Suomessa verkkokaupat tekevät pienimpiä mahdollisia liikkeitä verkko-ostosten kotiinkuljetuksen suhteen, arvioi kolumnistimme Kari Haakana. Jättiläis-Amazonin hengitys on jo kuultavissa nurkan takana.

Suomalainen verkkokauppa on edistynyt viime vuosina kovaa vauhtia. Mutta vaikka verkko-ostaminen onkin helppoa, on yksi sen osa-alue edelleen surkeassa tilassa: fyysisten ostosten kotiinkuljetus.

Kuljetuksen luvataan tulevan useamman tunnin aikaikkunan sisällä, eikä sen edistymisestä ole yleensä saatavissa tosiaikaista tietoa. Kuvaava esimerkki on tuttavani ostama sohva. Sille oli tilattu kotiinkuljetus, jonka kuljetusliike (joka ei tietenkään tiennyt mitään asiakkaan ja kaupan välisestä sopimuksesta tai ehdoista) tulkitsi tarkoittavan sohvan toimittamista kerrostalon alaovelle.

Päivittäistavaroiden toimitustoiminta on periaatteessa tuotteistettua, mutta sulavaa se ei ole. S-ryhmän ruokaverkkokaupan kotiinkuljetuspalvelu Helsingissä maksaa 6–9 euroa/toimitus. Toimitusaikaikkunat ovat pienimmillään (ja kalleimmillaan) kaksi tuntia. Pari euroa säästää, mikäli nököttää odottamassa ostoksiaan kolme tuntia – mutta siitäkin täytyy siis maksaa. Saman päivän iltapäivänä toimitusta ei voi enää ostaa. K-ryhmän verkko-ostosten kotiinkuljetus on vieläkin jäykempää ja kalliimpaa

Samaan aikaan Amazon toimittaa yli 30:ssä yhdysvaltalaiskaupungissa esimerkiksi Whole Foods -kauppansa ostokset ilman toimitusmaksua kahdessa tunnissa tilauksen tekemisestä. Jos ostokset haluaa tunnin sisällä, Amazon Prime -asiakas joutuu maksamaan muutaman dollarin tilausmaksun. Eikä Amazon ole ainoa toimija markkinoilla. Instacart ja Walmart toimittavat ostokset kotiin samana tai seuraavana päivänä, lisämaksusta jopa tunnin kuluttua tilauksesta.

Kuluttajana tuntuu, että kotimaiset kauppiaat tekevät pienimpiä mahdollisia liikkeitä verkko-ostosten kotiinkuljetuksen suhteen. Tehdään edes jotain, jotta voidaan sanoa tehtävän jotain. Oikeaa halua kehittää toimintaa kauppiailla ei näytä olevan. Ei, vaikka suomalaiset pakkautuvat kiihtyvällä vauhdilla muutamiin Etelä-Suomen kaupunkeihin, jossa jakelutoiminta voitaisiin järjestää.

Pieniä pakkoliikkeitä täytyy silti tehdä, koska kilpailu on nurkan takana. Esimerkiksi elektroniikassa kiinalaiset verkkokaupat ilmaisine tai hyvin edullisine kuljetuksineen ovat olleet arkipäivää jo vuosien ajan. Vielä isompi virtahepo uhkaa tunkea kaupan olohuoneeseen: edellä mainittu Amazon tulee varmasti jossain vaiheessa myös Suomen-markkinoille.

Amazonin Pohjois-Euroopan jakelukeskusta on viimeisen parin vuoden aikana spekuloitu milloin Göteborgin lähelle ja milloin Puolaan. Oli lopullinen paikka missä tahansa, Amazonin laskeutumisella lähialueelle tulee olemaan valtava vaikutus kauppaan. Puhumattakaan kiinalaisten Baidun, Alibaban ja Tencentin tulosta Eurooppaan.

Kotimaisilla toimijoilla olisi edelleen mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi S-ryhmä teki viime vuonna yli 300 miljoonan euron operatiivisen tuloksen ja investoi uusiin palveluihin ja toimipaikkoihin lähes 500 miljoonaa euroa. Näillä lihaksilla luulisi saavan verkkokaupan kotiinkuljetuksetkin säälliseen kuntoon, vaikka kuljettaminen onkin tappiollista toimintaa.

Amazon ja muut ulkomaiset verkkokaupat opettavat asiakkaat vaatimaan tietynlaisia palveluja, ja siinä pelissä palvelun tuotantohinta ei asiakasta juurikaan kiinnosta.

Kirjoittaja on Yle Areenan palvelupäällikkö, joka on lopettanut kirjoittamisen Mikrobittiin kolme kertaa.