Paperi on viivoitettu. Kirjepaperit usein ovat. Teksti pysyy paremmin rivillä. Joskus, hän muisteli, kynällä kirjoittaminen oli tuntunut vaikealta. Aikoinaan hän oli aina kirjoittanut tietokoneella. Tuolloin sormet tanssivat näppäimillä. Teksti ilmestyi näytölle kirjain kirjaimelta. Näppäintä painamalla se saavutti silmänräpäyksessä vastaanottajan. Se oli vaivatonta, mutta ne olivat aikoja ennen. Enää kukaan ei käyttänyt tietokonetta. Nettiä ei ollut. Kännykät kuuluivat historiaan. Hänkin oli oppinut taas kirjoittamaan käsin niin, että ranne ei väsynyt. Hän aloitti, niin kuin kirje aloitetaan: 15.3.2051, Espoossa. Rakas Viljami.

Digitalisaatio on aikamme megatrendi, samoin teknologian kehitys. Aikana, jolloin jotakuinkin kaikki tieto muuntuu valtavalla vauhdilla bitti- (ja myöhemmin kubitti-) muotoon ja tietotekniikkaa on joka puolella, onko edes realistista ajatella tilannetta, jossa maailmamme ottaa jättiloikan historiaan, aikaan ennen nettiä tai älypuhelimia?

Kolumnin kirjoittaja, futuristi, sanoo, että on.

Tämä on koko tulevaisuuden tutkimuksen perusajatus: meidän on uskallettava myös pohtia tulevaisuuksia, jotka voivat tuntua mielestämme mahdottomilta, sillä mahdottomatkin tulevaisuudet voivat joskus tapahtua. Vuoden 2020 jälkeen tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä.

Mikä sitten voisi syöstä ihmiskunnan takaisin analogia-aikoihin? Itse asiassa monet pienet asiat yhdessä, mutta myös suuret globaalit villit kortit, jotka futuristin kielellä tarkoittavat nopeita, yllättäviä tapahtumia, joilla on laajat vaikutukset. Aloitetaan niistä pienistä asioista, eli digimaailman syöpäsoluista.

Mikä voisi syöstä ihmiskunnan takaisin analogia-aikoihin?

Kyberrikolliset ovat bittimaailman tuumoreita, jotka nakertavat mukavaa digielämäämme eri tavoin. Repertuaariin kuuluvat muun muassa identiteettivarkaudet, tietojen kaappaaminen ja levittäminen, haittaohjelmien viljely ja fyysisten katastrofien aiheuttaminen hakkeroitumalla systeemeihin.

Kyberrikollisten motiivina toimii usein raha. Silloin kun raha ei ole tekojen motiivina vaan mahdollistajana, tehot tuhoille ovat moninkertaiset. Tässä yhteydessä puhumme valtiollisista vaikuttajista, joille vakoilu, kybersodankäynti ja esimerkiksi ihmisten tekojen jatkuva seuraaminen (lähinnä diktatuureissa) ovat oivia tapoja käyttää digimaailmaa omiin tarkoituksiinsa.

Voisiko joskus tilanne kehittyä niin pitkälle, että kansalainen on valmis tarttumaan taas vanhaan kunnon kynään ja paperiin, kun digimaailmasta tulee liian epäluotettava? Käsi ylös, kuka pohti edes sekunnin murto-osan paperikalenterin käyttöönottoa, kun Googlen palvelut kaatuivat joulukuussa 2020?

Entä se villi kortti, yllättävä ja suurivaikutteinen tapahtuma, joka voisi lamauttaa digimaailman? Se voisi olla esimerkiksi Carringtonin tapahtuma 2.0.

Vuonna 1859 aurinko ”myrskysi” tavallista voimakkaammin ja purkausten kohteena oli maapallo. Kyseinen Carringtonin tapahtumaksi kutsuttu myrsky rikkoi aikoinaan suurimman osan aikansa sähköisistä viestintälaitteista.

Aurinkomyrskyjä tapahtuu tasaisin väliajoin, ja jo pienemmätkin purkaukset ovat aiheuttaneet sähkökatkoja maailmalla. Arvioiden mukaan Carringtonin tapahtuman kaltainen myrsky aiheuttaisi nykymaailmassa mittavat, jopa tuhansien miljardien vahingot. Se lamaannuttaisi tietokoneet, sähköverkot ja satelliitit ja sysäisi modernin maailmamme taas keskiajalle.

Älä siis vielä hylkää käsinkirjoitustaitoasi. Sillä voi olla tulevaisuudessa tarvetta.

Kirjoittaja on futuristi, dippainssi ja kauppatieteen tohtori, joka innostuu erityisesti uusista teknologioista. Twitter: @elinafuturist