Cyberpunk 2077 ei ole vielä valmis, ei ainakaan väistyvän sukupolven konsoleille. Tämä tuskallinen tosiasia on käynyt sitä selkeämmäksi, mitä enemmän sen parissa aikaa viettää. Pelin vetovoimasta kertoo kuitenkin se, että ylitsepääsemättömän lukuisista teknisistä ongelmista huolimatta sen pariin haluaisi palata uudestaan ja uudestaan.

CD Project Red:n massiivisiin hypetyksen mittasuhteisiin kasvanut Cyberpunk 2077 ei voisi edes täydellisesti onnistuessaan lunastaa kaikkia niitä odotuksia, joita sille on asetettu. Tämä avoimen maailman valtaisa dystooppinen roolipeli on asetettu asemaan, josta sen on vain mahdollista tipahtaa alaspäin. Harmillisesti, etenkin PS4- tai Xbox One -omistajien tapauksessa, alas tullaan kolisemalla.

Punkkia ja pauketta

90-luvun estetiikkaa ja modernimpaa otetta sekoitteleva maailma vie V-nimisen henkilön legendaarisen Night Cityn kaduille. Erittäin monipuolisen ja harvinaisia vaihtoehtoja sisältävän hahmonluonnin jälkeen pelaaja siirtyy ohjatumman opastuskierroksen jälkeen pelin avoimempaan osuuteen, jossa apupyörät potkitaan irti.

Pelin pääjuoni on edelleen varsin lineaarinen, mutta aivan raiteilla kokemusta ei tarvitse rullata maaliin asti, sillä diplomaattisempaa jantteria pelaava pääsee tekemään erilaisia ratkaisuja kuin omaan tulivoimaansa enemmän luottava soolo. Pelimaailmaa ennestään tuntevalle tarjolla on ennennäkemätön kasa referenssejä ja tuttuja nimiä tai konsepteja Arasakasta monoteriin, traumatiimeihin ja Johnny Silverhandeihin.

Tarinan aikana tavattavat hahmot ovat poikkeuksetta hyvin kirjoitettuja ja ääninäyteltyjä, ja jäävät kukin omalla tavallaan mieleen. Juoni sisältää myös melkoisen määrän yllätyksiä, joita tässä ei mennä tietenkään pilaamaan. Mitä vähemmän siitä tietää, sitä parempi, vaikka osa käänteistä onkin nähtävissä jo kaukaa.

Cyberpunkin valtavaa elävää maailmaa ja värikkäitä hahmoja hyödyntävän päätarinan pelaa joka tapauksessa mielellään läpi ainakin kerran ja ehkä toisenkin vain nähdäkseen, miten erilaiset valinnat sen kriittisimmissä vaiheissa vaikuttavat.

Harmillisesti jälleen kerran mieshahmoissa on rutkasti enemmän monipuolisuutta ja persoonallisuutta kuin naisverrokeissaan, jotka tuntuvat selkeästi ohuemmilta, silmäkarkilta tai molemmilta.

Maailman kokoinen kaupunki

Cyberpunk 2077:n maailmalle eli moni muu vedä vertoja. Night City on valtava, yksityiskohtainen, sekä pieniä että suurempia salaisuuksia pullollaan, ja täynnä monituisia tilanteita omien kykyjen käyttämiseen tai parantamiseen.

Likaiset takakujat, peilinkirkkaaksi kiillotetut eliittihotellit ja taivaisiin nousevat pilvenpiirtäjät neonvaloineen ovat ehtaa cyberpunkkia. Korkealentoista muotia tai äärimmäistä kehonmuokkausta harrastaneet kaupunkilaiset lisäävät oman kerroksensa neo-dystopian estetiikkaan. Kaupunki muuttaa muotoaan myös kellonajan mukaan, ja yön laskeuduttua meno lähtee lapasesta entistäkin herkemmin. Pelkästään turistina palloilluun voisi kuluttaa tunnin jos toisenkin.

Testatulla Xbox One X:llä ei päästä tehokkaan PC:n luomiin maisemiin asti, jonka luomat visuaalit ovat ehtaa Uutta Sukupolvea.

