Alkuaikojen peliläppärit olivat hirviömäisiä järkäleitä: yli viiden sentin paksuus ja päälle neljän kilon paino olivat niille tyypillisiä ominaisuuksia.

Myös muotoilussa nähtiin melkoisia ylilyöntejä, joista pahimpiin kuuluivat Acerin Ferrari- ja Asuksen Lamborghini-teemaiset pelikannettavat.

Joko olisi salonkikelpoisen pelikannettavan vuoro, pohtii Vähimaa jutussaan.

Rohkea värien ja muotojen käyttö eivät sinänsä vielä tarkoita rumuutta. Peliläppärien ja muiden pelaajille suunnattujen tuotteiden suurin synti on se, että niiden muotoilu on vuodesta toiseen yhtä mielikuvituksetonta ja samanlaista. Mitä asialle voisi tehdä?

Mikrobitti testaa peliläppäreitä laajemminkin tällä viikolla ilmestyvässä lehdessä.