Pelialalla on ikävä maine miesvoittoisena, usein misogynistisenä ympäristönä. Maineelle on syynsä, sillä peliala järjestelmällisesti kohtelee naisia huonosti, ja asiantilan vastustamisella on usein ollut vakavia ammatillisia ja henkilökohtaisia seuraamuksia.

Tämän lisäksi pelaajakantakin on usein hyvin naisvihamielistä. Esimerkiksi pahamaineinen Gamergate-liike on kohdistanut vihaansa nimenomaan naisiin ja naispuoleisiin pelintekijöihin.

MeToo-liikkeen myötä peliala on kuitenkin odottanut, että joku irrottaisi tulpan, ja kaikki ne kurjat tarinat pääsisivät viimein nousemaan pintaan.

Vuonna 2018 Guardianin toimittaja Keza MacDonald kuitenkin kirjoitti, että peliala ei ole vielä valmis sen #metoo-hetkeen.

Tuo hetki saattaa nyt olla käsillä.

The Verge huomasi, että yhdessä ainoassa vuorokaudessa pelialalla olevat naiset ovat ryhtyneet jakamaan kertomuksiaan siitä miten heitä on muun muassa raiskattu pelialalla olevien miesten toimesta.

Vyöryn käynnisti pelisuunnittelija Nathalie Lawhead, joka kirjoitti pitkän blogin siitä kuinka pitkään alalla ollut, varsin nimekkäiden pelien parissa työskennellyt säveltäjä raiskasi Lawheadin näiden työskennellessä nimeämättömän peliprojektin parissa Vancouverissa. Tapauksen jälkimainingeissa Lawheadiin ryhdyttiin suhtautumaan penseästi, hän sai taistella palkkansa eteen, ja lopulta sai potkut.

Lawhead esitti tarinansa tueksi runsaasti todistusaineistoa, kuten kymmenittäin sähköpostiviestejä.

”Jaan tämän vaikka en usko välttyväni vastaiskuilta, valheilta, tekosyiltä, vähättelyltä. Fanikanta saattaa tulla tämän vuoksi perääni koska niinhän pelialalla aina käy, ja ”hänen puoltaan asiasta” halutaan kuunnella enemmän”, Lawhead toteaa kylmän rauhallisesti.

”Minun puolelleni asiasta ei koskaan annettu mahdollisuuttakaan. Olen valmis yrittämään. Jaan tämän siinä toivossa, että tarinaani jaetaan ja muita naisia voidaan varoittaa.”

Lawheadin kertomuksen rohkaisemana miosogynistisen Gamergaten hampaissa pahasti kärsinyt pelisuunnittelija Zoe Quinn paljasti Twitterissä kuinka hän on muun muassa joutunut pakenemaan vessaan välttyäkseen seksuaaliselta väkivallalta.

Indie-kehittäjä Adelaide Gardner kirjoitti pitkän viestiketjun Twitteriin, jossa hän kertoi kärsineensä vuosien ajan brittiläisen kollegansa psykologisesta ja fyysisestä väkivallasta. Vaikka Gardner on sittemmin muuttanut Iso-Britanniasta, hän on edelleen kauhuissaan.

Myös isojen pelistudioiden naiset ovat jakaneet tarinoitaan. Esimerkiksi Insomniac Gamesin kirjoittaja Mary Kenney on kertonut jatkuvasta häirinnästä ja kiusaamisesta.

Jää nähtäväksi paisuuko tästä yhtä massiivinen aalto kuin #metoo-liikkeestä, mutta potentiaalia siihen kyllä on.