Kun digikamerat rynnivät kuluttajamarkkinoille noin 15 vuotta sitten, kuvanlaatu herätti keskustelua. Digikameralla on tietenkin lukuisia ilmiselviä etuja, mutta kuvan tarkkuus ei ollut yksi niistä.

Filmille nimittäin mahtuu kuvapisteitä huomattavan paljon. Tavallisen 24 × 36 millimetrin filmin arvioitiin vastaavan noin 6–20 megapikselin digikuvaa alhaisilla herkkyysarvoilla (ISO 100).

Jos filmiruutu on riittävän iso – ja kamerassa ison filmin vaatima laatulinssi – nykyisetkään digikamerat eivät pärjää filmille. Tätä havainnollistaa valokuvaussivusto Petapixel tuoreessa vertailussaan.

Testin kirjoittaja, ammattivalokuvaaja Tim Parkin käytti digikamerana tanskalaisen ammattilaiskameroita valmistavan Phase Onen uudehkoa 150 megapikselin IQ4:ää. Vertailussa oli mukana myös aiempia kuvia saman valmistajan 80 megapikselin mallista.

Filmillä oli puolestaan kokoa ”vaatimattomat” 8 × 10 tuumaa eli noin 20 × 30 senttimetriä. Parkinin mukaan IQ4 suoriutui erinomaisesti, mutta jättiläisfilmi oli tarkkuudeltaan silti selvästi parempi kuin 150 megapikselin digikamera.

Eron voi itse kukin havaita esimerkkikuvien suurennoksista. Parkin arvioikin, että 20 × 30 sentin filmi vastaa noin 300–600 megapikselin digikuvaa.

Edelliseen lausuntoon jää kuitenkin tiettyjä muttia. Ensiksikin useimmat vertailun suurennokset otettiin läheltä kuva-alan keskustaa. Tämä saattaa vääristää kilpaa digikameran vahingoksi, sillä harvat linssit kykenevät piirtämään kovin tarkkaa kuvaa valtavan filmiruudun reunoille.

Toiseksi, osa valokuvauksen asiantuntijoista on väittänyt päinvastaista Petapixelin tuloksiin nähden. Johtuuko eroavaisuus esimerkiksi erilaisesta filmistä, kehnommasta linssistä vai edellä mainitusta seikasta, jää arvailtavaksi, sillä Parkin ei spekuloi sillä.

Kuten Parkin huomauttaa lopuksi, digikameran ja 10-tuumaisen filmin järjestyksestä käytettävyyden suhteen ei ole kuitenkaan minkäänlaista epäselvyyttä.