Resident Evil 2 viskaa pelaajan suoraan syvään päähän. Tuntemattomasta syystä kuolleet nousevat kerta toisensa jälkeen pystyyn, janoamaan elävien lihaa. Se riittää kehykseksi mainiosti: juoni on lopulta sivuseikka, eikä peli sitä paitsi edes yritä avata sitä mitenkään selkeästi.

Resident Evil 2 onnistuu olemaan aidosti pelottava, ja siitä suurin kiitos kuuluu resurssien vähyydelle ja jatkuvalle klaustrofobialle. Ammuksia on aina liian vähän, sankarit eivät kestä rankaisua kovinkaan rankasti, zombeja on aina enemmän kuin toivoisi ja käytävät piinallisen ahtaita. Tämän vuoksi Resident Evil 2 on peli, jossa yksittäisenkin raadon näkeminen aiheuttaa aina suloista pakokauhua.

Soppa sakenee sillä, että RE2:n zombit eivät ole mitään tusinakauraa vaan pelottavia, varottavia ja todella vaarallisia vastustajia. Kalmoja pitää pyssyttää useampi laukaus naamariin ennen kuin ne ottavat lukua, kömpiäkseen kohta takaisin ylös. Vain aivan liian harvakseltaan ne suostuvat rauhoittumaan pysyvästi.

Pysähtyminen ja taisteleminen tietää siis joko resurssien turhaa haaskaamista tai kuolemaa – mutta jos ei taistele, ei myöskään löydä kätköjä tai hyödyllisiä varusteita. Raahustajien runtelemisesta ei useimmiten ole myöskään mitään suoraa hyötyä, joten Resident Evil 2:ssa onkin paras taktiikka tapella vain, jos vaihtoehtoja ei ole.

Pelitilanteen voi myös tallentaa harvakseltaan, joten kuolema pelottaa jo siksikin.

Edessä onkin runsaasti tilanteita, missä pelaaja pakenee kapeita kenttiä henkensä hädässä, telkeää oven perässään ja tietää, että kohta se ovi antaa periksi ja sitten ollaan taas kusessa.

Nättiä ja toimivaa

Uudistusten saralla Capcom ei ole mennyt siitä mistä aita on matalin, eli se ei ole yksinkertaisesti pinnoittanut vanhoja rakenteita uudelleen. Resident Evil 2 on tehty käytännössä kokonaan uusiksi Resident Evil 7:n pelimoottorin avulla. Uudistuksista vähäpätöisin mutta silmiinpistävin on grafiikka, joka on nättiä kuin mikä.

Pelin kannalta se tärkein eli ohjailtavuus on sen sijaan uudistettu aivan täysin. Tämä onkin ollut käytännössä täysin pakollista, alkuperäisessä kun ohjailtavuus on kuolonkankeaa. Poissa on lukitut kamerakulmat sekä kontrollit joilla hahmo kääntyy ja kävelee kuin panssarivaunua ohjaisi. Tilalla on sulava pujahtelu, nopeat pyörähdykset ja ennen kaikkea perässä seuraava kamera.

Uudistusten ansiosta pelaaja ei turhaudu pelin vaikeuteen, vaan ympäristön tutkiminen ja ennen kaikkea ripeä hahmottaminen pelastaa sankarin monesta vaarasta.

On myös mukavaa, että kartta päivittyy löydetyillä palasilla, ja se myös kertoo jos jossakin on esine vielä löytämättä.

Kömpelö tavaranhallintajärjestelmä on kuitenkin edelleen mukana, mikä pännii vieläkin. Taskut ovat pienet, sen ymmärrän, mutta miksi ihmeessä se on näin tökeröä? Esimerkiksi yhtä esinettä ei voi korvata toisella, vaan ensin on tehtävä tilaa. On avattava valikko, valittava esine, valittava pudottaminen, vahvistettava pudottaminen, suljettava valikko, poimittava uusi esine ja sijoitettava se haluttuun lokeroon. Argh.

Ajan hammas on jäytänyt Ressua pahimmin ehkä pelin ongelmanratkaisukohdissa: teipattua kaappia ei esimerkiksi saa auki koska teippien ratkomiseen käy vain ja ainoastaan puukko, ja mystisten medaljonkien kerääminen salaoven avaamiseksi keskellä modernia poliisiasemaa on vain pöljää.

On myös hämmentävää, että kahden päähenkilön, heti alussa erilleen joutuvan Leonin ja Clairen tarinat ovat pitkälti samat, ainakin ennen kuin pelin läpäisee kerran. Vasta läpipeluun jälkeen avautuu vaihtoehtoinen tarinatila, jossa pelin kulun näkee myös toisen hahmon vinkkelistä.

Ei heikkohermoisille. Oikeasti.

Resident Evil 2 on malliesimerkki siitä miten uusintaversio pitäisi tehdä. Capcomin klassikko on viihdyttävä, näyttävä, kaunis, ahdistava ja ennen kaikkea pelottava. On helppo uppoutua sen uumeniin ja yrittää epätoivoisesti selvitä vielä pätkä eteenpäin. Peliluola suosittelee huoneen pimentämistä sekä hyviä pelikuulokkeita.

On kuitenkin syytä varoittaa, että pelon lisäksi RE2 sisältää runsaat määrät todella graafista väkivaltaa. Hurmetta lentää etenkin välianimaatioissa reippaat määrät, sillä peli esimerkiksi näyttää kahtia repeytyviä ihmisiä sangen läheltä, joten jos veri ja suolenpätkät aiheuttavat vilunväreitä, ehkä kannattaa valita hyllystä jokin toinen peli matkaan.

PLUSSAA:

  • Pelottava ja ahdistava
  • Ammuksia ja ensiaputarvikkeita on aina liian vähän
  • Yksikin zombi on liikaa

MIINUSTA:

  • Hemmetin kömpelö inventaario
  • Samoja zombinaamoja paikasta toiseen
  • Puzzlet ovat vanhentuneita