Mitä iloa on osallistua vapaaehtoisesti tuotteiden kehittämiseen?

Harrastukset on monet, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Monenlaiset ovat myös ihmisen motiivit: yksi hakee vapaaehtoistyöllä samanhenkisten seuraa ja arvostusta, toinen kokemusta ja osaamista, ja saattaapa siitä olla etua myös työpaikkahaastattelussa.

Samanlaisia kokemuksia ja tuntoja lienee kaikkien tässä artikkelissa haastateltujen tekniikan parissa vapaaehtoistyötä tekevien taustalla.

Vapaaehtoisten tekemä tuotekehitys on kuitenkin yhä tärkeämpää myös yrityksille. Se kertoo valmistajille tärkeitä tavallisten käyttäjien mielipiteitä, ja tiiviin käyttäjäyhteisön luomisesta ei ole ainakaan haittaa tuotteiden markkinoinnissa.

Bugien kimppuun. Steve Kempin omatkin ohjelmat ovat saaneet bugi-ilmoituksia käyttäjiltä. ”Haluan antaa oman panokseni vastalahjaksi.” Kuva: Lauri Olander

Pitkän linjan kehittäjäksi voinee jo kutsua Steve Kempiä, joka on ollut Debian-projektissa mukana 15 vuotta. Hän pääsi myöhemmin myös sen turvallisuustiimiin ja perusti sähköpostilistan, jossa oli mukana eri Linux-jakelujen turvallisuusvastaavia.

”Liityin Debian-projektiin 2002 ja siellä kiipesin hiljalleen mukaan turvallisuustiimiin ilmoittamalla bugeja. Silloin tiimiin kuului neljä henkilöä, joten se oli iso saavutus”, hän kertoo.

Debianin kehittäjäksi liittyessä piti todistaa osaamisensa ja myös sitoutua projektin arvoihin, kuten koodin avoimuuteen ja ilmaisuuteen. Näihin asioihin Kemp uskoo muutoinkin. Hän on kehittänyt muun muassa tekstipohjaisen sähköpostiohjelman. Kerran hän sai sen käyttäjältä bugi-ilmoituksen ja samalla hyvin suunnitellun toimivan paikkauksen.

”Vuosien mittaan olen saanut lukuisia korjauksia julkaisemiini ohjelmiin. Siksi avoimen koodin kehitystyö tuntuu minusta ilmeiseltä, luonnolliselta ja hyvältä vaihtoehdolta, ja siksi halusin osallistua myös Debian-projektiin ja antaa puolestani oman panokseni vastalahjaksi”, Kemp sanoo.

Ilmaisten ohjelmien julkaisemisesta on ollut hyötyä työnhaussakin. Kerran työhaastattelija kertoi Kempille, että käyttää tämän kehittämää mp3-musiikin suoratoisto-ohjelmaa.

Turvatiimiin liittyminen otettiin niin vakavasti, että Kempin piti ensin matkustaa ja tavata kasvokkain yksi Debianin turvaryhmän jäsenistä. Samalla kertaa varmennettiin henkilökohtaiset gpg-salausavaimet sekän Kempin passissa olevan kuvan ja kasvojen vastaavuus.

Tämän prosessin Kemp on toistanut tavatessaan muita kehittäjiä, jolloin luottamusverkko paranee.

”Tuohon aikaan tiimi sai sähköpostilistan kautta tietoja ongelmista, joihin piti kehittää paikkaus. Mukana oli useiden suurten Linux-jakelujen edustajia. Sillä tavalla Debian, RedHat, Fedora ja Gentoo pystyivät julkaisemaan samana päivänä paikkauksen tiettyyn ongelmaan”, Kemp kertoo.

Vastuun kasvaessa vapaaehtoistyöhön piti panostaa myös enemmän aikaa. Vuonna 2011 Kemp totesi, että hänellä ei ole riittävästi aikaa osallistua turvallisuustiimin toimintaan. Hän jättäytyi siitä pois, mutta palasi 2014 muuten Debianin kehittäjäjoukkoon, kun aikaa taas oli enemmän.

Huonona puolena Kemp näkee riidat, joita joskus vapaaehtoistyössä syntyy kahden ratkaisuehdotuksen välille.

Kiistat voivat olla äärimmäisen kärjekkäitä. Ircissä ja postilistoilla käyty riitely syö aikaa ja hyvää tahtoa. Kempiä ei kiinnosta osallistua niihin: hän haluaisi, että ongelma korjataan. Sitä voidaan täydentää myöhemmin, jos tarve vaatii.

”Jotkut yrittävät ratkoa tätä käytössäännöillä, jotka ovat käytännössä mallia ”olkaa kiltisti” tai ”älä ole ilkeä”. Mutta ne ovat usein vain eleitä, jotka eivät ratkaise ongelmaa.”

Verkkokeskusteluista tutuille nimille saa kasvot, kun työn puolesta matkailevat Linux-kehittäjät saattavat käydä keskenään oluella osuessaan samaan kaupunkiin.

Helsingissä nykyisin asuva Kemp asui aiemmin Edinburghissa. Siellä hän tapasi konferenssissa kerralla useita satoja Debian-kehittäjää.

”Olen tavannut paljon kiinnostavia ihmisiä. Jotkut ovat hyviä ja jotkut vähemmän, mutta yhteiset kiinnostuksen kohteet tekevät monesti jopa ikävistä tyypeistä kiinnostavia. Tykkään aina tavata ihmisiä, joten en kieltäydy tapaamisehdotuksista”, Kemp vinkkaa.

