Standardit helpottavat arkea – mutta miten ne syntyvät? Mikrobitti tutustui usb-liitännän kehitykseen.

Usb-portin jännite on viisi volttia. Isäntäportti antaa virtaa usb 2.0-versioon asti korkeintaan 500 milliampeeria. Seinälaturi antaa korkeintaan 1800 milliampeeria. Alkuperäisessä usbissa oli neljä johtoa – kaksi datalle, virtajohto sekä maadoitus.

Usbin 3.0-versiosta lähtien standardiportin virransyöttö on 900 milliampeeria. Samalla määritelmää on muutettu niin, että virtaa voi antaa myös usb-laite, eikä siis ainoastaan isäntä.

Usbin kolmosversiosta lähtien mukana on tuki myös virran- ja jännitteenantoa tehostavalle USB Power Delivery -ominaisuudelle. Se mahdollistaa jopa 20 voltin ja 5 ampeerin eli sadan watin tehon.

Tämä riittää jo läppäreidenkin tarpeisiin. Toki myös laitetason on tuettava moista tykitystä, tarpeeksi järeästä virtalähteestä alkaen.

Latausmääritelmät on leivottu itse usb-standardin sisään kolmosversiosta lähtien, joten erillistä latausmääritelmää ei enää päivitetä. Kerroimme aiemmin myös suomalaisesta Juha Heikkilästä, jonka työryhmän 1.2-versio jäi viimeiseksi erilliseksi latausmääritelmäksi.

Liitin, joka lopettaa muut liittimet

Kentällä on toistaiseksi monenlaista usb-liitintä. Tietokoneista ja latureista eli usb-isännistä löytyy A-tyypin liitin. Siis se suurehko suorakulmio, joka menee paikoilleen vain tiettyyn suuntaan asetettuna, joskin vasta kolmannella yrittämällä. Originaali B-tyypin liitin on nykypäivänä käytössä lähinnä tulostimissa ja muissa SUURISSA lisälaitteissa. Kännyköissä ja muissa pikkulaitteissa jyrää mikro-b. Pikkuhärpökkeiden ensimmäisessä aallossa suosittiin mini-b-liitintä, jota tapaa vieläkin.

Yhtä kaikki, tyypin C liittimen on määrä tehdä loppu nykyisestä liitinkirjosta. C-liitintä voi käyttää niin tietokoneissa kuin pikkulaitteissa. Ja mikä ehkä parasta – sen voi laittaa koloonsa kummin päin tahansa, aivan kuin Applen Lightning-liittimen.

Lisää tarinaa usb 3.1-, usb-c- ja thunderbolt 3 -liitännöistä tammikuun Mikrobitissä.