Koska ajatusleikki on kiehtovaa, päätimme kasata (paperilla) kolme konetta, joista kukin on tarkoitettu eri käyttöön. Mikrobitin artikkelissa katsotaan siis komponentti kerrallaan, mikä olisi kyseisen osa-alueen parhaimmistoa, todellista crème de la crèmeä.

Ensimmäinen kategoria on valtavirtasuoritinten ympärille kasattu kokoon­pano, joka edustaa eräänlaista ”järkevää luokkaa” – mikäli yli 5000 euron hintaisesta tietokoneesta voi moista adjektiivia käyttää. Nämä koneet ovat periaatteessa myös monien tavallisten kuolevaisten ulottuvilla, vaikka jostain kenties pitääkin tinkiä ne saadakseen.

Toisessa kategoriassa keskitytään tehoharrastajien rautaan. Tässä luokassa hinta-tehosuhde on valtavirtakomponentteihin verrattuna surkea ainakin arjen askareissa mitattuna, mutta kukapa ei haluaisi kertoa kavereille, että omassa pc:ssä jyllää 32-ytiminen suoritin?

Kolmas kone on työasemarautaa. Jos harrastajarautaa voi hyvällä syyllä nimittää kalliiksi, loppuvat adjektiivit työasemakomponenttien huippuversioiden hintalappuja katsellessa täysin kesken. Nämä komponentit on suunniteltu tehostamaan työntekoa ja siten rahan ansaitsemista, joten niiden varsinainen kohderyhmä voi suhtautua niihin investointeina.

Kuluttaja-asiakkaan kannalta työasemarauta on kiinnostavaa lähinnä silloin, jos omaan käyttöön kuuluu jotakin todella tehonnälkäistä, kuten mallintamista tai 4k- tai 8k-videoeditointia. Ja miksipä ei kuuluisi, koska tällaisen koneen ostajan budjetti kyllä venyy 8k-videokamerankin hankintaan.

Lue juttu unelmien pc-koneesta.

Tutustu myös: