Kehitysalustaa valitessa on hyvä kiinnittää huomioita siihen, millaiseen ympäristöön laite on tulossa. Onko se menossa esimerkiksi tehtaaseen tilaan, jossa on saatavilla verkkovirtaa ja verkkoyhteys?

Vai onko laite menossa ulkokäyttöön paikkaan, jossa verkkovirtaa ei ole ja laitetta on pidettävä akun varassa?

Mikrobitti testasi hiljattain korttitietokoneet ja mikrokontrollerit.

Verkkovirran puute on hyvä ottaa huomioon heti alusta alkaen. Tällöin ei kannata lähteä rakentamaan prototyyppiä virtasyöpön mikrotietokoneen ympärille, sillä todellisessa käyttöympäristössä ratkaisu ei välttämättä enää toimi, koska akku kuluu loppuun muutamassa tunnissa.

Verkkoyhteyden saatavuus on toinen tekijä, joka määrittää, onko laite käytettävissä halutussa ympäristössä. Langaton tai langallinen verkkoyhteys on todennäköisesti saatavilla esimerkiksi tehdasympäristössä, jolloin laitteen ei tarvitse tukea muita verkkoja.

Verkkovirran ja verkkoyhteyksien ohella myös liitäntöjen määrä ja monipuolisuus vaikuttavat laitteen valintaan. Kosketusnäyttöä on melko hankala liittää mikrokontrolleriin, kun taas korttitietokoneeseen sellaisen saa kiinni helposti.

Korttitietokoneita voi ohjelmoida monella erilaisella ohjelmointikielellä, sillä ne pyörittävät usein kokonaista Linux-pohjaista käyttöjärjestelmää. Mikrokontrollereissa ohjelmointikielten tuki rajoittuu useimmiten yhteen kieleen.

Helppouden kannalta voi olla siis parasta valita kehitysalustaksi korttitietokone, jolloin pääsee ohjelmoimaan laitetta heti valitsemallaan tutulla ohjelmointikielellä.