Interface 2037 ready for inquiry.

”Request clarification on science inability to neutralize alienpyydän selvitystä, miksei tiede pysty tappamaan muukalaista”, luutnantti Ripley naputtelee Äidiksi kutsutulle avaruusaluksen keskustietokoneelle.

Tietokoneen näppäimet piippailevat painettaessa. Komentokeskuksen seinät ovat täynnä vilkkuvia valoja, koska vilkkuvat valot = tietotekniikka.

”Unable to clarify – selvitys ei onnistu”, Äiti vastaa vihreätä hohkavassa monitorissa.

Eipä ollut tekoälystä apua alienin tuhoamisessa.

RIDLEY SCOTTIN ohjaamasta ensimmäisestä Alien-elokuvasta tulee 25. toukokuuta kuluneeksi 40 vuotta. Lähestyvän vuosipäivän kunniaksi katsoin elokuvan pitkästä aikaa uudelleen. Elokuva on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, mutta Alienin Nostromo-aluksen tietotekniikka on päässyt pahasti vanhentumaan.

Vuonna 1979 ilmestynyt elokuva pitää yhä klaustrofobisessa otteessaan. Sveitsiläisen kuvataiteilijan H. R. Gi­gerin suunnittelemat alienhahmot ja muukalaisten avaruusaluksen sisäinen maailma tuntuvat edelleen häijyiltä ja henkeäsalpaavilta. Syynä on paitsi Gigerin nerous suunnittelijana myös se, ettei alienia näytetä kokonaan. Tämä on näppärä keino välttää erikoistehosteiden vanheneminen. Samalla katsojan mielikuvitus täyttää aukkopaikat.

Yllätyksellisyyttä ja kauhuefektiä lisää se, että alienilla on useita olomuotoja, eikä elokuvaa ensimmäistä kertaa katsova voi tietää, mistä otus seuraavan kerran ponnahtaa silmille. Giger loi Alienille muun muassa kuuluisat facehugger- ja chestburster-hahmot, jotka ovat jopa viheliäisempiä kuin täysikasvuinen, yli kaksimetrinen alien.

Facehugger-nimi tulee siitä, että munasta kuoriutunut loiseläjä ponnahtaa salamannopeasti kiinni ihmisuhrinsa kasvoihin. Eliön sormien kaltaisia tarttumaelimiä ei kannata yrittää katkoa, sillä niistä roiskuva happo syöpyy läpi metallistakin. Chestbursterin verinen ulostulo yhden miehistön jäsenen rintakehästä on edelleen yksi elokuvahisto­rian karmeimpia kohtauksia.

MIKÄHÄN SIINÄ sitten on, että elokuvantekijät pystyvät visioimaan tulevaisuuteen mitä vieraampia eliömuotoja, mutta atk:ssa mielikuvitus ei lennä kovin pitkälle?

Nostromo-alus ja sen sisätilat muistuttavat samoihin aikoihin kuvattua tv-sarjaa Battlestar Galactica. Tietotekniikka esitetään hurjana määränä mekaanisia nappuloita, välkehtiviä valoja ja vihreitä näyttöjä, joissa nykii alkeellista tutkagrafiikkaa. Keskustietokoneen käyttöliittymä on tekstipohjainen, eikä se ota vastaan suullisia komentoja tai kysymyksiä. Näppäimistö on mallia 70-luvun lopun pc.

Neljäkymmentä vuotta sitten tulevaisuuden tietokone ymmärrettiin scifi-fantasioissa usein laitteena, jolle voi esittää mitä tahansa vapaamuotoisia kysymyksiä. Oma Commodore 64:ni tuotti tällaisiin kyselyihin vastaukseksi Syntax Errorin, eikä Nostromon Äiti suoriutunut yhtään sen paremmin.

Toisaalta tämä ennustus tietotekniikasta ei mennyt pahasti pieleen, sillä juuri noinhan esimerkiksi Googlen hakukone nykyisin toimii: hakukenttään kirjoitetaan vaikkapa ”minne mennä tänään?” – ja kone tuottaa vastaukseksi liudan tapahtumia samalle illalle.

Kirjoittaja on koneita ja nappuloita rakastava viestinnän asiantuntija. Twitter: @PasiKivioja

Toukokuun Mikrobitti ilmestyi 16.5. – Testeissä muun muassa jättinäytöt, uusimmat läppärit, Samsung Galaxy S10e, mini-pc:t + mukana suuri Windows-opas ja seitsemän pointtia kotiverkkoon. Lue lisää.