Sonyn vuosittainen megatapahtuma Playstation Experience järjestetään Anaheimissa sijaitsevassa messukeskuksessa. Amerikkalaiseen tapaan kaikki on järjettömän isoa ja suurta, etenkin jonot ovat pahimmillaan samaa luokkaa kuin aivan messukeskuksen vieressä sijaitsevassa Disneylandissa. Paitsi jono sisään, myös suosituimpien pelien kokeilupisteiden jonot venähtävät helposti satojen metrien mittaisiksi.

Jenkkilän erikoisasema oli tällä kertaa huomioitu meikälläiselle annetussa mediapassissa, jenkkimediaahan Jenkkilä tietenkin edustaa…

Päivän avasi parituntinen lehdistötilaisuus. Pienenpieniä huhuja jostakin hyvin erikoisen uuden laitteen julkistuksesta kuultiin aamulla messuhallin käytävillä, mutta todellisuudessa kävijöiden silmien eteen tykitettiin vain valtava kokoelma peliuutuuksia – joukossa tosin pari todellista yllätystä. Heti kärkeen isolta screeniltä pantiin pyörimään pitkä esittelyvideo, jossa punaiseen kaapuun pukeutunut nainen hiippaili sota-alueen läpi, välillä älypuhelimeensa ohjeita saaden. Aivan trailerin viime hetkillä paljastui, että kyseessä on ladattava lisäosa Uncharted -pelisarjaan. Peli keskittyy Chloe Frazerin ja Nadine Rossin seikkailuun, joka sijoituttuu Uncharted 4:n jälkeiseen aikaan. Projekti onnistuttiin pitämään todella hyvin salassa julkistukseen asti. Chloen roolin takaa löytyvä näyttelijä Claudia Black kertoi valehdelleensa meneillään olevan projektin sisällöstä jopa omille lapsilleen, ettei tieto uudesta Uncharted-episodista vuotaisi julkisuuteen.

Tilaisuuden loppuun oli varattu toinen Naughty Dog -yllätys, nimittäin Last of Us II -traileri. Hempeää musisointia ja hyytävää K-18 -kauhukuvastoa yhdistävä video vihjaa kakkososan keskittyvän Ellien järjestämiin verisiin kostokekkereihin.
Kahden Naughty Dog -palan välissä käytiin läpi kymmenittäin uusia pelejä. Osa niistä oli pelkästään remasteroituja versioita vanhoista klassikoista. Uusintaversioita on luvassa esimerkiksi Parappa Rappar -musiikkipelistä, Neo-Geo -aikaisesta Windjammers -frisbeekisasta, futuristisesta Wipeout-kilpa-ajosta, LocoRocosta ja Pataponista, sekä japanilaista mafiahenkeä sykkivistä Yakuza 6:sta & Yakuza Kiwamista.

Näiden lisäksi vilauteltiin todellisia uutuuksia, joista osaa pääsi tänään myös kokeilemaan. Pitkiin pelisessioihin ei aikaa ollut minkään tittelin kohdalla, mutta pintaraapaisuista saatuja ensivaikutelma ensi vuoden pelihiteistä, olkaapa hyvät:

Marvel vs. Capcom: Infinite asettaa neljännen kerran Marvelin sarjakuvasankarit ja Capcomin pelihahmot vastakkain hillittömissä mättöorgioissa. Uusina ominaisuuksina tarinamoodi, sekä Marvel-sarjakuvista ja -leffoista tuttujen Ikuisuuskivien hyötykäyttö taistelijan boostaamiseen. Samalla kerrottiin pelisarjan kolmososan palaavan latauspeliksi niin kolmospleikalle kuin nelosellekin.

Let it Die on puolestaan nyt ladattavissa ilmaiseksi PlayStation 4 -konsolille. Skeittaavalla viikatemiehellä ja erittäin vähäpukeisilla naisilla markkinoitu peli osunee mukavasti kohdilleen, jos esimerkiksi Dead Rising toimii. Ajatuksia herättävää pelaamista hakeva katsonee toisaalle, vaikkapa tämän postauksen loppupuolelle.

Resident Evil 7 -kauhupelin uusin traileri on ladattavissa Playstation-kaupasta. Kokeilin demoa hetken Psvr-lasien läpi, ja vaikka hetkeä aiemmin olin katsonut vierestä ruudulta demon tapahtumat, onnistui pelikokemus silti säikäyttämään aidosti. Kannattaa kaiken varalta laittaa tenat housuun tätä pelatessa.

Testattavana oli myös joukko muita tulossa olevia Psvr-pelejä. Futuristinen avaruusammuskelupeli Starblood Arena pisti pyörittämään alusta ja päätä niin tolkutonta vauhtia, että elämäni ensimmäinen vr-pahoinvointikohtaus oli tosiasia.

Jo E3-tapahtumassa esitelty Psychonauts in the Rhombus of Ruin onneksi rauhoitti aivoja, kokeilupätkässä hahmo pystyi vaan istumaan paikallaan. Liikkuminen hoitui siirtämällä mieli telepaattisesti jonkun toisen pelihahmon aivoihin. Eräs pelin kehittäjistä kertoi saavansa vr-huimausta todella helposti, ja halusi luoda vr-kokemuksen, jossa kellekään ei tulisi paha olo.

