En ole käyttänyt rannekelloa vuosiin, mutta nyt ei tarvitse enää päätellä ajan rientämistä auringon ja kuun liikkeistä. Hankin nimittäin keväällä ensimmäisen aktiivisuusrannekkeeni, jossa on myös kello.

Kello lieneekin laitteen tarkin sensori, sillä muista sensoreista minulla on omat epäilykseni. Ranneke esimerkiksi tunnisti oma-aloitteisesti liikunnaksi kolmen tunnin ähkimiseni lapion varressa. ”Kaksikymmentä minuuttia kevyttä kävelyä”, kuului tekoälyn arvio.

Entä mistä se muka tietää, milloin olen yön aikana rem-unessa tai syvässä unessa? Rannekkeessa on optinen sykemittari, joka heijastaa led-valoa ranteeseeni ja päättelee takaisin heijastuvan valon määrästä sydämensykkeeni. Esimerkiksi syvässä unessa ihmisen pulssi laskee matalimmilleen.

Jo yksi saunaolut näkyy heikentyvänä unenlaatuna.

Lisäksi liiketunnistin eli accelero­meter havainnoi unenaikaisia liikkeitäni. Rem-unessa ihminen uneksii eniten ja tekee paljon lyhytkestoisia liikahduksia. Näillä parametreillä laite tunnistaa kyllä melko hyvin unen alku- ja loppuajankohdan, mutta kaikki siltä väliltä on ennemminkin mystiikkaa.

Ainoa varma tapa mitata unen aikaisia tapahtumia on seurata jatkuvasti aivojen sähköistä toimintaa, mutta se ei onnistu kotikonstein.

Unitutkija Markku Partinen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa (3.8.), että Yhdysvalloissa myydään aivosähkömittareita myös kotikäyttöön, mutta niiden kalibrointi on hankalaa. Kyse on hyvin pienistä jännite-eroista.

Kolmen kuukauden käytön jälkeen olen kuitenkin epätarkkuuksista huolimatta addiktoitunut aktiivisuusrannekkeen analytiikkaan. Älypuhelimen sovellus piirtää unen lisäksi käyriä treeneistä, sykkeestä, ravinnosta ja kehon mitoista.

Aktiivisuusranneke on nimensä veroinen: laite patistelee liikkeelle ja motivoi päivittäiseen aktiivisuuteen. Liikun nyt viikossa kolme neljä kertaa enemmän kuin aiemmin.

Myös yöunen laatu on parantunut, vaikka suhtaudunkin mittaustuloksiin hieman skeptisesti. Alkoholinkulutus on romahtanut minimiin, sillä jo yksi saunaolut näkyy heikentyvänä unenlaatuna – syke ei laske riittävän alas eikä keho palaudu.

It-alalla työskennellyt kaverini kommentoi rannekeintoiluani nihkeästi. Hän muistutti, että terveystietojeni luovuttamiseen liittyy tietoturvariskejä. Pahimmassa tapauksessa minulta evätään vakuutus, jos vakuutusyhtiö pääsee joskus tulevaisuudessa tietoihin käsiksi.

En jaa tietojani esimerkiksi käyttäjien virtuaalisissa verkostoissa, mutta vakuutusyhtiö saa tarkat terveystietoni jo nyt hakiessani terveys- tai henki­vakuutusta. En nytkään saa vakuutusta, jos riskit ovat liian suuret.

Kyberkiristäjien kohteeksi joutuneen älykellovalmistaja Garminin tapaus on varoittava esimerkki siitä, miten älylaitteiden käyttäjät jäävät hetkessä tyhjän päälle, jos yhteys omaan tallennettuun dataan katkeaa. Kuka edes tietää, mitä Garminin käyttäjätiedoille olisi voinut tapahtua?

Garminin kriisiviestintä ainakin epäonnistui pahoin. Yhtiö pysyi mykkänä kriittisten päivien ajan.

Kirjoittaja on koneita ja nappuloita rakastava viestinnän asiantuntija. @PasiKivioja

**

Syyskuun Mikrobitti nyt luettavissa! Testissä edulliset 5g-puhelimet, usb-c-telakat, Samsung Galaxy Note20, Raspberry Pi -projekti...