Antti Mannermaa

Maisemakonttorit ovat siinä ­mielessä jänniä, ettei niistä kukaan pidä ja lukemattomat tutkimukset osoittavat, että ihmisten tuottavuus ja ­viihtyvyys vähenee, jos töitään ei saa tehdä rauhassa.

Avokonttorit ja erityisesti puheäänet vähentävät tyytyväisyyttä työympäristöön. Ne altistavat stressioireille ja virheille sekä kasvattavat työn kuormittavuutta. Kaikkein kauhein vitsaus on uusin trendi, jossa joutuu olemaan maisemakonttorissa ja oma työpistekin on kielletty.

Silti rakentajat ja tilasuunnittelijat tekevät pelkästään isoja tiloja, joissa hölistään ja niskapokia eli näyttöä olan yli kurkkivia riittää. Miksi?

Meidänkin firmamme toimii maisemakonttorissa. Olemme kaikki onnellisesti yhden pöydän äärellä. Tämä on johtanut siihen, että teknologia­johtajamme koodaa vaativimmat asiat kotona ja kieltäytyy lähtemästä kanssamme lounaalle. Sosiaalisuus ei useinkaan sovi atk-alalle.

Olen aivan toivoton hölöttäjä, hysteerinen papukaija. Saan viisi ideaa minuutissa ja joka juttu on möykättävä maailmalle. Heti. Kuvittelen jokaisen ”oivallukseni” olevan niin hieno, että ihmiset haluavat kuulla ne. Olen väärässä. Häpeän hölöttämistäni.

Kun itse yritän keskittyä, laitan korviini vastamelunapit ja alan äreäksi. En reagoi mihinkään. Hetken mökötettyäni lämmin keskittymisen tunne leviää aivoihini, aika katoaa ja alan tuottavaksi. Naputan jalkaa musiikin tahtiin – ja häiritsen muita – ja hakkaan konetta kuin se olisi tehnyt jotain tuhmaa.

Keskittymisen tunne, jota jotkut kutsuvat flow-tilaksi, on ihana. Sen saavuttaa helposti tietokoneella puuhaillessa, eivätkä tietokoneet kaipaa käyttäjänsä lisäksi muita ihmisiä. On mahtavan tuntuista, kun näytöllä pyörii haasteita, oli sitten kysymys koodaamisesta, presentaation väsäämisestä tai vaikkapa pelaamisesta.

Parhaiten atk:n epäsosialisoiva vaikutus näkyy lapsissa. Esimerkiksi omat poikani saavat kohtuuttomat raivarit, jos heidän peli- tai YouTube-sessionsa keskeyttää varoittamatta. Me aikuiset olemme samanlaisia, vaikkemme näytä sitä. Kun joku törppö rikkoo flow-tilan, emme karju kuin apinat, vaan raivo työtovereitamme kohtaan kasautuu sisällämme ja yritämme hymyillä, vaik­ka odotamme papukaijan häipyvän mahdollisimman pikaisesti, mahdollisimman kauas.

Siksi olenkin päättänyt: seuraavaan konttoriimme tulee jokaiselle oma huone. Ja ovien pieleen liikenne­va­lot. Kommunikaatio hoidetaan pää­asiassa Slackissa tai post-it-lapuilla. Jokainen tila missä tehdään hommia on hiljainen. Kellarista löytyy hölötyshuone.

Kirjoittaja on sarjayrittäjä ja Hupparihörhö-startupin perustaja.