Yhteisöstä karttuu kokemusta

Juha Uotila liittyi OnePlus-puhelinmerkin foorumeille mukaan sen alkuaikoina eli vuoden 2014 alussa. Hän toimii suomenkielisten ryhmien moderaattorina ja osallistuu kehitysyhteisön toimintaan testaajana.

Moderointia. Juha Uotila moderoi OnePlussan foorumeilla ja testaa. Kuva: Lauri Olander

IPhonesta OnePlus-leiriin vaihtaneelle Uotilalle yhteisö oli yksi syy valinnalle. OnePlussan foorumista on hyötyä, vaikka ei olisi tehokäyttäjäkään: se on hyvä paikka kysyä lisätietoja tai selvittää ongelmia.

Moderointi teettää hiukan työtä päivittäin, mutta pääasiassa se tapahtuu muun foorumilla keskustelemisen lomassa. Uotila sanoo, että jokainen voi tehdä sitä sen verran kuin kerkeää ja jaksaa.

Moderaattorit ovat saaneet palkinnoksi joulukortteja ja t-paitoja, mutta palkkaa heille ei makseta. Yhteensä hänellä menee foorumin ja testaamisen parissa aikaa tunti tai pari parin päivän välein.

Foorumilla on välillä haku auki beetatestiohjelmaan. Kehityssyklejä on kaksi samaan aikaan: toinen on alfatestausvaihe eli tarjolla on vielä raakilemaista versiota ja lisäksi jaossa on kaikille avoin beetaversio foorumin kautta.

Uotila on osallistunut suljettuun testaussykliin vajaan vuoden verran. Alfapuolen isommatkin bugit on saatu korjattua nopeasti.

”Kertaakaan ei ole tullut päivitystä, jossa olisi niin paha bugi, että puhelin ei olisi enää käynnistynyt. Teknistä osaamista tarvitsee lähinnä siihen, että kehittäjät voivat tarvita puhelimen lokitiedostoja. Niiden toimittaminen vaatii hiukan osaamista”, Uotila kertoo.

Uotila tekee töitä maksupäätteiden parissa ja on tehnyt hommia myös it-tuessa. Tulevaisuudessa puhelinalalle vaihtaminen kiinnostaa häntä mahdollisuutena. Yhteisöön osallistumisesta kokemus karttuu.

Entä huhujen mukaan pian julkaistava OnePlus 5 -malli, millainen se on?

Uotila naurahtaa: sellaisesta ei alfatestaajille ole kerrottu. Se voi tosin olla hämäystä, sillä hän on itsekin kirjoittanut salassapitosopimuksen. Tiedossa ei ole, että kukaan olisi vuotanut tietoja tai rikkonut salassapitosopimuksia.

Arvokkain pelinainen

Excelin tehokäyttäjä Heidi Enho on Suomen ensimmäinen Excelin MVP eli Most Valuable Player. Moni ei titteliä tunne, koska eri Microsoftin tuotteiden MVP:itä on koko maailmassa noin 4 000 ja Suomessa vain parikymmentä.

Tehokäyttöä. Heidi Enho on Suomen ensimmäinen Excelin MVP. Kuva: Lauri Olander

Vähällä kokemuksella titteliä ei saa: Enho on kouluttanut ja konsultoinut ohjelmaa käyttäviä yrityksiä jo parikymmentä vuotta.

”MVP:t ovat palavan innokkaita oman aihepiirinsä kanssa. He puhuvat siitä seminaareissa, kirjoittavat kirjoja tai blogeja tai vastaavat foorumeilla käyttäjien kysymyksiin”, Enho sanoo.

Microsoft valitsee MVP-tittelin saajat vuodeksi kerrallaan, ja Enho on saanut nimityksen nyt kahdesti peräkkäin. Kunnianosoitus kannustaa häntä tekemään enemmän yhteisön hyväksi, jotta tittelin saisi pitää jatkossakin.

”Olen saanut korjattua käännösvirheitä suomenkielisestä versiosta. Tammi–maaliskuussa tein 30 ehdotusta ja suurin osa on jo käyty läpi. Ohjelmien Suomeen lokalisoiduissa versioissa on usein se ongelma, että desimaalia merkitään Suomessa pilkulla eikä pisteellä, kuten Yhdysvalloissa. Olen saanut Power BI:ssä muutoksen läpi, että piste muutetaan automaattisesti numeroissa pilkuksi”, Enho kertoo.

Excelin yhteisö ei ole luonteeltaan niin tekninen kuin esimerkiksi OnePlussan. MVP:t keskustelevat keskenään lähinnä ominaisuuksista ja vastaavat toistensa kysymyksiin.

Rahallista korvausta osallistumisesta ei makseta, mutta Enhon työnantaja Onsight pitää osallistumista toimintaan niin tärkeänä, että maksaa matkat Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitsevassa Microsoftin päämajassa pidettävään MVP Summitiin. Paikalla on esimerkiksi Mr Excel eli Bill Jenen, joka on monille tuttu kirjailija ja YouTube-opasvideoiden tekijä.

”Siellä pääsee verkostoitumaan sellaisten huippujen kanssa, joita olen aiemmin salaa ihaillut. He ovat mukana yhtenä MVP:einä muiden joukossa. Kaikissa ryhmissä on maailman huippuja ja heiltä noudetaan nimikirjoituksia kirjoihin”, Enho kertoo.

Mikähän mahtanee olla Heidi Enhon paras tuliainen…