Testasimme keskihintaiset, alle 500 euron puhelimet. Lue testi.

**

Edullisempia puhelimia testatessa eniten kismittävät niiden ”huikeat” kolmi- tai nelikamerat. Todellisuudessa kameroista tulee käytettyä vain yhtä tai kahta. Lukumäärän sijaan valmistajat saisivat keskittyä laatuun ja oikeasti käytettäviin kameroihin.

Alkuajan tuplakamera tarkoitti käytännössä aina laajakulmaa ja telekameraa. Nykyään telekamerat ovat korvautuneet ultralaajakameroilla ja muut kamerat ovat milloin mitäkin.

Neljän kameran edullinen puhelin sisältää useimmiten heikolla tarkkuudella varustetun makrokameran sekä syvyys- tai tof- eli time-of-flight-kameran. Joissain malleissa syvyyskameran sijaan voi olla vielä ”tarpeellisempi” parin megapikselin mustavalkokamera.

Vain Sonyssa ja Xiaomissa on aidosti kolme käyttökelpoista kameraa: ultralaaja, laaja ja tele. Myös Applen rehellinen yhden kameran varustus on käyttäjälle selkeä – siinä saa mitä tilaa.

Muissa testipuhelimissa panostetaan tarkkaan laajakulmaiseen pääkameraan ja lähes unohdetaan muut. Ultralaajakulmakameran tarkkuus on merkittävästi 64-megapikselistä pääkameraa heikompi: 5–16 megapikseliä. Telekamera korvataan rajaamalla pääkameran kuvaa.

Viiden megapikselin makrokameralle on vaikea keksiä aktiivista tarvetta. Kun pääkameran tarkkuus on 64 megapikseliä, ei makrokameran tarkkuus yksinkertaisesti pärjää sille ja sen laatu on muutenkin surkea. Muutaman sentin päästä otetut kuvat eivät ole muutenkaan tavallisen kuvaajan arkipäivää.

Syvyys- ja tof-kameroiden tarpeellisuus on vielä makrokameraa mystisempi. Ne on tarkoitettu muotokuvien tausta­kuvien pehmennykseen. Todellisuudessa yhdelläkin kameralla saadaan nykyisen tekoälyn avulla tausta pehmennettyä ilman tarvetta lisäkameroille.

Toivoisinkin puhelinvalmistajien muokkaavan ominaisuuslistaansa kamerarivien osalta. Kameroiden lukumäärän sijaan pitäisi ilmoittaa, kuinka moni niistä on aitoja eri polttovälin kameroita ja pinota muut kamerat ominaisuuksiin selkeyden vuoksi.