Markku oli erityislaatuinen ihminen. Innostuja. Nihilisti. Idealisti. Nonkonformisti. Monta epätodennäköistä asiaa yhdessä. Ne mahdollistivat sen Bitin, joka valoi Suomen atk-historian sokkelin.
Vuonna 1984 perustetun MikroBitin juuret olivat 80-luvun kotimikrokulttuurissa. Kasarilla kukoistaneen lehden oli keksittävä itsensä uudelleen uudella vuosikymmenellä, kun commodoret ja spectrumit päätyivät lama-Suomen ullakoille ja kellareihin.
Uusi maailma oli Amigan, pc:n – ja juotoskolvin. Markku keksi lehden uudelleen. Hän tiesi tarkkaan, miten lukijasuhde rakennetaan. Kun mikroilu oli harvojen harrastus, palveltiin tuota valikoitunutta joukkoa hyvin.
Markku tajusi, miten lehteä tehdään. Keskity oleelliseen. Kerro ihmisille siitä, mistä he ovat kiinnostuneita. Älä kuitenkaan jätä työtä siihen. Yllätä heidät. Tee jotain, mitä he eivät odota.
Päätoimittajalla oli tälle sanakin, ”hyllyjuttu”. Se on lehtiartikkeli, jonka vuoksi lehti pannaan talteen hyllyyn ja johon palataan myöhemmin.
Markku oli ensisijaisesti mikroilija. Sen lisäksi, että hänellä oli autotalli täynnä emolevyjä, hän myös rakenteli, viritteli ja pelasi. Ja edellytti sitä usein myös muilta. Toimituksen pc:t olivat jossain vaiheessa järjestään toimittajien tai avustajien itse kasaamia. Mikrotuelle ei ollut tarvetta, koska toimitus tiesi enemmän kuin mikään mikrotuki.
Bitin kapteeni oli hyvä yllättämisessä. Alaisille tullut näkökulmien ja yllätysten vyöry oli loputon. Sen vastapainona oli vahva taiteilijasielu. Kun riideltiin, niin silloin riideltiin. Hän saattoi myös olla poissa päiväkausia – ja palata sitten toimitukseen täynnä ideoita ja tarmoa.
Markku oli ensimmäisiä Suomessa, jotka oivalsivat, ettei lehti ole pelkkää paperia. Syntyi MBnet, aluksi puhelinmodeemipurkki, sen jälkeen lehden jatke ja lopulta yksi Suomen suurimmista verkkosivuista. MBnetin konehuone pörräsi toimituksen tiloissa Helsingin Pitäjämäellä ja piti huolen siitä, ettei talvellakaan ollut kylmä. Ja vielä vähemmän kesällä, sillä kiinteistön ilmastointi ei yleensä toiminut.
Päätoimittaja kätilöi maailmaan myös hintavertailupalvelu Hintaseurannan, jonka monet kauppiaat kirosivat kaukaisimpaan helvettiin. Tietokonekomponenttien myyntikatteita ei enää voinutkaan pitää sellaisena kuin huvittaa. Mutta lukijat tykkäsivät.
Markku ei ollut helppo ihminen, eikä ollut sitä aina lehdentekijänäkään. Jos hänen mielestään keskellä pahinta deadlinekiirettä piti istua alas ihmettelemään lehteen tulossa olevaa juttua – tai ihan mitä tahansa maailmassa vallitsevaa asiantilaa – niin siten myös tehtiin. Välillä tuntikausiksi. Yleensä toimituspäällikön, taittajan ja toimitussihteerin hermojen kustannuksella.
Markku näki ihmisissä näiden potentiaalin ja otti sen hyötykäyttöön. Ryhmästä nuoria nörttejä syntyi MikroBitin ja MBnetin toimitus ja avustajakunta, joka teki suomalaista tietokoneilun historiaa. Harrastajista tuli kirjoittajia ja ammattilaisia.
Kaikkia Bitti-jengin saavutuksia ei liene koskaan dokumentoitu. Näistä mainittakoon toimituksen sisäinen pizzantilausjärjestelmä ajalta ennen kuin kukaan oli sellaista ehtinyt kehittää saati kaupallistaa.
MikroBitin levikki nousi Markun johdossa yli 100 000:een, mikä oli erikoislehdelle tässä maassa ennenkuulumaton saavutus. Silti hänen tapansa toimia näytti yläportaalta katsottuna helposti sooloilulta eikä miellyttänyt kaikkia. Niinpä Markun lähtö MikroBitistä ei ollut erityisen kaunis.
Paljon asioita jäi tekemättä. Paljastettakoon tässä yksi: viittä vaille valmiin adsl-pohjaisen MBlaajakaistan piti tuoda MBnetin soittosarjat 2000-luvulle, mutta se ei koskaan toteutunut.
Kirjoittaja Henrik Kärkkäinen on Taloussanomien ja Ilta-Sanomien toimittaja, joka työskenteli MikroBitin toimittajana vuosina 2000–2012.