiä suuntaansa, yleensä reilusti enemmän.

Lisäksi tietysti kiinteän yhteyden toimintavarmuus ja toteutuneet nopeudet ovat omaa luokkaansa mobiiliyhteyksiin verrattuna.

Vasteajoistakaan ei tarvitse huolestua, sillä Volotisen mukaan taloyhtiökaistan liikenteellä on vain pari kolme hyppyä eli verkon risteyskohtaa suomalaisoperaattoreiden runkoverkkoja yhdistävään Ficixin solmukohtaan Espoon Otaniemessä.

Todisteeksi kaistan riittävyydestä Volotinen näyttää verkon syyskuun liikennemääriä esittävän käyrän. Kuukauden keskimääräinen kuormitus on noin 42 megabittiä sekunnissa ja valtaosa huipuista yltää runsaan sadan megabitin lukemiin, korkein huippu 320 megabittiin. Mittauksen tarkkuus tosin on viisi minuuttia eli todelliset hetkelliset huippunopeudet ovat selvästi korkeampia.

Taloyhtiön asukkaat ja kuka vain voivat seurata yhteyden tilaa Twitterissä, sillä botti nimeltä @Tornikaista julkaisee tasaisesti tietoja käyttöasteesta ja mahdollisista häiriöistä.

Onko taloyhtiön kaapelointi kunnossa?

Kuitua kellariin. Eero Volotinen esittelee Leppävaaran Tornin kellariin tulevaa 10 gigabitin kuituyhteyttä, joka kuristetaan reitittimessä symmetriseksi gigabitiksi. Talojakamosta se jaetaan kerrosjakamoihin ja edelleen asuntoihin cat6-kaapeloidun sisäverkon kautta. Kuva: Antti Nikkanen

Nopeasta netistä haaveilevan taloyhtiön kannattaa ensimmäisenä varmistaa, että talon sisäverkosta ei tule pullonkaulaa. Operaattori tuo yhteyden vain talojakamoon, josta bitti pitää saada liikkumaan asuntoihin saakka. Sisäverkon ylläpito on taloyhtiön vastuulla.

Paras lopputulos saavutetaan, kun asuntoihin on vedetty yleiskaapelointi eli cat6-tason verkkokaapeli tai valokuitu. Molemmilla päästään gigabitin nopeuksiin. Käyttäjälle edullisempi vaihtoehto on verkkokaapeli, sillä kuitupäätelaitteet ovat selvästi kotikäyttöön tarkoitettuja reitittimiä kalliimpia. Sisäverkkona voidaan kaapelimodeemien avulla käyttää myös tv-verkkoa, jolla myös saavutetaan gigabitin nopeus.

Jos yhteyden jakamiseen ei ole muita mahdollisuuksia, siihen voidaan käyttää myös puhelinverkon kuparikaapelointeja vdsl2-modeemien avulla. Silloin nopeus kuitenkin rajoittuu yleensä enintään sataan megabittiin sekunnissa. Vanha ja heikkokuntoinen kaapelointi laskee nopeutta entisestään.

Jos sisäverkko yltääkin gigabitin nopeuteen, seuraava pullonkaula syntyy wlan-yhteyksistä, joilla verkko jaetaan esimerkiksi kannettaville tietokoneille. Markkinoilta löytyy jo yli gigabitin langattomia nopeuksia tarjoavia mu-mimo-tekniikkaan perustuvia tukiasemia, mutta ne ovat toistaiseksi hintavia ja myös päätelaitepuolella tuki on harvinaisempi.

Leppävaaran Tornissa taloon tuleva symmetrinen 10 gigabitin kuituyhteys päättyy kellarin talojakamoon. Se kuristetaan reitittimessä symmetriseen gigabitin nopeuteen ja jaetaan edelleen cat6-kaapeloinnin kautta kerrosjakamoiden kytkimiin. Kerrosjakamosta asuntoihin on vedetty kaksi erillistä kaapelia.

Vaikka nykyinen gigabitin yhteyskin riittää vielä vuosiksi eteenpäin, kellarin kuituyhteyden kapasiteetista on käytössä vasta pieni osa. Kaistareserviä on tarkoitus ottaa käyttöön tulevaisuudessa lisää, jotta taloyhtiössä pysytään kehityksen aallonharjalla.

”Kun muut alkavat pikkuhiljaa siirtyä tonniin, meillä on jo kaksi ja kun kahteen tonniin, meillä on jo kolme”, Volotinen myhäilee.

Lisää nopeutta saadaan käyttöön sisäverkon päätelaitteita uusimalla. Volotinen arvioi saman runkoyhteyden riittävän kymmeniksi vuoksiksi eteenpäin.

Älykodissa pitää olla nopea nettiyhteys

Facebookilla nettiin. Leppä­vaaran Tornin kattosaunatiloissa on langaton verkko, jota voi käyttää kuka tahansa vierailija kirjautumalla sisään Facebook-tunnuksilla. Kirjautumisen mahdollistaa sauna­tiloihin asennettu Ciscon Meraki-tukiasema.

Mitoitus tulevia tarpeita varten on yksi suurimpia syitä gigabittiluokan verkon rakentamiselle. Historia on osoittanut, että oli kyse sitten suorittimien laskentatehosta tai verkon siirtokapasiteetista, tarve lisäteholla kasvaa samaa tahtia kuin tekniikka kehittyy.

Gigabittiluokan kaistalle on käyttöä jo nytkin. Pilvipalveluiden käytön lisääntyminen kasvattaa tarvetta etenkin lähetysnopeuksille, jotka tähän saakka ovat olleet monelle vähemmän tärkeitä. Esimerkiksi laitteiden varmuuskopiointi pilveen sujuu huomattavasti sutjakammin, kun lähetysnopeutta on enemmän kuin nykyisin yleisesti saatavilla oleva sata megabittiä.

