”Istukaa siihen”, ohjaa nainen. Istun valtavaan nojatuoliin. Siihen tuntuu uppoavan. Nainen ottaa nojatuolin vierestä kypärän, asettaa sen päähäni ja antaa ohjeita: ”Teidän ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin tuijottaa näyttöön. Annatte vain kuvien vaihtua silmissänne ja kuuntelette kuulokkeista tulevaa puhevirtaa. Pyrkikää olemaan mahdollisimman rento. Kaikki on ohi puolessa tunnissa.” Uppoan siis syvemmälle tuoliin ja hengitän mahdollisimman syvään, jotta rentouttaisin kehoni. ”Oikein hyvä. Aloitamme siis nyt”, nainen toteaa ja painaa nappulaa. Tunnen pientä kutittelua kallon pinnalla. Olisin kuvitellut, että aivoihini johdettu sähkövirta tuntuisi kivuliaammalta. Näyttöön välähtää kuva, jossa on iso logo: ”Kvanttifysiikan perusteet.” Oppiminen on alkanut.