Parantumatonta lihasrappeumatautia, Duchennen lihasdystrofiaa, sairastava norjalainen Mats liikkui moottoroidulla pyörätuolilla eikä juuri poistunut kotoa.

NRK:n haastattelemat lähes 60-vuotiaat Robert ja Trude Steen tajusivat vasta 25-vuotiaan poikansa kuoltua, että hän ei ollut yksinäinen. Eivätkä vanhemmat surreet menetystä yksin. Hautajaisiin saapui ihmisiä, joita he eivät tunteneet. Matsin nettipelikavereista osa saapui paikalle, eikä vain Norjasta vaan pelaajia saapui paikalle Suomesta, Hollannista, Tanskasta ja Englannista. Eräs pelaajista kertoi muistopuheessaan, että heidän lisäkseen ympäri Eurooppaa nettipelistä tutut sytyttivät kynttilän pelikaverinsa muistoksi.

Starlight-nimisen World of Warcraft -killan pelaajille Mats oli lordi Ibelin Redmoore tai toinen hahmonsa Jerome Walker. Ibelin oli juoksija: pelikaverit muistelevat kuinka Matsille juokseminen yhdessä muiden kanssa pelimaailmassa oli tärkeää. Muut eivät aluksi tienneet hänen pyörätuolistaan ja pohtivat asian ilmi tultua, että pitäisikö häntä kohdella nyt eri tavalla, olla kiltimpi vitsaillessa tai muutoin. Mats itse esitti toiveen, että häntä ei kohdeltaisi eri tavalla kuin muita. World of Warcraftin Azeroth-maailmassa hän oli hahmonaan samanlainen kuin muutkin – tätä hän kuvasi pakopaikkanaan fyysisestä todellisuudesta.

Porukkaan mahtuu muutenkin hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Yksi Starlightin jäsenistä on 65-vuotias eläkkeelle jäänyt psykologi Britanniasta. Jos asiaa miettii, niin Matsilla oli vanhempiaan vanhempi kaveri ja se ei peliporukassa ole ihmeellinen asia.

Mats kuoli vuonna 2014. Starlightin väki muistelee häntä vuosittain kuolinpäivänä. Kilta oli ollut olemassa 12 vuotta ja siinä ajassa verkon kautta iltaisin ja öisin pelatessa ehtii tutustua hyvin.

Robert-isä mietti, kelle kuolemasta pitäisi ilmoittaa ja hän tajusi, että pelikavereille olisi saatava sana. Mats oli antanut isälle bloginsa tunnukset ja sitä kautta hän sai yhteyden kiltakavereihin.

”Istuin sohvalla ja itkin kirjoittaessani. Sitten painoin lähetä-nappia. En tiennyt, että välittääkö kukaan tai vastaavatko he siihen”, Robert sanoo.

Muutaman tunnin päästä hän sai ensimmäisen vastauksen. Se oli sydämellinen osanotto ja kirjoitettu niin kuin vain hyvin Matsin tuntenut ihminen voi kirjoittaa. Isä oli hyvin vaikuttunut. Hän luki viestin ääneen.

Vastausviestejä tuli monen päivän ajan. Niissä sanottiin muun muassa, että ”Starlight ei ollut kukaan yksi ihminen, mutta jos joku olisi pitänyt valita niin se olisi ollut Mats”.

Vanhemmat tunnustavat, että he eivät olleet ymmärtäneet verkkoyhteisön merkitystä poikansa elämässä. He olivat yrittäneet saada pojan ajoissa nukkumaan ja surkutelleet hänen elämänsä rajoittuneisuutta, kun hänen verhonsa olivat päivällä kiinni eikä hän ollut noussut aamulla aikaisin sängystä.