Nostalgia on erikoinen ilmiö. Pelien tapauksessa se palvelee joskus hyvin, kullaten muistot kovimmista 90-luvun peleistä, jättäen ne ikuisesti päänsisäisen Hall of Famen saleihin.

Toisinaan nostalgia luo sellaisen savuverhon itsensä ja pelin välille, että sen hälvetessä huomaa käyttäneensä rahansa tavoitelleessaan tunnetta, jota ei saa enää koskaan takaisin.

Command & Conquer Remastered Collectionin tapauksessa paketin arvostus on täysin kiinni siitä, miten vanhojen pelien ”kankeuteen” ja omiin odotuksiinsa suhtautuu. Jos Hell March ei käynnistyessään nostata väreitä selkärankaan, peli lienee parempi jättää hyllyyn.

Klassikoiden klassikot

Molemmat paketin peleistä edustavat vanhan koulukunnan reaaliaikanaksuja parhaimmillaan. Ketjuksi rakennettu tehtävien sarja vie pelaajan alun vaatimattomista, lähinnä jalkaväkeä ja rajoittunutta tukikohdan rakentelua sisältäneistä piireistä eri osapuolten kampanjafinaaleihin, joissa kaikki siihen asti opittu pistetään todelliseen testiin.

Ensin rakennetaan voimalaitoksia, sitten parakkeja ja sotakalustoa ulos puskevia tönöjä ja lopulta päädytään erilaisten superaseiden pariin. Oli ryhmänä sitten GDI, NOD, Liittoutuneet tai Neuvostoliitto, kaava pysyy pitkälti samana.

Vihollisen liikkeiden ja tukikohtien tarkkailu on ensiarvoisen tärkeää, kuten myös oikeiden yksiköiden valmistaminen ja parhaalla mahdollisella hetkellä hyökkääminen. Hiirikädeltään näppärät käskyttävät vähiäkin joukkoja tehokkaasti toisten istuessa pesärakennuspuuhissa tykkitornien suojassa voittamatonta tankkiarmeijaa kasaten.

Teräväpiirtouhoa

Juonta kuljetetaan legendaarisen juustoisilla välinäytöksillä, joissa niin amatööri- kuin ammattinäyttelijät pistävät tarkoituksella pahintaan.

Välivideoita on siistitty uutta 4K-resoluutiota varten tekoälyn avulla, mutta teknisesti lopputulos vaihtelee suuresti kelvollisen ja kammottavan välillä.

Dialogi on sen sijaan edelleen rautaa ja sisältää kaikenlaista ihanan kamalasta ”venäläisittäin” lausutusta englannista erilaisiin iskulauseisiin.

Esimerkiksi Red Alertin äärimmäisen pöljä juoni alkaa, kun Einstein matkustaa ajassa taaksepäin murhaamaan Hitleriä, jonka seurauksena Neuvostoliitosta tulee seuraava suurvalta. Näitä välinäytöksiä ei kannata ohittaa.

Teräväpiirtotuhoa

Pelien yksiköt, maastot ja käyttöliittymät on piirretty kokonaan uusiksi korkeita resoluutioita varten. Kaikki näyttää edelleen täysin itseltään, mutta sisältävät hieman enemmän yksityiskohtia ja ylipäänsä terävämmän yleisilmeen. Päivitettyä ruudunkaappausta saattaisi erehtyä uskomaan alkuperäisversioksi, jos aika on kullannut Westwoodin piirtämät pikselimuistot.

Vanhaa ja uutta tyyliä voi vaihtaa lennosta milloin tahansa nappia painamalla, mikä on varsin hieno kikka eroavaisuuksien tarkasteluun. Yli kaksikymppisissä pikseliukoissa on tiettyä vanhan koulukunnan charmia, ja tehtäviä pelaa välillä läpi ihan mielissään ilman modernisointejakin.

Ääniä on myös siivottu ja kasvaneeseen jukeboksiin on ahdettu jos jonkinlaisesta C&C-pelistä napattuja ääniraitoja.

Pelaamisen kannalta suurimmat uudistukset ovat varsin pieniä, mutta paikallaan. Erittäin vanhanaikainen rakennusvalikko on pistetty uusiksi ja toimii tehokkaammin kuin ennen. Muuten mekaaniset päivitykset ovat vähissä ja jopa osa alkuperäisistä bugeista on paikallaan. Yksiköiden tekoäly ja reitinhaku ovat varsin alkeellisia näin vuonna 2020, eli omia sotilaitaan saa välillä paimentaa tosissaan.

Joka hallitsee menneisyyttä määrää tulevaisuuden

Command & Conquer Remastered on varmasti juuri sitä, mitä osa nyt hieman iäkkäämmistä pelaajista siltä haluaa. Uudistuksia on tehty hyvin rajallisesti ja harkitusti, eikä tarkoituksena ole ollut päivittää sitä mikä toimi 20 vuotta sitten.

Mikäli siis ihan aidosti oikeasti haluat palata tämän kankean klassikon pariin, parempaa versiota ei liene koskaan enää luvassa. Jos taas olet nostalgiahuurujen hämäämänä pettynyt viimeaikaisiin remasterointeihin ennenkin, paketti kannattaa ehkä jättää väliin.