Katusamurain arkea

Ensimmäisen persoonan räiskintäpelinä pääsääntöisesti viihtyvä Cyberpunk 2077 hoitaa aseistuksensa ja varustelunsa mallikkaasti. Suurin osa torrakoista on välittömästi tuttuja toimintapelinsä pelanneille.

Tussarit sisältävät kuitenkin usein pientä lähitulevaisuuden kuorrutusta. Pidemmälle edetessä luodit voivat esimerkiksi hakeutua kohteisiinsa tai lentää suoraan seinistä läpi. Erityismaininnan ansaitsevat sietämättömällä tulinopeudella varustetut konepistoolit sekä päitä räjäyttävät käsikanuunat.

Jos tuliase ei tunnu omalta valinnalta, tarjolla on myös lähitaistelua nyrkeistä katanaan ja käteen integroituihin teriin asti. Meleetaistelu on sinänsä varsin suoraviivaista, mutta riittävän monipuolista, jotta pelaaja voisi halutessaan erikoistua vain lähivääntöihin. Cyberpunkille ominaista hakkerointiakaan ei ole unohdettu, ja erilaisten pikakomentojen kuten vastustajan sokeuttamisen lisäksi tarjolla on kevyttä murtautumisminipeliä sekä kaikkea muuta kivaa piuhojen ja biotekniikan parissa.

Bugeja, bugeja, bugeja

Peliuutisia seuranneille ei kuitenkaan tule enää yllätyksenä, että tämä kaikki keikkuu tällä hetkellä todella hatarilla jaloilla. Jo muutamien tuntien pelaamisen aikana kävi selväksi, että pelin oikea julkaisupäivä olisi ollut jossain 2021 puolella, eikä julkaisijan olisi pitänyt edes luvata konsolimarkkinoille mitään tämän vuoden aikana.

Cyberpunk 2077 muun muassa kaatuu noin puolen tunnin välein täysin satunnaisissa paikoissa tai jymähtää usein paikoilleen autolla ajettaessa. Peli myös tiputtaa ruudunpäivityksen alle kahdenkymmenen sekä ajaessa että isoissa toimintakohtauksissa, eikä nopeatempoinen toimintapeli yksinkertaisesti saa pyöriä näin huonosti.

CP77 sisältää myös lukuisia pienempiä visuaalisia, mutta silti häiritseviä ongelmia. Pelin moottorilla toteutetuissa välikohtauksissa hahmoilla saattaa olla ase kädessä vaikkei pitäisi, tai joku saattaa jumittua tönkkösuolattuna seisomaan T-asennossa.

Pintageometria ja tekstuurit latautuvat ajoittain pitkällä viiveellä ja hahmojen animaatiot saattavat jäädä toistamaan itseään. Jälkimmäistä esiintyy myös taisteluiden aikana, mikä on omiaan tuhoamaan niiden muuten erinomaisen intensiteetin ja fiiliksen. Muita ongelmia löytyy esimerkiksi käyttöliittymästä, joka on 65-tuumaisella ruudullakin osin aivan liian pieni tai muuten vaan bugaileva.

Ainutlaatuinen kokemus, kaikesta huolimatta

Cyberpunk 2077 olisi pitänyt kaikista lupauksista huolimatta julkaista konsoleille vasta vuoden 2021 puolella. CD Project Red epäilemättä saa suurimman osan pahimmista ongelmista korjattua, mutta jo valmiiksi valtavassa paineessa työskentelevät kehittäjät kärsivät julkaisijan joulumarkkinapuserruksesta (vastoin julkaisijan pyhiä lupauksia -toim. huom.) ja epärealistisista odotuksista lomansa yli, joka jäänee monilla myös erittäin lyhyeksi.

Kertoo kuitenkin paljon, että kaikkien näiden virheiden, bugien ja outouksien jälkeenkin halu palata Night Cityn kaduille on valtava. CP77 sisältää edelleen mielettömän määrän tarinoita elettäväksi, ihmiskohtaloita koettavaksi ja kokemuspisteitä tienattavaksi, eikä aivan mitään sen kaltaista ole tähän asti pelimarkkinoilla nähty.