He kävelivät seinän läpi, tulivat rakennuksen aulaan ja tarkastelivat aikaansaannostaan: päivänvalo siivilöityi kuvioidun kattoikkunan läpi kauniisti aulan kivilattialle. Keskellä aulaa seisoi suuri puu ruukussa. He olivat huomanneet autiossa virtuaaliaulassa, että ilmavirtaukset piirsivät keltaisia viivoja tyhjään tilaan. Pitkät viivat kertoivat ilmavirtauksien voimasta ja paljastivat, että jotain oli tehtävä, ettei tilasta tulisi vetoinen. Toinen heistä oli sen keksinyt: siirretään aulaan iso puu estämään vetoisuutta.

Ei tulevaisuudessa vaan jo nykyisyydessä kävellään digitaalisten seinien läpi, tarkastellaan lvi-suunnitelmia virtuaalisessa maailmassa, jossa virtaukset näkyvät ihmissilmälle erivärisinä viivoina. Ne paljastavat konkreettisesti suunnittelujen heikot kohdat. Ne tekevät suunnitelmat läpinäkyviksi sekä tekijöille että tarkastajille.

Lokakuussa pääsin vierailemaan Fraunhofer Institute for Industrial Engineeringissä, IAO:n uudenkarheassa Center for Virtual Engineering -rakennuksessa Stuttgartissa. Koska tässä tapauksessa suutarin lapsilla oli kengät, rakennus oli suunniteltu virtuaalisesti, instituutin omia työkaluja käyttäen.

Yksi työkaluista on Start Trekistäkin tuttu ”holokansi”, neljä virtuaaliseinää sisältävä tila, jossa projektorit heijastavat käyttäjälle tarkkaa kuvaa virtuaalisesta ympäristöstä. Käyttäjä tarvitsee erikoislasit, joissa on paikkatunnistin. Lasien ansiosta tila seuraa käyttäjää: kun käyttäjä kumartuu ja kurkistaa pöydän alle, kuvakulma muuttuu aidosti. Käyttäjä pystyi kävelemään tilassa, menemään seinien läpi ja tutkimaan vaikka ilmastointisysteemejä.

Tilaa esitellyt tohtori Stephan Wilhelm kertoi virtuaalisen suunnittelun säästäneen rutkasti euroja rakennusprosessissa, sillä suurimmat suunnittelumokat pystyttiin eliminoimaan tarkastelemalla tilaa virtuaalisesti. Esimerkki tästä olivat kattoon asennettavat sprinklerit. Ne oli suunniteltu asennettaviksi kattoon tulevien akustisten roikkuvien paneelien väliin. Virtuaalinen tarkastuskierros tilassa paljasti pian, että sprinklerien paikkaa oli vaihdettava, sillä akustiset levyt estivät niiden tehokkaan toiminnan. Digitaalisen suunnittelun ansiosta rakennuksen ala-aulassa oli myös suuri puu ruukussa, ilmavirtausten pysäyttämiseksi.

Rakennusta esiteltiin ”holokannella” myös tuleville naapureille. Nämä pystyivät tekemään kävelykierroksia tulevassa rakennuksessa ja tarkastelemaan sitä, miltä rakennus tulee näyttämään vaikka oman olohuoneen ikkunasta.

Holokannen avulla pystytään testaamaan rakennuksia ennen ensimmäisenkään tiilen muuraamista. Virtuaalimaailmassa voidaan kokeilla pelastusreittien toimivuutta, huonekalujen asettelua, ilmastointia ja viemäröintiä ja vaikka esteettömyyttä. Millainen rakennus on esimerkiksi pyörätuolissa istuvalle käyttäjälle, entä sokealle? Tulevaisuuden väestö ikääntyy, joten esteettömyys on tärkeä elementti suunnittelussa.

Amerikkalaisen kuuluisan muotoilutoimiston IDEO:n perustaja David Kelley on kommentoinut: ”Fail faster to succeed earlier.” Holokansi on yksi keino tähän. Kun mokat tehdään digitaalisesti, voidaan välttyä fyysisen rakennuksen isoilta suunnittelukatastrofeilta.

Kirjoittaja on futuristi, dippainssi ja kauppatieteen tohtori, joka innostuu erityisesti uusista teknologioista. Twitter: @elinafuturist