Häkellyttävän monipuolinen Hoxxes IV -planeetta on täynnä rikkauksia ja Deep Rock Galactic -yritys on kärkäs niitä hyödyntämään. Apuun kutsutaan tietenkin ryhmä kääpiöitä, jokainen omine vahvuuksineen, jotka pelaavat mukavasti yhteen erilaisia logistisia ja bugistisia ongelmia ratkoessa.

Premissi on kohtalaisen suoraviivainen. Laita varusteet kuntoon, valitse tehtävä, poraudu maan alle ja kaiva tai poimi mitä käsketään. Kun tehtävä on paketissa, ilmoita johdolle, että lähettävät pakokapselin, johon on yleensä muutama minuuttia aikaa ehtiä takaisin.

Kun kapseli on takaisin avaruudessa, käytä tienatut kokemuspisteet ja rahat varusteisiin ja krumeluureihin, kuten muhkeampaan partaan ja aloita seuraava tehtävä.

Tekemistä on kuitenkin sen verran monipuolisesti, että pähkäiltävää riittää niin kaivoksissa kuin niiden ulkopuolellakin.

Tehtävät koostuvat muun muassa mineraalien kaivamisista, vanhojen robottien korjaamisista ja käytäviä kansoittavien hyönteismäisten otusten munien keräämisestä. Etenkin alkupuolella jokainen koitos alkaa hyvin rauhallisesti kääpiöiden laskeutuessa alemmas ja alemmas kohti määränpäätään.

Mitä syvemmälle mennään tai mitä korkeamman vaikeustason tehtävään on valinnut, sitä enemmän vihamielistä otusta puskee kirjaimellisesti seinistä läpi. Vaikeammat taistelut tulevat usein aalloissa, joiden alkaessa erilleen joutuneen tiimin jäsenten kannattaa hakeutua nopeasti toisensa lähelle. Konfliktien aikana rauhallinen neppailu vaihtuu äkillisesti kaoottiseksi selviytymistaisteluksi, joissa nopeat reaktiot ja tiimityö pistetään todelliseen testipenkkiin.

Vihollisten koko ja ominaisuudet monipuolistuvat myös. Alun köpöttelijät vaihtuvat lentäviin, kääpiöitä kaappaaviin moskiittoihin, valtaviin happoa sylkeviin panssarihirmuihin ja massiivisen kraaterin jättäviin olentoihin. Etenkin jälkimmäisten kohdalla pelin vapaa kaivaminen ja muokkautuva maasto tekevät ison vaikutuksen räjähdysten jälkiä tuijottaessa.

Samaan syssyyn sotketaan vielä haastavat maastot kanjoneineen, mutkittelevine käytävineen, laavajärvineen ja sähkökristalleineen. Niin, ja kaikkialla on koko ajan pimeää kuin, noh, maan alla.

Maisemat vaihtuvat varsin monipuolisesti perinteisistä kivikoloista jääluoliin ja biologista elämään puhkuviin pesiin, joten pelkkää graniittia ei tarvitse tuijottaa.

Mutta eivät kaivajatkaan ole ilman (päivitettäviä) apuvälineitä. Neljä hahmoluokkaa täydentävät mukavasti toisiaan niin taisteluissa kuin kaivaessakin, ja jokaista niistä voi päivittää ja parantaa todella pitkällä tähtäimellä.

Scoutin seiniin tarttuva valonlähde valaiseen isommankin luolan kertaheitolla, ja tarttumaköydellä pääsee vaikeampiinkin paikkoihin ongelmitta. Engineer suojaa kaivuu-urakkaa tykkitorneilla ja voi luoda uusia reittejä ampumalla maamassaa levyiksi, jonka päälle kiivetä. Diggerin kaksi käsiin kiinnitettyä poraa tekee kalliosta reikäjuustoa ja mahdollistaan hyvin luovia reittivalintoja. Gunnerin konetykin lisäksi hän auttaa tiimiä asettamalla vaijereita, joita pitkin koko poppoo voi zippailla.

Erikoisominaisuuksien lisäksi aseistus on myös uniikkia, ja itselleen sopivaa kääpiötä kannattaa hakea hetki, koska hahmonkehitys nollasta sataan on pitkä ja pimeä.

Deep Rock Galacticin pimeät ja vihamieliset käytävät, tiimitoiminta ja pitkää ikää tarjoava päivitysrumba ovat olleet miellyttävä kokemus tähän asti. Kavereiden tukeminen, logististen ongelmien ratkominen ja viime hetken onnistuneet pyrähdykset sekuntien päästä poistuvaan pakokapseliin pitävät mielen sitä verran virkeänä, että poran pariin palaa mielellään kerta toisensa jälkeen.