Kesän lopulla tein radikaalin ratkaisun: luovuin autostani ja siirryin muodikkaasti MaaS- eli Mobility as a Service -palvelun asiakkaaksi. Ajattelin vapautuvani kaikesta liikkumiseen liittyvästä stressistä, mutta ei siinä ihan niin käynyt.

MaaS eli liikkuminen palveluna on ­nykyaikainen tapa liikkua. Vain juntti pitää autoaan seisomassa lämpimässä tallissa, kun vaihtoehtona on naputtaa puhelimeen osoite, johon menee ja sovellus kertoo, millä vehkeillä sinne pääsee. Matka taittuu julkisilla, taksilla tai vuokra-autolla. Tai vaikkapa yhteiskäyttöautolla.

MaaS on ajatuksena mahtava. Luonto kiittää, kun autoja on vähemmän ja käyttäjältä katoaa peltilaatikon omistamiseen liittyvä stressi kuten vakuutukset, renkaanvaihdot, huollot ja korjaukset ja naurettavan vauhdikas arvon romahtaminen, mikä iskee kaikkiin vähänkään uudempiin menopeleihin.

Ajaisin taksilla päivät ja yöt, vuokra-auto olisi alla aina kun haluaisin.

Kun myin siis pösöni eli perheen kesken Leijonakuninkaan, tein laskelmia kuinka paljon kulutin autoiluun. Tajusin, että minulla oli varaa ottaa suomalaisesta Whim-palvelusta se kaikkein ökyin pläni, eli Unlimited hintaan 499 € kuussa. Verkko­sivuilla kerrottiin palvelun sisältävän kaiken tämän: rajaton julkinen liikenne, kaupunkipyörät, taksit sekä vuokra-autot.

Eipä mahtavaa! Ajaisin taksilla päivät ja yöt, vuokra-auto olisi alla aina kun haluaisin ja kuukausikorttikin sisältyi hintaan. Jos pyöräillä tekisi mieli, nappaisin alleni Alepa-mankelin. Kaverini, jotka olivat jo asiakkaina, kertoivat, että kyllä, vuokra-auton voi ottaa vaikka koko kuukaudeksi ja takseilla todellakin saa ajella aivan niin paljon kuin huvittaa.

Ensimmäinen takapakki iski, kun sain kuulla, että se on joko tai: takseilla ei saa ajaa, jos on vuokraus käynnissä. Tieto tästä ilmestyi kohta nettiin ja ökyplänin arvo aleni, vaikka Whimin applikaatio ei vuokrauksen aikaista taksisuhailua estänytkään.

Entäpä se autoon liittyvä stressi? Sekään ei hävinnyt. Joka kerta kun haen vuokra-auton, syynään naarmut ja sitoudun 500 euron omavastuuseen. Pidän autoa vain silloin kun tarvitsen, sillä olisi MaaS-ajattelun vastaista seisottaa mitään menopeliä tyhjänpanttina kadunvarressa. Eikä saisi taksia alle.

”Mopoauto!”, totesivat poikani, kun näkivät Whimin kautta vuokratun Yariksen. Tajusin, että viisi hunttia on aika kova hinta mopoauton liisarista. Mutta käytiin me kesällä uimassa taksilla. Ja Prismassa.

Myös taksisovellus bugittaa ­aika-ajoin. Huomaan katsovani liisareita netistä, mutta pysyn asiakkaana ainakin vielä kuluvan kuukauden. Ja toivon, että kohta keksitään juuri minun tarpeitani vastaava MaaS-paketti.

Kirjoittaja on sarjayrittäjä ja Hupparihörhö-startupin perustaja.