Koodaripula on riivannut suomalaista teknologia-alaa jo vuosia. Työvoimapulasta kertovat luvut ovat hurjia. Vähän riippuen siitä, kuka puhuu, tarve on jo lähivuosina kymmeniä tuhansia, kuten tämän lehden aihetta käsittelevästä artikkelista selviää.

Monien mielestä osaajapula vaikuttaa jo suoraan Suomen kilpailukykyyn. Ratkaisuja etsittäessä on jo pieniäkin kiviä käännelty.

Ajattelun välineiden hallinta on tärkeää aina.

Tällainen osaajiin liittyvä työvoimapula tuntuu varmasti erikoiselta maailman parhaan koulutuksen Nokia-Suomessa. Kuinka on mahdollista, että peruskoulusta ja lukiosta ei valmistu riittävästi matemaattisesti lahjakkaita nuoria teknologiateollisuuden palvelukseen?

Vastaus on yksinkertainen ja tyypillinen yhteiskunnissa, joiden tuotantorakenne muuttuu nopeasti: kestää vähintään 15 vuotta ennen kuin matematiikkaan satsaaminen kääntyy konkreettiseksi hyödyksi.

Eli kun keskustelu matemaattisen osaamisen pulasta on kuumentunut noin vuodesta 2015 lähtien, niin matematiikan opettamisessa se olisi pitänyt alkaa huomioida viimeistään vuonna 2000.

Suomen kaltainen pieni yhteiskunta ei pysty koskaan sellaiseen ennustetarkkuuteen, että koulutuspolitiikka pysyisi yhteiskunnan muutoksen tahdissa.

Suomen kaltainen rikas yhteiskunta olisi kuitenkin jo voinut ratkaista tämän ongelman houkuttelemalla ulkomaalaisia osaajia maahan tehokkain toimin. Sekin olisi tosin pitänyt aloittaa viimeistään vuonna 2015, heti kun tilanne tunnistettiin.

Futuristi Perttu Pölönen kertoi Tech­day Finland -tapahtumassa kysyneensä Piilaaksossa Googlen tekniseltä johtajalta Ray Kurzweililta, mitä hänen pitäisi opiskella.

Pölönen odotti Kurzweilin sanovan jotain tyyliin kvantteja, lohkoketjua ja syväoppimista. ”Taidetta ja filosofiaa”, oli guru todennut.

Perustelu oli aukoton: ajattelun välineiden hallinta on tärkeää aina – myös silloin, kun koodaamisen tekee robotti.