Nopeasta verkosta hyötyvät myös etätyöntekijät. Gigabitin verkossa ei ole enää väliä, sijaitseeko jaettujen tiedostojen säilyttämiseen tarkoitettu verkkolevy fyysisesti kotona vai työpaikalla. Myös monen it-työläisen kaipaamat yhteydet etätyöpöydille toimivat ilman viivettä.

Volotinen perustelee huippunopean kaistan hankkimista digitalisaatiolla, jonka myötä kaikki laitteet ja palvelut siirtyvät nettiin.

”Älykodissa pitää olla nopea nettiyhteys.”

Tulevaisuudessa kaistaa voivat vaatia esimerkiksi koteihin tulevat terveydenhoitolaitteet, jotka lähettävät vaikkapa reaaliaikaista tarkkaa kuvaa potilasta etänä hoitavan lääkärin näytölle.

Kun melkein jokainen laite tarvitsee sähkön lisäksi verkkoyhteyttä, nopeasta nettiyhteydestä tulee itsestään selvä osa talon infrastruktuuria.

Kuitua kaikille sääntelyllä

Taloyhtiölaajakaistat, mutta myös esimerkiksi omakotitalojen yhteydet, pyritään nykyisin toteuttamaan kuituyhteyksillä. Suomessa kuituyhteyksien tarjonta vaihtelee erittäin paljon alueittain.

Siinä missä joillain alueilla pääkaupunkiseudulla yhden kerrostalon kellariin tulee kolmenkin operaattorin kuituyhteys, monin paikoin lähin kuitu on kilometrien päässä. Jos kuitua onkin saatavilla, yhtey­det ovat kilpailun puuttuessa usein kalliita.

Kilpailun syntymistä rajoittaa markkinoiden pirstaleisuus. Suomessa laajakaistoja tarjoavat pääasiassa pienemmät alueelliset toimijat, jotka ovat vuosien saatossa rakentaneet omalle alueelleen kattavan verkon. Valtakunnallisia toimijoita ei käytännössä ole.

Tilanne ei ole parantumassa, sillä uutta valokuitua rakentavat paljon pienet seutuverkkoyritykset sellaisille alueille, joita isot operaattorit eivät näe kannattaviksi.

Viestintävirasto pyrkii lisäämään kilpailua sääntelemällä hintaa, jolla kuituyhteyksien omistajien on vuokrattava yhteyksiä myös kilpailijoilleen. Sääntelyn tavoitteena on lisätä kohtuuhintaisten laajakaistojen tarjontaa koko maassa.

Sääntely on kuitenkin toteutettu vain alueilla, joissa yhdellä operaattorilla katsotaan olevan niin sanottu huomattava markkinavoima. Huomattavan markkinavoiman sääntely koskee vain isompia toimijoita kuten teleoperaattoreita. Pienemmille, valtion laajakaistatukea saaville toimijoille on oma sääntelynsä esimerkiksi reiluun hinnoitteluun liittyen.

Lisäksi nopeiden laajakaistayhteyksien saamista kaikkien suomalaisten saataville on tarkoitus tulevaisuudessa edistää uudella kansallisella laajakaistastrategialla, jonka valmistelu on alkanut syksyllä liikenne- ja viestintäministeriössä.

Helppohoitoinen laajakaista

Eero Volotinen teki paljon töitä Leppävaaran Tornin laajakaistan hankkimiseksi, mutta järkevillä ratkaisuilla ylläpitotöitä ei juuri tarvita enää käyttöönoton jälkeen.

Operaattori hoiti talon kellarissa kuituyhteyttä jakavan reitittimen asennustyöt, vaikka itse laite onkin taloyhtiön omaisuutta.

Asunnoissa käyttöönotto meni pääsääntöisesti sulavasti. Jos asunnossa oli jo aiemmin talon sisäverkkoa käyttävä laajakaistayhteys, uuden yhteyden käyttöönotto vaati vain päätelaitteen uudelleenkäynnistyksen. Uusikin käyttäjä sai yhteyden käyttöönsä yleensä vain kytkemällä laitteet verkkoon.

Kaikkiaan 10–15 asunnossa Volotinen kertoo käyneensä tekemässä asennuksia omakätisesti.

Verkko on rakennettu siten, että jokainen käyttäjä vastaa esimerkiksi omasta palomuuristaan. Vain viestintäviraston vaatima lähtevän sähköpostin palvelimen portti eli smtp-portti on estetty operaattorin päässä. Näin vältytään tilanteelta, jossa palomuuri vaatisi jatkuvaa säätöä eri käyttäjien tarpeiden perusteella.

Operaattorin puolesta teknistä tukea ei ole tarjolla, sillä kyse on yritysliittymästä. Tosin perinteisissä kuluttajaliittymissäkin tuki on maksullista, jos vika löytyy käyttäjän omista laitteista. Leppävaaran Tornin asukkaille on tehty sopimus helpdesk-palveluista läheisen it-yrityksen kanssa. Palveluista maksetaan vain tarvittaessa.

Vastuu verkon valvonnasta jakautuu operaattorin ja taloyhtiön hallituksen välille. Jos operaattori havaitsee verkosta tulevaa haittaohjelmaliikennettä, se voi sulkea talon verkosta yksittäisen asunnon liittymän, kunnes vika on korjattu. Jos taas verkkoa käytetään luvattomiin tarkoituksiin tai muutoin väärin, taloyhtiön hallitus voi olla suoraan yhteydessä käyttäjään.