Nyt se on laskettu: suomalaisissa tietokonelehdissä julkaistiin vuosina 1978–1990 noin 1 300 ohjelmalistausta, joita lukijat naputtelivat kärsivällisesti lehdistä kotimikroilleen. Vaivannäön jälkeen oli karvas pettymys, jos ohjelma ei toiminutkaan.

Lähes puolet näistä listauksista oli Mikrobitin julkaisemia. Tätä voi pitää merkittävänä kulttuuritekona.

Lukumäärä perustuu Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkijoiden Jaakko Suomisen ja Tero Pasasen tutkimukseen, jonka pohjalta tehty artikkeli suomalaisissa tietokonelehdissä julkaistuista peliohjelmalistauksista ilmestyi vastikään Pelitutkimuksen vuosikirjassa.

Tutkijoiden aineistossa on mukana valtaosa kaikista suomalaisissa lehdissä julkaistuista ohjelmalistauksista. Tee-se-itse-ohjelmoinnin kulta-aikana ohjelmalistauksia julkaisivat Mikro­bitin lisäksi muun muassa C-lehti, Poke & Peek, Prosessori ja Tekniikan Maailma. Artikkelissaan tutkijat keskittyvät erityisesti pelilistauksiin.

Vain yhden peli­listauksen tekijä oli nainen, muut 391 miehiä.

Suomisen ja Pasasen mukaan ensimmäiset pelilistaukset olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hirsipuupelin ja erilaisten lauta- ja korttipelien tietokoneversioita. Poikkeukset olivat avaruus-, urheilu- ja ammuntapelejä.

Vaikutteita otettiin myös kolikkopeleistä. Esimerkiksi Pac-Man julkaistiin hallipeliversiona vuonna 1980. Muutaman vuoden kuluttua pelilistauksissa kukkivat erilaiset labyrintti-, sokkelo- ja ahmimispelit, jotka muistuttivat esikuvaansa.

Tutkijoiden analyysin mukaan eniten julkaistiin erilaisia lottonumerogeneraattoreita. Myös biorytmiohjelmat olivat suosittuja.

Ohjelmalistausten tekijöistä ei kerrottu yleensä muuta kuin nimi. Monille varmasti riitti houkuttimeksi oman ohjelman ja nimen saaminen lehteen sekä pieni korvaus.

Suuri osa listauksia laatineista oli tavallisia peli- ja tietokoneharrastajia. Osa heistä tuli myöhemmin tunnetuksi kaupallisista pelijulkaisuistaan.

Ei yllätä suuresti se, että tutkijoiden aineistossa vain yhden pelilistauksen tekijä oli nainen ja muut 391 tekijää miehiä.

Pelilistauksia julkaistiin, koska tuohon aikaan kaupallisia ohjelmistoja ei ollut vielä runsaasti saatavilla kaikille konemalleille, ja itse tekeminen oli iso osa kotitietokoneiden viehätystä.

Listaukset olivat lehdille edullista sisältöä ja lukijoille hyödyksi kehittäessään heidän ohjelmointitaitojaan. Lehdet ylläpitivät harrastajayhteisöllisyyttä. Samalla syntyi harvinaislaatuinen vuorovaikutussuhde lehtien ja niiden lukijoiden välillä.

Reilun vuosikymmenen kestänyt vaihe hiipui 1980-luvun loppupuolella. Kaupallinen tarjonta lisääntyi, ohjelmat monimutkaistuivat, ja Mikrobittikin siirtyi jakamaan ohjelmia Huvi ja hyöty -rompuilla. Niiden tarpeen söi lopulta internet 2000-luvun puolella.

Olen tainnut aiemminkin kertoa, että väsäsin Basicilla Commodore 128:lle piirto-ohjelman 1980-luvun lopussa. Myönnän, että ohjelma saattoi toimia kankeasti ja olla buginen, mutta lähetin sen silti ylpeänä Mikrobitille julkaistavaksi.

Vielä sitä ei ole julkaistu, mutta lapsen innolla odotan jokaista uutta numeroa – jokohan nyt?

Kirjoittaja on koneita ja nappuloita rakastava viestinnän asiantuntija. Twitter: @PasiKivioja