Gran Turismo Sport -demoa varten paikalle oli rakennettu kilpa-auton runko, johon pelaamista varten piti ahtautua. Gran Turismon kokeilu osoitti miten valtavaa vauhtia vr-pelipuolella sisällöt kehittyvät. Psvr-julkaisupeli Driveclub VR jätti grafiikan osalta paljon toivomisen varaa. Gran Turismo päivittää virtuaalikilpa-ajamisen grafiikat kerralla täysin uuteen nättiysluokkaan, eikä Driveclubissa silmiin käyvää reunojen sahalaitaisuutta huomannut laisinkaan.

Yksi kokeiltavista autoista oli avoauto, mutta erikoista kyllä, pään työntäminen ulos autosta veti kuvaruudun samantien kokonaan mustaksi. Kazunori Yamauchi tarinoi uudesta Gran Turismosta Jenkkilälle pitkät pätkät. Peliä varten kehitettiin mm. täysin uusi kamera yhdessä Sonyn kanssa, jotta autojen värimaailma saatiin mahdollisimman tarkasti talteen. Peli tukeekin BT.2020-väriavaruutta, jota toistavia laitteita ei vielä ole edes saatavilla, eikä yhtä laajaa värimaailmaa tarjoavaa kuvaa löydy vielä edes hdr-tekniikalla toteutetuista Hollywood-elokuvista.

Virtuaalitodellisuuspotin räjäytti kuitenkin Dino Frontier. Peli on kuin mielipuolinen yhdistelmä Westworld-sarjaa, Jurassic Parkia, tosiaikanaksuttelua ja lautapeliä. Tehosekoittimeen lykätty tulos on enemmän kuin osiensa summa, kyseessä on nimittäin todellinen elämys isolla O:olla. Virtuaalisen pelimaailman zoomailu ja siirtely tuntui välittömästi täysin luontevalta, ja pelihahmojen heitteleminen puunhakkaajaksi tai metsästäjäksi oli välittömästi miljoona kertaa hiirellä naksuttelua konkreettisempaa, kun se tapahtui pikku-ukkoja omin käsin pelilaudalta noukkien. Hieroin itse alkuperäistä Warcraftia ysärillä niin kauan, että oikean käden alle ilmestyi valtava punainen rakkula sen hinkkaamisesta pöytään – en kuitenkaan lannistunut, vaan kannattelin oikeaa kättä vasurilla peliä jatkaakseni. Dino Frontierin pelaamisessa oli jotain samaa totaalisen koukuttavaa aivan ensi hetkistä alkaen.
Nostetaan lopuksi esille vielä kolme perinteisempää peliä. Suomalaisen Housemarquen yhteistyönä Eugene Jarvisin kanssa luoma Nex Machina kulkee teemallisesti klassisia ”Tapan kaikki”-mättöpelien polkuja. Paikalla ollut Housemarquen Mikael Haveri kertoi pelimaailman luomiseen käytettävän täysin uniikkia teknologiaa, jonka ansiosta koko maisema tuntuu elävän ja hengittävän joka pikselillään jatkuvasti. Vaikka peli on periaatteiltaan yksinkertainen, vetää se graafisella karkilla kaiken tehon irti pleikkarista – ja sen todellakin huomaa. Kaltaiselleni ”kiikarikivääri haltuun ja puskaan kyttäämään”-pelaajalle Nex Machina osoittautui hieman liian haasteelliseksi, mutta genren osaajat tuntuivat nauttivan suomalaisteoksesta suunnattomasti uusia pelikierroksia loputtamasti anellen.

Japanilaisruotsalaisen yhteistyön tuloksena on puolestaan syntynyt Vane. Hyvin keskeneräistä peliä pääsi kokeilemaan mediahuoneessa, ja kaikessa sekavuudessaan se onnistui tekemään vaikutuksen. Hakematta mieleen tuli muutaman vuoden takainen taidehitti Journey, johon on mausteeksi lisätty hieman alkuperäistä Prince of Persiaa. Pelin erikoista maailmaa ja taustaa ei kuulemma tulla avaamaan etukäteen pelaajalle mitenkään, ja itse pelissäkin tarina avautuu symbolien ja tapahtumien kautta, ei teksteillä, puheilla tai selittävillä videoklipeillä. Floppiriski on suuri, etenkin mikäli lukuisia bugeja ei saada korjattua ennen julkaisua. Toiseen suuntaan taas kyseessä voi olla onnistuessaan täysin ainutlaatuinen pelikokemus.

Loppuun vielä pieni varoituksen sana amerikkalaisia kulinaristisia nautintoja etsiville. Roscoe’s Waffle & Chicken House tuntuu olevan äärimmäisen suosittu ravintola. En kyllä keksi miksi, sillä paikan kana-annos oli yksinkertaisesti huonoin Yhdysvalloissa koskaan syömäni ateria. Liekö kokilla mennyt tapettiliisteripussi ja perunamuusipussi sekaisin keittiössä, tiedä häntä. Välttäkää kuitenkin paikkaa, jos tännepäin joskus eksytte.

Huomenna Jenkkilä perehtyy PSX-tapahtuman indiepuolen tarjontaan, ja tarjoaa pienenpienen jouluyllätyksen!