Jonnet eivät todellakaan muista, mutta 1980-luvulla globaali Usenet-keskustelujärjestelmä mahdollisti sananvapauden, jollaista ei koskaan aiemmin ollut olemassa. Jo ennen nykyistä graafista WWW:tä tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa keskustelivat ja jakoivat tiedostoja tietokoneillaan maantieteestä ja kellonajasta välittämättä.

Usenetin paikan veivät ensin erilaiset chat-palvelut, sitten blogien kommenttikentät, sitten sosiaalinen media ja sitten 8chanin tai Ylilaudan kaltaiset foorumit. Tai eivät tietenkään vieneet. Facebook, Instagram tai Twitter eivät ole kadonneet lautojen tieltä. Ja itse asiassa Usenetkin on edelleen olemassa, vaikka sitä harva enää muistaakaan tai aktiivisesti käyttää.

Vielä harvempi muistaa, että Usenetista keskusteltiin aikanaan samalla tavalla kuin foorumeista nyt. Silloinkin haettiin vastuunkantajia, koska ei ollut oikein selvää, kuka vastasi epämääräisten verkkohahmojen keskustelusta ja mahdollisista rikoksista. Vastuullisia ei tahtonut löytyä eikä vastaus ”jokainen vastaa itse tekemisistään” tuntunut kyselijöille kelpaavan. Nyt 8chanin ja muiden vastaavien palveluiden sanotaan olevan hautomoja joukkomurhille, rasismille ja äärioikeistolle. Vastuusta irtisanoutuvat kilpaa niin palvelinten kuin verkkoyhteyksienkin tarjoajat.

Lautojen riskit voivat hyvinkin olla totta.

Lautojen riskit voivat hyvinkin olla totta. Online-kulttuuria jo useamman kymmenen vuoden ajan seuranneelle sedälle lautojen ironian ja meemien kyllästämä viestintä on rasittavaa seurattavaa eikä asiaa oikein tee edes mieli penkoa. Selvää kuitenkin on, että 8chan ja muut sen kaltaiset palvelut ovat nyt samassa asemassa kuin Usenet joskus vuosikymmeniä sitten: ne ovat suurelle yleisölle vieraita, omanlaisia kulttuurejaan, jotka ainakin näyttävät mahdollistavan kaikenlaista outoa, pelottavaa ja laitonta.

Outo, pelottava ja laiton hyppivät laudoilta silmille siksi, että pörssiyritysten pyörittämät sosiaalisen median palvelut tekevät kaikkensa pitääkseen laudoilla mellastavat käyttäjät ja heidän tuotteensa pois silmistämme. Tai ehkä ne eivät tee kaikkeaan, mutta ainakin jonkin verran. Suurimmat sosiaalisen median palvelut työllistävät varovasti arvioiden kymmeniä tuhansia moderaattoreita ympäri maailmaa. Suurin osa näistä some-siivoojista desinfioi aikajanojamme ja viestilaatikoitamme irtopäistä, raiskauksista ja kidutuksesta jonkin meille täysin tuntemattoman palveluyrityksen kuten Cognizantin, Pro Unlimitedin, Arvaton tai Genpactin nimissä.

Some-siivoojien työ on käsittämättömän raskasta. Jatkuva väkivallan katsominen ja sen arviointi on kuluttavaa. Työtä tehdään sen vaativuuteen nähden surkealla palkalla ja vailla sellaista henkistä tukea, jota saastan seulominen inhimillisesti katsoen edellyttäisi.

Ero lautoihin ja Usenetiin on kuitenkin selvä: ainakin osa some-palveluista myöntää palvelun itsensä olevan jossain määrin vastuussa sisällöstä. Se, että vastuun viime kädessä kantavat tuntemattomat, alipalkatut ja nopeasti loppuun palavat siivoojat, lienee globaalin sananvapauden hinta.

Kirjoittaja on Yle Areenan palvelupäällikkö, joka on lopettanut kirjoittamisen Mikrobittiin kolme kertaa. @Karde

Elokuun Mikrobitti nyt kaupoissa. Testissä halvat ja hyvät älypuhelimet, Raspberry Pi 4, Netgear A6210, Honor 20 & 20 Pro, Huawei Mate 20X 5g, OnePlus 7 Pro + rakennetaan unelmien pc-koneita + tutustutaan omadataan ja e-sports-tuomarointiin. Lue lisää !