”Istukaa siihen”, ohjaa nainen. Istun valtavaan nojatuoliin. Siihen tuntuu uppoavan. Nainen ottaa nojatuolin vierestä kypärän, asettaa sen päähäni ja antaa ohjeita: ”Teidän ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin tuijottaa näyttöön. Annatte vain kuvien vaihtua silmissänne ja kuuntelette kuulokkeista tulevaa puhevirtaa. Pyrkikää olemaan mahdollisimman rento. Kaikki on ohi puolessa tunnissa.” Uppoan siis syvemmälle tuoliin ja hengitän mahdollisimman syvään, jotta rentouttaisin kehoni. ”Oikein hyvä. Aloitamme siis nyt”, nainen toteaa ja painaa nappulaa. Tunnen pientä kutittelua kallon pinnalla. Olisin kuvitellut, että aivoihini johdettu sähkövirta tuntuisi kivuliaammalta. Näyttöön välähtää kuva, jossa on iso logo: ”Kvanttifysiikan perusteet.” Oppiminen on alkanut.

Sähkö kutittaa tosiaan kallonpintaa, kun testaan suomalaisen Sooman transkraniaaliseen tasavirta­stimulaatioon, tDCS, perustuvaa uutta innovaatiota, sähkömyssyä psykiatripäivillä. Olisin odottanut enemmän, jotain sellaista kuin huumorielokuvissa: että olisi kuulunut vähintään ZÄP ja käry olisi leijaillut kärähtäneestä päänahastani. Mutta kun ei. Vain pientä kutinaa ja siihenkin kuulemma tottuu ja turtuu. Suoraan sanottuna ei tunnu missään, kun otsalohkoihini johdetaan sähkövirtaa. Johtunee siitä, että sähkövirta on hyvin pientä, kaksi milliampeeria.

Sooman tDCS-myssyjen tarkoitus ei ole tuottaa pikapermanenttia vaan helpotusta ihmisoloon. Tuotetta käytetään eri tarkoituksiin, pääasiassa masennuksen ja kroonisen kivun hoitoon. Hoitotulokset ovat olleet hyviä ja menetelmästä povataankin yhtä hoitomuotoa näihin sairauksiin. Myös tinnitukseen ja migreeniin vastaavanlainen hoito voi tuoda helpotusta.

Sähköä aivoihin ei ole hoitomuotona mikään uusi juttu, vaan psykiatriassa yksi vanhimmista käytössä olevista hoitomuodoista esimerkiksi pahaan de­pressioon. Psykiatrinen sähköhoito, ECT (electroconvulsive therapy), on itse asiassa varsin tehokasta ja sitä käytetään vieläkin tapauksissa, joissa vaikkapa lääkehoidolla ei saada toivottua vastetta tai on tarve saada nopea vaste hoitoihin.

Verrattuna Sooman kaltaiseen tDCS-hoitoon ECT-hoito on kalliimpaa, ja se vaatii nukutuksen ja sairaalassa käynnin. TDCS:n myssyssä ampeerimäärät ovat pienempiä, ja sitä potilas voi käyttää jopa kotona.

Vaikeimmissa depressio-, pakko-oire- ja Parkinsonin tauti -tapauksissa on mahdollista, että sähkö annetaan suoraan aivojen hermoverkkoihin. Tällöin elektrodit viedään suoraan kallon sisälle leikkauksen avulla. Kehon ulkopuolelle jää laitteen ”kaukosäätö”, jolla säädetään virtaa. Menetelmästä käytetään nimeä syväaivostimulaatio eli Deep Brain stimulation, DBS.

Mutta voisiko sähköä käyttää muutenkin kuin sairauksien hoidossa? Olisiko siitä jotain hyötyä?

Yhdysvaltojen armeijan tutkimuskeskus DARPA on ollut kiinnostunut aiheesta. Sen tutkimuksessa apinoille johdettiin sähköä aivoihin tDCS-menetelmällä ja tutkittiin apinoiden oppimista. Sähköä saaneet apinat oppivat noin 40 prosenttia nopeammin kuin ei-sähköistetyt apinat.

Tulokset ovat houkuttelevia: myydäänkö kohta Amazonissa oppimispipoja? Tuskin, mutta aihe on ehdottomasti lisätutkimusten arvoinen. Erityisenä kiinnostusalueena lienevät tulevaisuudessa väestön ikääntymisen myötä yleistyvät muistisairaudet.

Kirjoittaja on futuristi, dippainssi ja kauppatieteen tohtori, joka innostuu erityisesti uusista teknologioista. @elinafuturist

**

Kesäkuun Bitti nyt ulkona: testissä varavirtalähteet, uudet älypuhelimet, mukana läppärien AMD vs. Intel -suoritinvertailu, jatko-opas kotiautomaation rakentamiseen, juttu verkkopelien vihamielisestä kulttuurista ja paljon muuta. Lue lisää.